Itsensä pettämisestä ja vakioriesoista – pidä puolesi, turvallisuustyöntekijä!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tampereella oli se puukotuksen yritys, jonka johdosta ajattelin seuraavan. Turvallisuustyö on päätöksentekoa. Jos sen tekijältä ei tule räväkkää tästä poikki ja eripäälleen -reaktiota, ollaan joko eksyksissä tai väärällä uralla. Kaikkea ei saa loputtomasti anteeksi mahdollisella kokemattomuudellaan.

Aloitetaan kaukaa; olet siviilivaatteissa ja jollekin kadullakulkijalle tulee kyttäfiilis, seksuaaliattraktio tai yllyke yrittää alistaa eli käyttää hyväkseen. Pitäisikö sinun rikkoa peiteroolisi; alkaa käskyttää sekä varautua voimankäyttöön? Toinen vaihtoehtohan on ”leikkiä mukana”; haistattaa, kohauttaa olkiaan ja jatkaa matkaansa.

Alleviivaan, että viimemainittu on oikeasti vain hetkellistä; edistettiin naaman unohtumista ja omia edellytyksiä arvioida mahdolliset vaatteidenvaihtotarve sekä vaikutukset tehtävän suorittamistapaan. Olennaista ei ole, että kuinka sinä tai minä ratkaisisimme tämän tilanteen; pitää vain tietää ja kyetä tekemään päätöksiä.

"Turvallisuustyö on päätöksentekoa. Siinä menestyäkseen vaaditaan räväkkää tästä poikki ja sitten eripäälleen -reaktiota."

Jatketaan juttua yksilöimättömänmuotoiseen univormuiseen paikallaolevaan vartiointiin, jossa ongelma on, että se toimii vain yhden tilojen käyttäjän lukuun ja kiinteistöä ei kiinnosta. Onko oltava kaula pitkänä ovelle kyttäämässä – tuleeko sieltä joku, jottei ovipuhelimen toimimattomuus paljastu – vai ei?

No, sitten joku aamuisin tavaraa toimittava autonkuljettaja alkaa sosiodraaman, että ovipuhelin pitää korjata ja heti, vaikkei vartija moista pysty hoitamaan. Kuinka pitkälle meluamista, niskojennakkelua sekä jopa tavaroiden paiskomisen esittämistä katsotaan? Onneksi rakenteellinen suoja estää viimemainitun todellisuudessa.

Voisi olla neutraali ja tarkoituksellisen reagoimaton, tehdä ilmoituksen sekä antaa rajoja tai tuoda hallitusti esiin oman turhautumisensa tilanteeseen osoittaen olevansa periaatteellisesti samaa mieltä ongelman ytimestä. Voisiko asian ottaa puheeksi ja pystyisikö sen selittämään niin, että ongelmatilanne laukeaisi rauhanomaisesti?

"Kuinka pitkälle meluamista, niskojennakkelua sekä jopa tavaroiden paiskomisen esittämistä katsotaan?"

Aivan niin. Edellinen kysymys oli olennainen, koska siinä petetään jo itseään kuvitellen ihmisten olevan rationaalisia ja jaloja olentoja, jotka pyrkisivät aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Sellaista hupailua ei turvallisuustyötä tekevän pidä harrastaa; uskokaa jo huviksenne.

No, entäs sitten, jos vartiointiasiakirjat eivät ole ajantasaiset vaan käytössä on esimerkiksi yhä jokin ihan naurettava kuittauskirja, mitä joku siihen luvan kanssa koskeva ei osaa kytätä hienotunteisesti? Niin. Tietenkin tiedostit jo, että tuo on tietoturvallisuusriski ja käytössä pitäisi olla vain oman asian näyttävä sähköinen malli? 

Luonnollisesri tiloissa työskentelevä palveluntoimittajan edustaja, joka aiheuttaa käyttäytymisellään ongelmaa, tulisi siirtää pois; se tosin ei tapahdu heti eikä helposti. Hankaavasti käyttäytyvät ei-hauskat stand-up-koomikot voivat siis pyöriä riesana pitkään. Tavalla tai toisella niitä rajoja joudutaan vielä antamaan.

