Koulutusalemmuudentuntoa viallisen yhteiskuntakäsityksen varjossa

Kyllä siinä taas YLE indoktrinoi aitokeskiluokkaista työnteon iloa koko väestöön niin tökerösti, että huh-huh – luulisi kuin ei Karl Marxia olisi koskaan ollutkaan – eikä yhteiskuntakäsitys terminä rekisteröisi enää mitään. Keskiluokan katoaminen – digitalisaatio – mutta käytännön elämän verrokkina siivooja, häh?

Tosiasia on, että hyvinvointivaltio pyritään romuttamaan, koska se oli pelkkä 70 vuoden antikommunistinen lunnasmaksu, joka menetti arvonsa jo ajat sitten. Eräs tämän – puolipiruillen sanoen – tshekistien vuosikymmenten destabilisointityön tahattomista seurauksista oli sen keskiluokan rynnistys, jonka tuhoa nyt manataan.

Minä olen työväenluokan poika. Kasvoin siksi mieheksi kuin olen nyt seuraten tosien proletaarien naureskelua kaulusköyhällistölle, kiroilua rukkasvirkamiesten tylyydelle ja ”akkatyön” vähättelyä. Kutsu heitä keskiluokaksi, jos tahdot; minulle on aina ollut selvä, etteivät mokomat ole asemassaan ainakaan omaa erinomaisuuttaan.

"YLE indoktrinoi niin tökerösti kuin ei Karl Marxia olisi koskaan ollutkaan ja yhteiskuntakäsitys ei rekisteröisi mitään."  

En tunne jutun tehnyttä Emilia Korpelaa ja olen vilpittömän hämmästynyt, että hänen päänarratiivinsa on kuin joku 80-luvun yläkoulun opettajan ”et sinä enää ilman tutkintoa töihin pääse” -viisaus. Proletaarien pennut kun eivät sivistysvaltiota arvostaneet ja janosivat jo pääsyä omaan elämään edeltävien ikäluokkien lailla.

Ja itsepä kerjäsi, kun siivousliikkeen palveluesinaista haastatteli – noissa hommissa saattaa olla mahdollisuus lisätä omaa tärkeydentunnettaan tutkinto suorittaen – silti enin osa työvoimasta vain käytetään loppuun sekä heitetään sitten pois. Pohjimmiltaan yhteiskunta on nimittäin pääomaehtoinen ja sivistys on illuusio.

Luulisi siis olevan itsestäänselvää, että jos ei ole reaalista mahdollisuutta parantaa elämäänsä, asemaansa ja itseäänkin nousemalla työväenluokasta keskiluokkaan; ei voisi olla perikeskiluokkaista työn ylistämisen arvoakaan. Paitsi, jos mokoma on oikeasti vain yläluokan keksimää tuotesijoittelua, jota hölmöt halukkaina tekevät.

"Pohjimmiltaan yhteiskunta on nimittäin pääomaehtoinen. Tutkinnot ovat tuotesijoittelua ja sivistys illuusio."  

No, toisaalta; mikäs sen kauniimpaa kuin naistyön ylistys etunaisen ja työnjohtajattaren äänin – ylipäätäänkin. Keskiluokan katokin jäi yläpilviseksi maalailuksi, jolle jokin julkisen palvelun kirjoutuspöytäsankari ei olisi ikinä löytänyt asioita omakohtaisesti kokenutta halukasta haastateltavaa.

Tietokoneet tai hienommin sanottuna digitalisaatio on kyllä totta – ainahan työvoimaa on pyritty korvaamaan automaatiolla, mutta se on silti nyt vain ohut osaselitys. Todelliset keskiluokan tuhoajat ovat työelämän uusjako sekä säätelynpurku ja yksityistäminen – lyhyesti: kaikki tekevät kaikkea, itse itseään omavalvoen.

Professori laitettiin myös sanomaan yleisistä taidoista, joka oli kuin mikäkin hyvän kansalaisen huoneentaulu. Tuollaista ei suomalaisessa työelämässä oikeasti koskaan ollut tai muuten maailma olisi nyt aika valmis. Korpela taisi vain – tyypillistä kyllä – levittää jotain oman kuppikunnan tai gurunsa uskomuksia.

"Pohjimmiltaan Korpela taisi vain levittää oman kuppikunnan tai gurun uskomuksia. Viis yleisestä edusta. Tyypillistä."

Sekin on yhteiskuntakäsitysvika, että maininnatta jääneeltä pääomalta ei vaadita vakautta, jossa jokaisella olisi oma luontainen paikkansa missä hän voisi jopa olla onnellinen. Ymmärrän kyllä, jos joku osa yleisöä haukkuu jutun propagandaksi; sellaista sattuu, jos sanojan oma x-koordinaatti on oppimattomuus ja y marginaaliajattelu.

Tullaan näet myyneeksi koulutusalemmuudentuntoa, johon toivottaisiin haettavan lievitystä opiskelusta, vaikka mokoma on kuin hullu-uholaisten dystopianrakkaus. Asiantuntijaksi ei tuostavain ruveta – niinikään se painajaisuniyhteiskuntakin on kaunokirjallista viihdettä – ei tarkka kuvaus toteutuvasta todellisuudesta.

Saattaa joku sen jutun niinkin ottaa, että asiat vain vähin erin pahenevat eikä millekään mahda mitään – pahoinvointinen voimattomuudentunne on iät tiedetty määrätietoisen maailmankuvanrakennuksen sivutuote. Tämäkin käy äärimeritokraateille – mitä tahansa, kunhan vain solidaarisuus ei nouse eikä kansakaan yhdisty.