Milloin kannattaa vastata

(Kuva: Jari Kähkönen) Anonyymiys ja kontrollin
puute voivat saada vastuullisenkin menettämään
tolkkunsa.

Trollaaminen eli tarkoituksellinen huomionhakeminen ja provosoiminen verkossa on aikamme ilmiöitä; moni, kun ei esiinny julkisuudessa viran puolesta tai ole viestintää työkseenkään tekevä, joutuu päättämään suhtautumisensa siihen. Ei ole helppoa päätellä, että milloin kannattaa vastata ja milloin ei.

Vaikeus perustuu ihmisen luonteeseen sosiaalisena eläimenä. Tai kääntäen; luuletteko kenenkään trollaavan, jos se johdonmukaisesti jätettäisiin huomiotta? Sitähän se teettää; hävyttömiä huudellaan niin päin naamaa kuin kuiskutellaan selkänsäkin takana. Tämän kummempaa ei ole tehdä sama verkossa eli trollata.

Olkoon tekijä verkkojuoppo, kylähullu, marginalisoitunut, rähinämoottori, häiriintynyt, pitkästynyt tai palkkaa saava näyttöpäätesoturi; jokseenkin kaikki niistä haluavat huomiota. Sen ne tekevät laukomalla tarkoituksellisen pilkallisia loukkaavuuksia; toivoen kohteensa haksahtavan vastaamaan asiallisesti ja omana itsenään.

Jotkut trollaavat omalla nimellään, jotkut toiset eivät; pinnallisesti anonyymit vaan kaikkien tosiasiassa kuitenkin tuntemat nimimerkit ovat jääneet muodista. Yhteistä on verkkoympäristö, jossa on vaikea päätellä kysyykö joku jotain pelkästään huvikseen tai turhasta uteliaisuudesta. Se on vastaamisen eli vastaamattomuuden ydinsisältö.

"Hävyttömiä huudellaan niin päin naamaa kuin kuiskutellaan selkänsäkin takana. Kummempaa ei ole trollaaminenkaan."

Itse olen pitänyt jo vuosia johdonmukaisesti kiinni periaatteesta, että nimettömille en vastaa mitään. Näin teen siksi, koska olen kohtaisen karaistunut journalisti ja tiedän jo ettei siellä useimmiten kuitenkaan puhu mikään liittovaltion turvallisuuspoliisin apulaispäällikkö -syväkurkku. Yleensä asia on täysin päinvastoin.

Verkkoympäristön perustotuudet ruokkivat ihmisen sosiopaattisia piirteitä, jolloin ymmärrettävätkin inhmilliset reaktiot helposti kärjistyvät aivan omanlaisikseen. Ja valitettavan usein omana itsenään järkeviksi sekä vastuullisiksi tunnetut ihmisetkin voivat menettää netissä täysin tolkkunsa. Anonyymiys ja kontrollin puute!

Reaktionmääritystä haittaa sekin, että verkossa asioiden merkitys voi muuttua. Siksi trollit hakevat joko huomiota tai huomiottajättämistä; kuta kahtiajakautuneempi niin sen parempi. Huomiota sivusinkin jo; siinähän liukastuttiin ja mentiin näyttävästi turvalleen ylireagoimalla provosoituneena. Onneksiolkoon ikuisesta nettijäljestä.

"Järkeväksi sekä vastuulliseksi tunnettukin voi menettää verkossa tolkkunsa. Anonyymius ja kontrollin puute!"

No, sitten tulee sensortin henkilöterrori, jossa trolli lietsoo väittäen ettei trollattu muka uskalla vastata. Miksi luulette alt-realityn kuvaajan kulkevan jatkuvasti maalitettujen perässä? Luodakseen täyttä potaskaa olevaa pelon ilmapiiriä kuvitelmalla jatkuvasta ”mikroskoopin alla olemisesta”. Tai saadakseen lisää reviteltävää provosoiduttaessa.

Jatkan ajatusta huomauttamalla, että myös silloin ei kannata vastata, jos on mitä väitetään. Toistaminen ei silti riitä vahvistamaan väitettä eikä liioin toisten vastaavien anonyymit kannatuksenilmauksetkaan. Jos toisia edes on oikeasti; voihan näet olla niinkin, että yksi ja sama ihmisenluihu siellä ”keskustelee”; itsekseen.

Sivusin jo ihmisen digitaalista jalanjälkeä tai mainetta aiemmin; se tarkoittaa, että tässä ajassa moni sellainenkin kuin luulee olevansa tavallinen ihminen saattaa löytää itsensä ”verkkojulkkiksena”. Ajatus on absurdi; kuinka nyt anonyymin perusteitta ja vain omasta aloitteestaan valvomattomalle alustalle suoltama on muka julkisuutta?

Pääsääntöisesti näet anonyymi menettää oikeuden vedota vilpittömään mieleen, koska väitteiden vertaisarviointi vaikeutuu; ja on usein mahdoton tietää onko nimettömyyteenkään todellisia perusteita. Sekin voi olla tarkoituksellista, jos tekeillä on varsinaista informaatiovaikuttamista, josta trollaus siis on vain yksi osa.

"Ajatus on absurdi; kuinka anonyymin yksinään valvomattomalle alustalle suoltama on julkisuutta?"

Niin, asiantuntemuksen ja riippumattomuuden kyseenalaistamista voi tavoitella monissa eri tarkoituksissa. Useimmilla trolleilla on joko hupailuun tai henkilökohtaiseen alhaisuuteen perustuva motiivi; harvat ihmiset ovat kyllin tärkeitä saadakseen peräänsä suurvallan turvallisuuskoneiston. Sorry! Kenenkään kärsimyksiä en silti vähättele.

Trollaamisen seuraukset ovat jokseenkin arvaamattomat; työnhauissakin tiedotetaan tai yritetään peräti kalastaa suostumus niin sanottuun avointen lähteiden tiedonhakuun. Niinikään hallintomenettelyssä on alkanut kukkia kokonaisharkinnan käsite, jonka taakse voi piilottaa selkärangattoman netin edessä tempoilunkin.

Siksi on haastava kysymys vastattavaksi, että uskooko trollien verkkoon oksentaman kukaan, jolla on oikeasti merkitystä. Se kuitenkin ratkaisee aika suurelta osin, että kuinka kohtaamaansa tulee suhtautua. Trollaaminen tehdään näet aina niin, että kohde saa sen tietoonsa tavalla tai toisella. Muuten trollaus epäonnistui. Huono provo!

Itse olen sitä mieltä, että kieroilijan tai alamittaisen osallistujan tasoaan vastaavaan suoltamiseen ei tarvitse vastata. Ilmoitus moderaattorille ja tarvittaessa poliisille riittää. Sekä mitä sitten, jos yksi ei poista tai toinen käynnistä esitutkintaa; siinäpä on trollinpeelolle urakkaa, kun koettaa pitää päästönsä pinnalla hakukoneissa. Hah-hah.