"Ole hupailematta. Ihminen ei ole aina parhaaseen lopputulokseen pyrkivä rationaalinen ja jalo olento."

Tämän tekstin pointti on ollut huomionhakuisuus ja kukkoilu, joissa on yhtäpaljon inhimillistä vaihteluväliä kuin syntysyitäkin. Mitä sitten, kun mennään mustaan sektoriin, sekä petetään itseään (vakio)riesan kanssa? Turvallisuustyössä ei parane olla pahaa-aavistamaton eikä päämäärätön; tässä sen kaiken selkeimmin näkee.

Pitäisi esimerkiksi tietää ihmistenkohtaamisrajoitteisuudesta, omaneduntavoittelusta, päihdeongelmasta, mielenterveydestä ja katuhenkilömentaliteestä. Ymmärtää, että joitakuita ei yksinkertaisesti voi poistaa, koska he eivät mene tai pysy siellä. Sellaisilla on päässä vain konfliktin jatkaminen ja pahentaminen – ei paljon muuta.

Sanoisin näin, että keskeisin testi on tämä; meneekö se inttäminen tai hankaaminen poikki? Hyvin vanhaa teollisuusvartijaviisautta on päästää viimeinen sana käsistään ja olla niinkuin ei kuulisi tai näkisi ihan kaikkea, koska ennemmin sekin kuin sovelletun väkivallan annostelu niin että riittää.

"Turvallisuustyössä ei parane olla pahaa-aavistamaton eikä päämäärätön; tässä sen kaiken selkeimmin näkee."

Asianlaita on kuitenkin samalla myös niin, jotteivät vartijoille ja järjestyksenvalvojille sallitut voimankäyttövälineet ole alkuunkaan ajantasalla. Jos keskimatkaan on laittaa vain koira, onko niitä saatavilla? Höpöhöpö. Vartio- tai järjestyksenvalvontakoirat ovat harvinaisuus, jota on tuskin edes käytännössä olemassa kaikkialla maassa.

Lähietäisyydellä joudutaan toimimaan patukalla ja sumuttimella, koska luotiaseita ei niitäkään ole kuin harvoissa erikoispaikoissa. Oletko koskaan kuullut, että humalainen asunnoton pikkurikollinen puukko taskussa olisi ollut vaivoiksi ydinvoimalassa? En minäkään. Mietipä sitä!

Paremmin on tuskin suojavälineidenkään kanssa; kilpiä saisi hankkia sekä pitää ilman hyväksyntää tai lupaa, mutta vaadittu henkilövahvuus ja koulutus puuttuvat. Mitä sitten, jos tehdään patukkataktiikka, jota englanniksi sanotaan nimellä swarming? Varmaan tulee sakot pahoinpitelystä. Kaikkinensa asiantila on surkea.

"Koiria ei ole, luotiaseet ovat harvinaisuus ja kilpien käyttöön ei ole koulutusta eikä henkilöstöäkään."

No, sitten ollaan tilanteessa, jossa tulee niitä epätoivopaineja Alkon edessä tai tuhoontuomittuja automaattiovitönimisiä, mitkä vielä mediallisesti raportoidaan lopputulosta kertomatta. Että ensin yksityisen turvallisuusalan edustaja taltutti hillujan, sitten tämä joutui putkaan ja lopulta sai lainmukaisen rangaistuksen.

Lopputulemana siis kouluttamattomat yrittävät selviytyä puutteellisin varustein ja vähin henkilöresurssein, mutta järjestelmä sekä yhteisö sabotoivat koko matkan. Siksikin on välttämätöntä, että noissa oloissa työskentelevä ymmärtää etenkin keiden kanssa työskentelee. Tilanne on vaikea paikata, jos riski realisoituu.

Olemme yksilöiden yhteiskunta, jossa vingutaan turvattomuutta, mutta haitataan sen hoitamista parhaansa mukaan niin ennen, aikana kuin jälkeenkin. Ainoa oikea toimintatapa on, että turvallisuustyöntekijä kieltäytyy alistumasta kuvioon, joka on pelkkää paskan hieromista naamaan. Hänen on pidettävä puolensa.