Köyhyyden tosiasioita

(Kuva: Jari Kähkönen) Olemme olevinamme tietoyhteiskunta, mutta oikeasti
palvelut toimivat keskiyön ja tuntemattoman katkaisuajan välisen hetken.

Mahdatko käsittää, että köyhyys on paitsi vähävaraisuutta, mutta myös kohtelua merkityksettömänä ja lähes täydellistä vaikutusvallan puuttumista? Kokemus on kaikenkattava ja ulottuu vaivattomasti arkisen elämän toimivuuteen liittyvistä pikkujutuista kokonaisen ihmiselämän arvottamiseen asti.

Suomi on olevinaan tietoyhteiskunta, jossa palvelut toimivat ympärivuorokauden. Sitten yht'äkkiä huomaatkin vastaaottovahvistuksesta, että työmarkkinatukesi maksatusta on siirretty päivällä eteenpäin. Varoituksetta. Kuvitelma automaatiosta säilyy, jos täytät työttömyysaikailmoituksen keskiyön ja tuntemattomaksi jäävän katkaisuajan välillä.

Tämä sopii useimmille trollioikeistossa, alt-realityn nettikiusaajissa, keskiluokkapelleissä ja muissa vastaavissa. Jos he päättäisivät, olisi sähköinen asiointi avoinna vain Kelan virka-aikana, tai muutaman tunnin sen puitteissa. Lisää pompottelua ja nöyryytystä keksittäisiin, aivan varmasti. Luokkayhteiskunta Suomi on.

Se on juuri se luokkaero. Yläluokka luulee olevansa sitä omaa ansiotaan, keskiluokka tekee itsensä tarpeelliseksi änkeämällä valvomaan ”alempiaan” ja työväenluokkakin on tänään kummallisen koppavan vihaista asemaansa nähden. Trollioikeistosta sekä alt-realitystä taas hiippaillaan Kelaan tai sossuun, kun luullaan ettei kukaan näe.

"Suomi on olevinaan tietoyhteiskunta, jossa palvelut toimivat ympärivuorokauden."

Kaikkein kiireisimpiä ovat mitääntekemättömät, köyhimmät leveilevät ulkoisilla varaudenmerkeillä ja suurinta ääntä yhteiskunnassa pitävät ne keillä on kaikkein vähiten todellista valtaa. Sellaista on elo postmodernissa maailmassa, jossa kaikkien ilmeisimmät elämäntapoja ja luokkaa ilmaisevat seikat ovat merkityksettömiä.

Silti köyhä joutuu tavantakaa kohtaamaan kysymyksen, että oletko todellakin arvokas ja ainutkertainen ihminen; vai mukana pelkästään armosta, sikäli kuin pystyt. Kysymyksen, jonka vastaus saattaa sekä yllättää että vaihdella; siksi joillakuilla on niin kova tarve todistella mitämilloinkin ja suojata heittelehtivää omanarvontuntoaan vihalla.

Kaikkein kurjimpia ovat he, jotka sotkevat omat henkilökohtaiset ja kaikkien yhteiset asiat keskenään hakeakseen todistajaa kärsimykselleen. Tai sitten he, jotka alhaisessa halussaan loukata toista, yrittävät nolata tämän henkilökohtaisuuksiin menemällä; väittäen asioita sotketun, oli eli ei.

Ainakin köyhä oppii, että populisti on useimmiten pelkkä itsekeskeinen pelle, joka haluaa rahaa ja valtaa; marginaali-ihmisestä tämä ei oikeasti piittaa vähääkään, vaikka saattaa välillä siihen viittaavasti puhuakin. Valtaan päästessäänhän tämä saattaa näet jopa sanoa sosiaaliturvaa luksukseksi, johon yhteiskunnalla ei ole varaa.

Oppiminen olisi ainakin suotavaa. Populistit mekastavat omista köyhistä ja työttömistä, mutta vain lietsoessaan kansaa syntipukki-toisenlaista vastaan; moisen luuleminen sitoumukseksi yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden lisäämiseen yhteiskunnassa, on itseä vahingoittava strategia. Kauniisti sanottuna.