Kukkoilu ja isottelu

(Kuva: Jari Kähkönen) Pysyvä elämäntapa vahtia muiden sääntöjen noudattamista,
mutta katsoa itseään sormien läpi ei johda mihinkään.

Persukansanedustaja Tom Packalén äänesti maanantaina Helsingin Malmitalossa päällään kampanjaliivit, jotka olisi pitänyt riisua pois. Tämä on laissa kiellettyä äänestyspaikalla kampanjointia; kuinka sitä nyt sillälailla? Yksinkertaista; joillain meistä on vain sellainen tapa: toisille on säännöt vaan itselle erivapaus. Muka.

Ihmisyhteisö ei kuitenkaan toimi, jos sillä ei ole yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat kaikkia. Vaalikampanjointi valtiollisten vaalien äänestyspaikalla on töppäilyistä pienimmästä päästä; kyseessä ei ole rangaistava teko vaan se pitäisi estää tai poistaa. Vähän kuin luvatta tallentaisi oikeuden istuntoa vaan ei jäisi siitä heti kiinni.

Asia itsessään on yksinkertainen; kansanedustaja olisi pitänyt käännyttää äänestyspaikan ovelta. Saa ihan itse valita; viekö liivinsä kulkuneuvoon, muuhun paikkaan mihin maatukeutuu tässä osassa kampanjaansa vai Malmitalosta osoitettavaan rakenteellisesti eheään ja lukittavissa olevaan tilaan.

"Kuinka sitä nyt sillälailla? Yksinkertaista; joillain on sellainen tapa: toisille säännöt vaan itselle erivapaus. Muka."

Vaalitoimitsija määrää, Packalén tottelee ja Malmitalon vahtimestari toteuttaa. Sikäli, kun kuuluu ääntä tai näkyy pullikointia; painetaan hälytyspainiketta sekä paikalletulevat auktorisoidut yksityisen turva-alan työntekijät ottavat juhlakalun hallintaan. Saa taas ihan itse päättää, että meneekö ulos, seinää vasten vai tonttiin.

Mahtaisipa siinä olla ihmettelemistä, kun on yhä todennäköistä, että paikalletulevan poliisipartion jäsenet tuntevat Packalénin. Oletko koskaan miettinyt; kuinka Eläinten vallankumouksessa siat olivat tasa-arvoisempia kuin muut eläimet? Tai miksi Kellopeliappelsiinin drugista tuli poliiseja, jotka sitten muiluttivat minäkertojan?

Kyllä sitä minuakin miltei huvitti, kun aikoinaan reservinsivarissa Pelastusopistolla luin järjestyssäännöistä, että henkilökuntaan kuuluvilla oli oikeus ohittaa opiskelija ruokalan jonossa. Tämä on juuri sitä itseään; sääntöjen laatija luomassa itse itselleen tarkoituksettomia ja muuhun kuin niin sanomiseen perustuvia etuoikeuksia.

"Toimitsija määrää, Packalén tottelee ja vahtimestari toteuttaa. Äänestä tai pullikoinnista seuraa painikehälytys."  

Hetkinen! Eihän kansanedustaja Tom Packalénilla(ps) nyt mitään etuoikeutta ollut. Niinpä. Joillakuilla meillä ihmisistä nimittäin on vain tapana pitää tarkkaa vahtia toisten sääntöjen noudattamisesta, mutta katsoa itsensä suhteen sormien läpi – yksille tämä on vaihe mistä kasvetaan ulos ja viisastutaan – toisille pysyvä elämäntapa.

Armeija, rajavartiolaitos, poliisi, tulli sekä rikosseuraamuslaitos ovat klassisia esimerkkejä viimemainitun tyypin toivetyöpaikoista. Nämä ovat niitä ketkä eivät todista henkilöllisyyttään, pysäköivät minne haluavat, valehtelevat olevansa aina virantoimituksessa, utelevat, tunkevat ja ottavat vaikkei ollut oikeutta eikä tarvettakaan.

Tiedossa on lisää ongelmia, jos tavanomainen virkaintoisuus menee yli eli virkamerkki alkaa niin sanotusti painaa; tällöin John Wayne- tai Wyatt Earp-syndroomapäinen hahhhaa kontrollialan kenttämies on kuin olisi töissä ympäri vuorokauden. Tai jos työnteossa hyödyllinen normaali epäluuloisuus kääntyy vainoharhaisuudeksi.

"Jotkut vahtivat muiden sääntöjen noudattamista, mutta katsovat itseään sormien läpi – toisille se on elämäntapa."

Ihmekö tuo? Suomalaiset ovat nimittäin opportunistis-konformistis-fatalistinen kansa, joka ei pilkkaa ja naura ketään kuin vähäisen vallan käyttäjää – olipa siksi päätymisen syynä sitten hylkäys pyryssä merkittävää valtaa käyttäväksi ihanteeksi tai ei. Liian moni vallanpitäjä täällä myös valvoo itse itseään eikä pärjää työssä.

Kansalaisyhteiskunnan tulisi tällöin laittaa moiset asemansa ja hyödyllisyytensä yliastuneet kummajaiset paikalleen; ei pyrkiä kaveeraamaan heitä niinkuin heikot aina kiusaajaansa selkäänsaamisen välttämiseksi. Kaikenviimeksi poliisilla tulisi olla se puhevalta ja myönteisen julkisuuden painoarvo kuin sillä tosiasiassa on.

Virkavapaakomisario Tom Packalénin julkisesti tunnettu käyttäytyminen äänestyspaikalla Helsingissä havainnollistaa kiusallisesti yhteiskuntamme toimintamekanismeja, jotka eivät ole ihan terveitä. Samalla se kertoo, että mistä kukkoilevat ja isottelevat poliisit tulevat, sekä miksi ongelmat jatkuvat.

                                                               ***  

Ihminen; huolehdi että äänestät ylipäätään, ja katso tarkkaan kenelle äänesi annat!