Kantaväestön etuoikeus on pelkkää kuvitelmaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Harppi-Saksan kansanpoliisi ja Jugoslavian kansanarmeija
eivät nimistään huolimatta olleet olemassa kansaa suojatakseen tai palvellakseen.
Nimittäin maat, joissa molemmat toimivat, olivat jokseenkin pahasti epävapaita.
Ehkäpä ne peräti olivat autoritaarisia eli itsevaltaisesti hallittujakin, toisinaan.

Yksi mellasti Ties-Minkä-Maan BLM-mielenosoitusten syyttömille aiheuttamista vahingoista. Toinen kyseli; onko hänen syynsä, jos pitää vanhoista vaan nyt kyseenalaisista elokuvista ja tv-sarjoista. Kolmas sanoi m-sanan syytellen uussuomalaisia työpaikkansa menettämisestä. Ja näitähän riittää; etsimättäkin.

Tätä minä sanon kantaväestön etuoikeudeksi, joka oli alkujaan englanniksi white privilege; käsitteen kehittivät Yhdysvalloissa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa vaikuttaneet afrikkalaisamerikkalaiset kirjailijat. Se oli tarve-esine silloin ja siellä, kun yhdenvertaisuudesta ei oikein pystynyt naama vakavana puhumaankaan.

Minusta on pelkkä topeliaanisen historianfilosofian tahaton sivuvaikutus, että suomalaiset luulevat olevansa ylhäisiä yksinäisyyksiä, joilla on paitsi hyvä herraonni niin myös erityinen tehtävä maailmassa. Höpöhöpö. Kansan ainoa tehtävä on olla olemassa ja turvata seuraavan sukupolven elämä. Ei maailma vain tapahdu meille.

Suomessa ei ole ollut monisatavuotista orjakaupan tai sotavankeuden perinnettä, jonka peruja maassamme eläisi suuria ei-valkoisia vähemmistöjä, keiden elämä olisi yhä huomattavasti keskiväestöä ankeampaa. Mutta kuvitelma kantaväestön etuoikeudesta täältä löytyy silti, koska se kuuluu ihmisluontoon yleensäottaenkin.

"Suomessa ei ollut orjakauppaa, mutta kantaväestön etuoikeus -kuvitelma täältä löytyy silti."

Olen monissa julkisissa keskusteluissa läksyttänyt vastapuolta harhaluuloistaan; esimerkiksi, eivät kantasuomalaiset ole rikoksen uhreja silloin, jos uussuomalainen nostaa sosiaalietuutta vilpillisesti. Eikä heillä liioin ole mitään asiaa ronkkia salaisia viranomaispäätöksiäkään. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta eipä vaan ole.

Jos siis vaikkapa venäläiseksi arvailtu menee leipäjonoon, kantaväestön etuoikeuden vaikutuksen alainen luulottelee, että asia kuuluu hänelle jotenkin. Silti, vaikka tuossa avososiaalityössä ei henkkareita tai etuuspäätöksiä kysellä. Heti ollaan rajoja antamassa; olipa siihen tarvetta tai itsellään valtaakaan, useimmiten ei kyllä ole.

En minä ilmiön olemassaoloa ihmettele; tunnen ihmisluontoa yleensäkin ja suomalaisiani erityisesti aika paljon. Milloin erilaisuudesta ei olisi seurannut eriarvoisuutta? Yksi osa oli olemassa lähtöjään, toinen on tekemällä tehty ja kolmannen säilymisen puolesta ikävät ihmiset suorastaan jo ihan kamppailevatkin.

Tästä seuraa tiettyjä rumia totuuksia. Aivan yhtälailla kuin on ne ihmiset, joiden mielestä muut voivat kyllä olla tasa-arvoisia keskenään, kunhan vain heillä on etuoikeuksia; toisten taas tulee aina olla verrokkiaan paremmassa asemassa, tai mitään yhdenvertaisuustyötä ei saa tehdä. Kestämätöntä asennoitumista!

"Milloin erilaisuudesta ei seuraa eriarvoisuutta: yksi oli, toinen tehtiin ja kolmannen säilymiseksi kamppaillaan."

Juuri tästä syystä kantaväestön etuoikeus onkin höpöhöpöä oleva kuvitelma. Valitettavasti kuitenkin useimmat sen vallassa olevat eivät liioin tunnista niin itse ilmiötä kuin tiedosta asian todellista luonnettakaan; omaa höpelöytään. On tullut aika kirjoittaa tämä julki; ei enää löysiä puheita kateudesta tai oppimattomuudestakaan.

Niin, sittenhän on vielä se r-sanakin, jonka sanominen Suomessa tuppaa tärvelemään keskustelun jokseenkin totaalisesti. Mutta mitä keskusteltavaa on, jos yritetään kieltää kaikkien yhtäläinen ihmisarvo, laillisuus- ja lainalaisuusperiaate sekä velvoite huolehtia niistä kuin eivät pysty huolehtimaan itsestään? Venkoile vaan, jos tykkäät!

Koulutettu, kielitaitoinen ja hyvin verkostoitunut kansainvälisiä tehtäviä tekevä maahanmuuttajamies saa kyllä kirjoittaa rasismin olemattomuudesta Suomessa; mutta minäkin saa nauraa, kun paljastuu miksi konservatiiviseksi yksilövastuun korostajaksi hän muuttui luokkaretkellään. Mitenkäs se Marxin luokkalaki taas kuuluikaan?

Ja onhan tuokin omansorttistaan intersektionaalisuutta, että naisihminen, paljolti samoin attribuutein kuin edellä; kyseenalaisti Marinin hallituksen feminismin peräti viskoen syytöksiä lillukanvarsista. Molemmat yhdessä ovat monipuolisuutta ja moniäänisyyttä, joita niin rivirasistit kuin palkatut yllyttäjänsäkin sietävät vain tässä tapauksessa.

"Niin rivirasistit kuin palkatut yllyttäjänsäkään eivät normaalisti siedä monipuolisuutta ja -äänisyyttä."

Isossa kuvassa kummatkaan mokomat eivät kuitenkaan ole sen paremmin niin itse pomo kuin hänen pikkusiskonsa mieskään; loppuunkäytettyinä heidät heitetään joko bussista ulos täydessä vauhdissa tai sellaisen alle, näin julmassa seurassa nimittäin istuvat. Sovinismi ja rasismi ovat autoritaarisen hallinnon virtalähteitä, höpsöliinit.

Ja mikäli taas sellaisia ei ylipäätään olisi; mahtaisimmepa me erikoisessa toiveunien ihanneyhteiskunnassa elää. Siellä ei varmaan enää kovin paljoa pahaakaan tapahtuisi? Siksikin yhdenvertaisuus – jos sitä nyt pitää vielä oikein erikseen perustella; olin luullut mokomaa jo itsestäänselvyydeksi siinä sivistysvaltiossa, joka Suomi on.