Olkalaukunkokoinen sosiologia

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässä kuvassa näkyvistä asioista minulla on tallella enää
oma vasen käteni.

Sijoitin osuuskaupan ylijäämänpalautuksen korkoineen toistaiseksi varastoituun, militaarilinjan kokoluokkaa pieneksi ja vaaleansävyiseksi yksilöksi määrättävään olkalaukkuun. Samalla luin joskus ysärillä painettua Sosiologisen teorian uusimmat virtaukset -teosta; löytäen kiehtovia yhtymäkohtia elettyyn elämään.

Vartioimisliikkeen vartijan elämässä tulee tehtyä omia varustehankintoja, jotka ovat tuikitarpeellisia, koska firma antaa mitä antaa tai sitten ei. Jotkut tarpeet ovat akuutimpia kuin toiset; en aikonut jättää syömättä, jos työpaikkaruokailua ei ole; enkä varmasti ole sadekuuron kastelemat sukat jalassa koko yötä. Itse sen tietää.

On myös aika kylmäävää hoitaa yksin murtohälytystä tavaratalossa, kun järjestelmän tieto näyttää lastauslaiturille; siellä taas yht'äkkiä avautuu ovi ja edessäsi seisoo kaksi tuntematonta miestä. Tai, kun nouset autostasi umpipimeässä ostoskeskuksen parkkihallissa, yhdestä nurkasta kuuluu ääntä. Kättäpidempää!

Koska olin nyt taas vuosien jälkeen sotamateriaalikaupassa, näin samalla reissulla luonnollisesti myös automiehen salkun, jota amerikkalainen kutsuu patrol bagiksi ja tarvikelaukun eli ampumara- tai työmatkakassinkin. Melkoista välineurheiluako? Asennoitumiseni tähän on vaihdellut; olen ollut niin tosissani kuin nauranut sille itsekin.

"On aika kylmäävää hoitaa murtohälytystä tai mennä umpipimeään tilaan yksin. Kättäpidempää!"

Kuluttaminen perustuu modernisuuskäsitykseen; siksi ostetaan se uusin tuote tai seuraava versio samastavanhasta. Eri yhteiskuntaluokat näyttävät valtansa ja varakkuutensa hankinnoissaan; huonompiosaiset ressukat matkivat parempiaan, tietenkin. On sellaisiakin sotamateriaalikauppoja, jonne siviilit eivät pääse sisäänkään.

Sitäkin mietin lukiessani Maun sosiologia -esseetä, joka pani pohtimaan taas koetun todellisuuden takana piilevää luokkayhteiskuntaa. Siksi se yliopistolainenkin virnuilee, kun käytän puheessa vierassanoja oikein; hän asettuu näin yläpuolelleni vihjaten, että on jo sisäistänyt hyvän maun ja on vapautunut ulkoisista säännöistä.

Ihminen ei osta tuotetta vaan mielihyvää ja asemaa. Sen huomasin, kun tituleerasin itseäni käytännön toimttajaksi ja muuan itsetunnostaan vajaa Enpä Sano Minkä Lehden Uutispäällikkö tuli heti änisemään siitäkin. Ammattini, puheeni, kirjoitukseni, pukeutumiseni tai populaarikulttuurimielitymykseni hiertävät elämysyhteiskunnassa.

Olenhan kohtalaisen sanavalmis ja itsevarma, joten minua ”paikalleni laittava” saa äkkiä huomata, että siinä on muuten mennyt sisu kaulaan ja huono housuun tosimiehiltäkin. Dandya; eikö olekin? No, joko sinut ongelmallistetaan ja pyritään ”hoitamaan” tai sitten sinulle yritetään myydä asioita. Näin se menee. Et saa vain olla sinä.

"Joko sinut ongelmallistetaan ja pyritään 'hoitamaan' tai sitten sinulle myydään asioita. Et saa vain olla sinä."

Tottakai vallan käyttämisestä pitää ainakin jotenkin tykätä; ei muuten ala vartijaksi eikä ainakaan pysy niissä hommissa pitkään. Mutta toisaalta on täyttä potaskaa, että se olisi jokaiselle ainoa syy; tämä indikoi sellaisia intrapersoonallisia vaikeuksia, jottei niitä joku Rovaniemen lipaston oikeustieteen mestari diagnosoi. Itsestäänkö mahtoi puhua?

Tottakai nuoren työläismiehen pitää osata lukea työvuorolistaa, että hän näkee tulevat ansiot ja osata laskea tilinauhastaan paljonko pystyy kuluttamaan. Mutta, jos joutuu tulostamaan ne omin rahkein firman sähköisestä, sietää miettiä että pitääkö tuollaista bisnestä tukea mitenkään. Näin minulle on kerrottu, että asiat nykyjään menevät.

Ennenaikaan sanoin ulkopuolisia siviileiksi täsmälleen niin asenteellisesti kuin vain saatoin. Nyt katson amerikkalaista pyssylaukkua, pohdin mitkä lienevätkään olleet ne muut suunnitellun käyttäjän ”jokapäiväisen kannon” esineet; niidenhän tulisi olla päällä koko ajan, kai. No, ainakaan laukku ei ole joko liian pieni tai iso, kuten yleensä käy.

Poistettuani kaiken ylimääräisen ja turhan myyntipakkauksen mukana tulleesta; kuljetin veskan varastoon kankaisessa Outopia-kassissani, joka on samassa naulassa kaupparepun, -kassin ja kirjastokassin kanssa. Aluksi siinä roikkui pyykkisäkki; no, sekin lähti varastoon, kun aikanaan lakkasin käyttämästä talopesulaa.