Jätä sanomatta se, mitä et tohdi sanoa omalla nimelläsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Olisikohan jokin noista
– oletetuista poistokirjoista – ollut tajunnanvirtaa?

Tajunnanvirtaromaanien lukeminen on muistuttanut mieleeni, että usein ihminen on itse oma pahin vihollisensa. Tekeytymättä pyhimykseksi, jota en taatusti ole; huomautan keskeisintä olevan kuinka ajattelet eli puhut itsellesi ja kuinka muista. Maailma nyt on mitä on, mutta älä sitä enää pahenna!

Psykologisesti voidaan käyttää sisäisten ja ulkoisten rajojen käsitteitä; tarkoittaen ensinmainitulla omia periaatteita sekä viimemainitulla sitä kuinka pitää niistä kiinni vuorovaikutustilanteissa. Eli; vaikka kaikki ei todellakaan ole ok, on myös katsottava vähän kuinka asian toimittaa. Törkeyttä ei pidä ensisijassa torjua yhtä törkeästi.

Sehän siinä vain on, kun jotkut meistä vähintäänkin yrittävät, – sekä huolestuttavan useat myös tekevät – kaiken mihin pystyvät. He näet vain ovat sellaisia. Heille otsikkoni ajatus ei yksinkertaisesti vain mahdu päähän; päinvastoin, toinen haluttaisiin alistaa törkeyksiensä kaatoaltaaksi ottamatta teoistaan mitään vastuuta.

"On myös katsottava vähän kuinka asian toimittaa. Törkeyttä ei pidä ensisijassa torjua yhtä törkeästi."

Toista ei siis ikinä aiottukaan kohdata sen paremmin ihmisenä kuin tekojensakaan kautta; häntä halutaan yksinomaan hyväksikäyttää eli vahingoittaa. Tai yritetään ylikävellä samat säännöt, joiden niin kutsutusta rikkomisesta valitellaan. Sikäli, kun ei asetuta jonkun yläpuolelle keskustellen tästä poissaollessaan.

Sellaistakin veisaavaa moralismia ilmenee, että niin kutsuttu keskustelu käydään kohteensa läsnäolematta, mutta hänen tietensä. Minua ei paljon nappaa, jos jotkut kutsuvat tätä toisten asioihin nokkansa työntämistä ”yhteisöllisyydeksi”, sillä pääosa siitä on silti enimmän aikaa aivan joutavaa juoruilua.

Todellisuudessa ihmistä joudutaan jatkuvasti muistuttamaan oikean ja väärän erosta, sekä siitä jottei tämän pitäisi asettautua toisten yläpuolelle – silloinkin, vaikka satuttaisiin vielä pyörimään persoonallisuuksien kirjon normaalipuolella. Jotain sinä sinne anonymiteettisi turviin nimittäin pakoilet, älä muuta yritä väittääkään.

"Jotain sinä sinne anonymiteettisi turviin nimittäin pakoilet, älä muuta yritä väittääkään."

Vaikka; toisaalta, jos olet vain pinnallisesti utelias, tylsyyttä tunteva, käytökseltäsi tökerö etkä pärjää vuorovaikutustilanteessa alkuunkaan – hittoako aloit vaivoikseni – noin niinkuin ylipäätään? Kukin omiaan kohti, saan taas kerran sanoa itsekseni, kun jälleen mentiin otsikonviereen löytäen riemu yhdestä ainoasta sanasta.

Niin. Missämäärin kunkin perskohtaisella epävarmuudentunteella on edes merkitystä kokonaisuuden kannalta? On täysin kunniallista olla vailla mitään sanottavaa, mutta sen ilmaisuun välttää yksi kerta – ei tarvitse toistaa, kiitos, – eikä etenkään äänekkäästi. Vaikka; jos et tohdi koskaan olla väärässä, kuinka tiedät olevasi nyt oikeassa?

Vuorovaikutus itsensä tähden sijansa saakoon, mutta oma nähdyksi tai kohdatuksi tulemisen tarpeeni ei yhäkään ole niin suuri, jotta se olisi luonani. Turise siis aikasi kuluksi muualla, kiitos. Saatan suutahtaakin, jos työn alla on apukäynnistimen käyttö ajoonlähdön edeltä ja minulta putosi juuri hanska konetilaan, koska sinä häiritsit.

"Vuorovaikutus itsensä tähden sijansa saakoon, mutta oma tarpeeni ei yhäkään ole niin suuri, jotta se olisi luonani."

Siitähän ei tosiaan enää ”keskustelu” juuri pahenekaan, kun yhdellä puolella on kaikki kaverit keitä et olisi halunnutkaan, toisella mitätöntäjät-lopullisen totuuden odottajat ja kolmannella ne keiden leipätyö on nostaa mediatalonsa brändiarvoa. Jos tästä huolimatta saat edes tarkoittamasi sanotuksi, pidä itseäsi onnellisena.

Minä olen missään mukana vain – mikäli sekä niin kauan kuin – itseäni huvittaa. Siispä; jos kävelet perässäni vihellellen, kättäsi heilutellen tai huudellen, huomaat pian etten ole sinusta tietääksenikään. No, sikäli kun nyt huomaat yhtään mitään eli kykenet kummoisenkaan itsesäätelyyn. Kaikilta se ei vain suju.

Itsestäänselvää on ainoastaan kaikkien yhtäläinen ihmisarvo sekä elämä itse. Silti, – et voi varjollaan käyttäytyä miten tahansa; muista tämän olevan kertaliveveto, jossa ei juurikaan tule uusintaesityksiä. Luokattomasti suoltavalta anonyymiltä puuttuvat jo nuo peruskäsitteet; eikä ajattelusta, – jos sitä edes harjoittaa, – löydy merkkiäkään.