Saatoin tulla entiseksi jo aikoja sitten, mutta en minä kyllä siviiliksikään palaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuorena olin takakireä pikkuporvari, joka luuli olevansa muita
parempi. Siitä ajatuksesta on jäljellä enää tämä helyrasia.

Alkujaan otti railakkaasti päähän, että tunnuksia ja valtaa halvennettiin, vaikka äänenlähde ei tykännyt itsestäni. Kiitos vaan; en minäkään olisi välittänyt tuollaista ulkoista sukupuolielintä tavata – yksityishenkilönä. Yhtäkään en höykyttänyt, sortanut enkä tehnyt oikeusmurhiakaan; uskoopa kukaan tai ei.

No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Liian vaikea aihe, hienot sanat ja väärä yleisö – FOMOksihan se meni tämäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Näinkö sitä Joensuun
seudulla piirivartiointia tehdään? Arkistoku-
va, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumapaik-
kaa.

Joensuun Puuilo keikattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä; hohhoijaa, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan minua, koska aiheesta on jo kirjoitettu kyllin; harkinnassa vaakakuppi kallistui päinvastaiseen niin sanotusti yleisistä syistä. Substanssin lisäksi tässä on kiehtova näkymä ihmismielen toimintaan.

Vertaile sinä vain itseksesi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Lieksan Lehden työttömyysjutusta, että TE:n palvelujohtaja Katriina Päivinen sanoi sikäläisten pyrkivän minimoimaan menonsa, jotta tulisivat toimeen kausityön tuloilla eläen vaatimattomasti. Sopii kuvaan; näinhän sitkeisiin ja laiskoihin jakautuvan maakunnan asujaimiston tapana varmasti onkin.

Itse tässä on jokaisen oma elämänsä elettävä – sikäli, kun enää kohta pystyy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin ihmisiin tympääntynyt erakko kuin olenkin; ei ole taikakeinoa välttää heitä täysin. Olemme sosiaalinen eläinlaji, joka tarkoittaa että näemme, koemme sekä olemme mieltä toinen toisistamme – näin tämä on mennyt aina – se ei missään tapauksessa ole pelkkä nykyajan ilmiö tai tietynsortin teknologian seuraus.

Kukkoilu ja isottelu

(Kuva: Jari Kähkönen) Pysyvä elämäntapa vahtia muiden sääntöjen noudattamista,
mutta katsoa itseään sormien läpi ei johda mihinkään.

Persukansanedustaja Tom Packalén äänesti maanantaina Helsingin Malmitalossa päällään kampanjaliivit, jotka olisi pitänyt riisua pois. Tämä on laissa kiellettyä äänestyspaikalla kampanjointia; kuinka sitä nyt sillälailla? Yksinkertaista; joillain meistä on vain sellainen tapa: toisille on säännöt, itselle erivapaus. Muka.

Viikkotolkulla kestävää paheksunnan vyöryä odotellessa

Entinen Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli vastasi käräjäoikeudessa syytteeseen pahoinpitelystä, joka koostui OC-sumuttimella käristämisestä ja koukkulyönnistä käsiraudoissa olevan paikallaan seisseen vatsaan. Entä sitten; johan Hesarin Nyt-liite paljasti tuon ilmiön jo Riikosen komentaja-aikana?

Jospa koettaisit ensi kerralla soittaa vartijalle

Hohhoijaa. Enpä tiedä; tulisiko sanoa sanaakaan, jos ihminen väittää nähneensä kolarin(siitä teeskennellään ilmoitettavan, mutta vain paetakseen paikalta) eikä muuta tullut mieleen kuin Faceen postata todistajaksi tarjoutuakseen? Kertakaikkiaan häkellyttävää suorittamista sekä kerrontaa, vähintäänkin.

Alkaisivatko oikein käytetyt henkivartijapalvelut kiinnostaa?

Kansanedustaja Ben Zyskowicz(kok) pahoinpideltiin, kun tämä oli kampanjoimassa Helsingin Itäkeskuksen metroaseman välittömässä läheisyydessä. Tapahtuma on joko käsittämättömän hyväuskoisuuden summa tai sitten sen loppu; kaiken päättyminen hyvin nyt oli silkkaa sattumaa.

Itsensä pettämisestä ja vakioriesoista – pidä puolesi, turvallisuustyöntekijä!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tampereella oli se puukotuksen yritys, jonka johdosta ajattelin seuraavan. Turvallisuustyö on päätöksentekoa. Jos sen tekijältä ei tule räväkkää tästä poikki ja eripäälleen -reaktiota, ollaan joko eksyksissä tai väärällä uralla. Kaikkea ei saa loputtomasti anteeksi mahdollisella kokemattomuudellaan.

Sylkykuppius ja arvostamattomuus ovat teatteria

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuun Voimatien Prisma-keskuksen Telia-kaupan kilikali tai keskusteluvälieni olemattomuus turvallisuusalan etablissemangin kanssa ovat erittäin epäkiinnostavia aiheita, mutta sivuan nyt  niitä yleisen edun takia. Miksi poliisin määrärahat eivät riitä ja vastuuta työnnetään yksityisille turvallisuuspalveluille?

En suo siipeilyä enkä kuuntele tilitystä jos meni tunteisiin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Itäisen ihmisen tarve puhua on jälleen kahdesti ollut kyllin ylitsevuotava antaakseen aihetta bloggata. Kyllä; olin sitten sensortin somestara, että samaan säikeeseen kannatti tulla postaamaan rändomeja näkemyksellisyyksiä esille päästäkseen. Toinen taas taisi olla ihan perinteinen "pakko nyt on jotain sanoa".

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa, osa 2?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekin aika on ollut, kun vartiotoimistojen ei annettu tehdä edes
kaikkia porttejakaan.

Jatkan juttua aiemmasta merkinnästä, joka oli tämä. Se päättyi eriäviin laillisuuskäsityksiin ja maailmanselityksiin, mitkä ovat kätevä liittymäkohta vertaisjohtajuuteen. Ulotan käsitteen kohde- sekä vuoroesimiehiin asti, koska e-sanasta huolimatta heidän asemansa on käytännössä aika nimellinen.

Joko alkaisivat turvallisuuspalvelut maistua?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässäköhän ne sunnuntaina rähisivät?

Sanotaanko näin, että kaltaiseni vanha ja entinen turvakoukku ei ollut kovin vakuuttunut, kun omatoimikirjasto tuli meidän kyläämme. Sen järjestelyt ovat kuin elettäisiin yhä jotain mystistä karjalaisen kulttuurin kultakautta, vaikka kylät nukkumalähiöistyvät ja ihmiset erilaistuvat ongelmallistumalla.

Väärinpysäköinnistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei täällä(kään) ennen tämännäköistä ollut, vaikka kuva tietenkin on
 toisesta paikasta ja toisesta aiheesta.

Terveisiä heinäkenkämaasta. Ajoneuvotiheys ja rakennetun ympäristön tiiviys ovat täälläkin kasvaneet niin, että väärinpysäköinti muodostaa haasteen. Eipä olisi uskonut, mutta tottahan tuo taitaa olla. Yhteisön pitäisikin siis kehittyä samaan tahtiin, jottei tämän seurauksena jouduttaisi vaikeuksiin.