Riittääkö syntipukki/olkiukko vai muuttuuko järjestelmä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Fantasiana DDR:n poliisin hihamerkki Jugoslavian ilmavoimien
pilotin kypäräkassin kyljessäkin on ok. Mutta älä väärennä historiaa äläkä hallusinoi.

Entinen konstaapeli Derek Chauvin sai Minneapolisissa 22 vuotta vankeutta George Floydin surmaamisesta. Syystäkin; hän, jonka olisi tullut johtajuudellaan estää tragedia, oli itse sen suurin aiheuttaja, polvi uhrin niskassa. Bloggaan nyt kysyäkseni, että mikä oikeasti muuttuu vai syntipukkiako yksin kaivattiinkin?

Elämme kummallisia aikoja. Nyt kuka tahansa itsehillinnästään vajaa, ihmistenkohtaamisrajoitteinen, päihtynyt tai änkyrä voi ruveta huutamaan sekä kuvaamaan kännykällään saattaakseen asian välittömästi laajaan yleisöjulkisuuteen. Mutta jostain kumman syystä huutaja ja/tai kuvaaja eivät muka ole koskaan väärässä.

On kiusallisen ilmeistä, että esiintymisellä on minimaalisen vähän tekemistä omien oikeuksiensa käyttämisen kanssa; kännykkäkameratirkistely ei liioin ole juuri koskaan yleinen etu. Älkää valehdelko ja teeskennelkö; sitä haetaan, että joko toimenpiteestä luovutaan, sanotaan jotain harkitsematonta tai provosoidutaan.

"Kuka tahansa voi alkaa huutaa tai kuvata kännykällään. Jostain kumman syystä he eivät muka koskaan ole väärässä."

Pitäisikö poliisissa olla vuoropsykoterapeutti, joka auttaa hankuroinnin murtamisessa käsinkoskematta? Sekä viestihenkilö, joka joko tarjoaa oikeaa tietoa mahdolliselle erilliselle kuvaajalle; tai mikäli tämä ei edes halua sitä, alkaa somettaa kilpaa hänen kanssaan? Älä selitä; kyllä tämä pilkka tulee ansiosta. Liika on liikaa.

Miksi ihmeessä kukaan vilpittömässä mielessä yhteiskuntaa tarkasteleva antaisi puolta pistettä enempää moiselle erheelliselle itsensä puolustamiselle tai oman uraodotteensa edistämiselle? Yhteiskunta nimittäin on epäoikeudenmukainen, epäyhdenvertainen ja arvaamaton paikka, ihan tosi. Jota ei näin muuteta.

Yksi osa yhteiskunnan ilmeistä rikkinäisyyttä ja toimimattomuutta on, että enimmät säännöt sekä kovimmat seuraukset kohdistuvat voittopuolisesti sen heikoimpiin. Tämä räikeys on jo hyvä tovi sitten ohittanut välttämättömyyden ja oikeuden vaatimukset, koska yhteiskunnan vahvimmat haluavat pitää vaurautensa, valtansa sekä asemansa.

"Pitäisikö vuoropsykoterapeutin ja                -viestijän porhaltaa paikalle pillit päällä ratkaisemaan ongelmatilanne?"

Mitä erinomaista siis tapahtuu, jos yhteiskunnan heikko ja hänen lähin sortajansa tappelevat keskenään, sekä joku kummajainen vielä tallentaa ja julkaisee tämän? Moinen on silkkaa ajan sekä inhimillisen potentiaalin tuhlaamista. Eikä ole olemassa mitään täsmäannosteltua light-väkivaltaakaan; periaatteessa mitä tahansa voi tapahtua.

Sikäli, jos joku tosiaan tänne asti luki, sekä nyt ihmettelee että puolustelenko väkivaltaa; vastaan EI. Kyseenalaistan kirjoittamalla, että onko väärinkäytösten, syrjinnän ja väkivallan kuvaaminen sekä julkaiseminen somessa yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja saavutetaanko edistystä riittävän nopeasti? Tuskinpa.

Väitän, että moiset kohut ovat joutavanpäiväistä ajantuhlausta. Siinä on työssään sama logiikka, joka oli kommentoijallakin kenen hengentuotteen heitin pois tästä blogista; erehtyi näet sanomaan junan lipuntarkastusta ja järjestyksenvalvontaa turhaksi katuteatteriksi. Näin eivät epävapaus sekä rahakeskisyys kukistu.

"Yhteiskunnan heikko ja lähin sortajansa tappelemassa somevideolla on ajan sekä inhimillisen potentiaalin tuhlausta."

Kysymys on inhimillisen identiteetin peruskäsitteistä; katsooko kaikki ihmiset ainutkertaisiksi ja arvokkaiksi yksilöiksi, sekä mikä on ihanneyhteiskuntansa. Vaikka siis identifioisi itsensä liberaaliksi tai suorastaan sosialistiksikin, tulee ymmärtää ismissään olleen vuosisatojen mittaan huomattavaa heittoa näissä asioissa.

Siispä; tyydytäänkö ainoastaan kuvitelmiin vallasta, kun pystyi onnistuneesti vastaansanomaan lähimmälle vastukselleen? Tai sai jopa aikaan olosuhteet, jossa hänen yläpuolellaan ja takanaan olevat hylkäävät vastuksen, koska kaikkinensa koituva vaiva ei enää kustanna tästä saatua hyötyä.

Tulisi ymmärtää yhteiskunnan muuttamisen olevan huomattavasti pidempi ja monimutkaisempi prosessi, jota pyritään kaikin keinoin niin haittaamaan kuin estämäänkin. Terveessä sellaisessa ei ole hengenvaarallista, yksipuolisesti toimivaa sekä vastuutaan välttelevää poliisia kuten Amerikassa näyttää paikkapaikoin olevan.

"Terveessä yhteiskunnassa ei ole hengenvaarallista, yksipuolisesti toimivaa ja vastuutaan välttelevää poliisia."

Halvalla näyttää mennen YLE:lläkin. Mika Hentunen asunee asemamaassaan, mutta ei kommentaarissaan vaikuta tietävän mitään POST-poliisikoulutusjärjestelmästä ja on häkellyttävän sokea yleisön poliisikäsitykselle. Onko oikeastaan saatu mitä tilattiinkin, vaikkei itse älynnyt jotain tilanneensakaan?

En kiellä; tulin ajatelleeksi, että onpa suomalaisen yleisön käsitys yksityisen turvallisuusalan työntekijöistä suorastaan häkellyttävän samankaltainen kuin amerikkalaisten poliisistaan. Vai koostuuko Hentusen elämänpiiri pelkistä yliopistokoulutetuista keskiluokkaisista valkoisista mediaihmisistä?

Koska, jos ongelmallisesti käyttäytyvälle resupekalle ei löydy psykoterapeuttia; ei etuoikeuskuvitelmaisen ylempiluokkaispellen tehtävällekään löydy siistiksi suittua pikeepaitaista ja khakihousuista henkilökohtaista poliisineuvonantajaakaan tabletti kainalossa. Kuvitele yhteiskuntasi mielessäsi, mutta älä hallusinoi. Niillä on eronsa!