Maailmanvallankumouksen opetuslapset

(Kuva: Jari Kähkönen) Se mikään merkki ole; mokoma muodostui
tiskipöydälle, kun laitoin teepannun ylösalaisin kuivamaan sen ylle.

Olikohan tuo vain tavallinen konspirorasisti vai peräti ihan QAnonin seuraaja? Tiedäpä häntä. Sauhusi jostain ”tytön itsemurhasta” ja siitä kuinka koko Suomen media on muka sensuroitu; no, ei saanut tukituksi turpaansa muuten kuin bannaamalla. Ja tuo taas kai luulee olevansa virassa New Yorkin FBI:ssä.

Nykyään moni kipuilee tarkoituksettomuudentunteen kanssa, kun ei ymmärrä elämän elämistä tarkoitukseksi itsessään. He janoavat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa; siksi vielä useammat tekevät bisnestä myymällä heille tyydytyksen niin todellisiin kuin markkinoiden luotuihinkin tarpeisiin. Salaliittoteoria on tuote, höpsöliini.

Elämä on näet arvaamaton ja epäoikeudenmukainen kokemus. Lähtökohdat ovat voineet olla hyvät, mutta yhdellekään ei ole taattu mitään. Niinikään; lähtöjään tarkoitus on saattanut olla paras mahdollinen, mutta silti ei joko ole edes kykyä päästä kanssaihmisten kanssa yhteyteen tai siinä oleminen on liian vaikeaa.

Jos olet on-off -kiusattu ressukka, jonka elämä on jäänyt puolitekoiseksi ja perhe, kaverit sekä verkostot häilyvät; sinulla on aukko elämässäsi. Jos taas olet huutamaan ja pomottamaan taipuvainen öykkäri, sinulla on tarve, vaikket sitä itse tajuaisi tai myöntäisikään. Tottakai te silloin ostatte myös salaliittoteoria -tuotteenkin.

"Salaliittoteoria on tuote, höpsöliini."

Kuinka siis ”tullaan takaisin” salaliitosta? No, se riippuu paljolti tavasta, jolla lähdettiin normaalimaailmasta; tuliko kirottua ja haistateltua, sekä syntyikö vahinkoa. Eikä sellaisessa missään syväjäädytyksessäkään eletä; turhan usein lahkot ja kuppikunnat kääntyvät silkaksi pahanteoksi. Joko tavoitellaan voittoa tai sitten valtaa.

Sehän siinä juuri on, että kun ei maa rakoile ihmisen jalkojen alla ja pudota syövereihinsä; itse tässä on puutteensa, vaivansa sekä saamattomuutensa kannettava. Jostain selviää anteeksipyynnöllä, toisesta maksamalla ja kolmannen kanssa ei auta kuin kiertää kaukaa koko loppu elämänsä. Sen pienemmät häpeät eivät ole mitään.

Siis; saatat lähteä täältä ajaksi pois, mutta palatessasi tämä paikka sekä sinä itse olette jokseenkin samoja. Mikäli olit sairas, häiriintynyt, riippuvainen, rikollinen tai muuta vastaavaa; painolastisi ei jäänyt Sinne Jonnekin. Voi myös olla, että kehitit itsellesi sellaisen siellä ollessasi, no, siinäpä on sitten työmaata selvitettäväksi.

Eivätkä skeptikot, anti-ideologiset ja auktoriteettiongelmaiset; ole sen onnistuneempia tai jalompia ihmisiä kuin tekään. Heidän nyrjähtäneisyytensä vain sattuu olemaan päinvastaiseen suuntaan kuin omanne. Ressukat kaatavat oman painolastinsa sen niskaan, joka laukaisi heissä vanhat pahat muistumat. Syystä tai ilmankin.

"Kuinka palataan salaliitosta? Riippuu normaalimaailman lähtötavasta. Eikä Siellä Jossainkaan syväjäädytyksessä olla."

En siis suuremmin mainostasi ihmisten kasvoihin katsomista ja tervehtimistä; siitä ei usein ole suoranainen tervehtimisfasismi kaukana. Sekä, mitä jos kohtaaminen menee aivan perseelleen, kun kohdattu päätti jo ensivaikutelmasta olla joka asiassa sinua vastaan? Kaikki säännöt olivat liikaa; toisilta ei taitu alkeellinen kohteliaisuuskaan.

Siksi jokasortin nyrjähtäneiden, reppanoiden, ongelmallisten ihmisten, kylähullujen ja maailmanvallankumouksen opetuslastenkin kanssa tulisi nähdäkseni pääsääntöisesti olla armollinen ja anteeksiantava. On erotettava toisistaan ihminen ja teot; viimemainitusta voi tulla kuria tai tilinteko, mutta se ei vie ensinmainitun arvoa.

Jotkut hurahtivat itse, toiset piti aivopestä; siksi tai siitä huolimatta kaikelle ihmisen luomalle on aikansa tämän maan päällä. Jotkut niistä kuollessaan unohtuvat historiankirjojen sivuille; toiset talttuvat ja sopeutuvat elämään rauhanomaisesti rinnakkain muun maailman kanssa. Ei se maailma loppunut sittenkään. Onneksi.