Köyhää

Ai tämänkö(1,2) takia muuan latinismin sisältänyt blogimerkintä ja portfolioni kirjoitettujen lehtijuttujen kansio on ollut niin ylettömän ravaamisen kohde? Mutta sitten kun kaikki huomasivat, että kummatkin käsittelivät väärää skandaalia niin u-käännös tapahtui 0.1-20 sekunnissa. Köyhää.

Reaktiot jakautuvat nauruun, sääliin ja häpeään; enkä välitä siitä vähääkään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Välillä ei yksinkertaisesti ota uskoakseen kanssaihmisten reaktioita ja toimintaa. Luulevatko ne minua kuurosokeaksi tai täyttä ymmärrystä vailla olevaksi? No, ihan sama, koska olen mitä olen; ja jos joku ei ymmärrä tai hyväksy, se on hänen ongelmansa. Pysy etäällä sekä pidä suusi kiinni, muuta neuvoa ei ole.

Ison Omenan tragediasta

Tietooni on tullut, että Espoon Matinkylän Ison Omenan kauppakeskuksessa Securitaksen järjestyksenvalvojien toimenpiteen kohteena ollut nainen on menehtynyt. Surunvalitteluni omaisille, läheisille ja tutuillekin. Niin kovasti kuin vastenmielisyyttä tunnenkin; joudun silti nyt sanomaan asiasta muutaman sanan.

Lapset, joiden haastava käyttäytyminen tekee heistä vaikeasti suojeltavia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ohhoh. Olinpa pompöösi, kun luonnostelin vihkooni ”Mitä nuoret ovat ja mitä ne eivät ole; eli pitäisikö olla erityisnuorisotyölaki”. Useatkin olivat viime syksynä pyrkineet ottamaan puheeksi lastensuojelulain muutostarpeet. Tuleeko turvattomia pikkulapsia ja nuorisorikollisia käsitellä samojen sääntöjen mukaan?

Vai että kolme lisää kerroksille

No, en minä kyllä ollut ajatellut tämän takia joutua Turvasanomia uudelleen käynnistämään tai Kontrolliakaan painoon lähettämään. Viimemainitussa en muuten koskaan ollut päätoimittaja, ylläpitäjä tai omistajakaan – toisin kuin useat ovat ihan viime vuosiin asti perättömästi juorunneet – kuulemma.

Ja tehänhän sen tiedättekin – ette!

Kylläpä hiljan riittää, kun seitsemättä päivää putkeen bloggaa yksityisen turva-alan asioista, mutta hellittääkään ei valitettavasti voi. Jos otsikkoni inspiraationa olleen alkuperäislausahduksen sanoja vuosikymmenten takaa tunnistaa itsensä, pitäköön omaa hauskaa sen edestä – tuli päivä, jolloin hänetkin noteeraan.

Miltä maksavan ja palveltavan asiakkaan halveksunta tuntuu niskassa?

Tiesittekö Avarnin toimitusjohtaja Niclas Saclénin avoimesta kirjeestä? Onhan tämä tietysti turvafirmalta ennennäkemättömyys ja uutuus. Mutta voi Niclas; muualla vastaavaa on luvannut joka ainoa yllättynyt, järkyttynyt tai suorastaan pelästynytkin toimari sitten niistä ajoista kuin sellaisia on ollutkaan.

Pasila: soittakaa nojatuolikommodorien marssi!

Yksityisen turvallisuusalan ajankohtaisskandaali on elänyt kyllin monta päivää, jotta kaikista ovista ja ikkunoista alkaa tulvia omatekoisia asiantuntijoita selittämään mistä on kyse, sekä mitä sille pitäisi tehdä. Onhan jokainen toimittajakin heti turvallisuuden erikoistoimittaja, jos t-sana vain on otsikoissa.

Ristiriitaista

Yksityiset turvallisuuspalvelut ovat välttämättömiä, mutta ne pitää saada halvalla. Palvelun tuottajiin ei liioin luoteta, vaikka heti huudetaan suunapäänä, jos jotain halutaan. Valtuuksia on; niitä tosin ei vain pitäisi käyttää. Tehtävän suorittamisen estäminen on rikos, mutta siitä rangaistaan lievästi ja myöhässä – jos ollenkaan.

Provosoitumisesta ja ammattimaisuudesta osaa mölistä kuka tahansa

Ei sillä, että kiinnostaisi ja edes vartijat sekä järjestyksenvalvojatkaan tästä tykkäisivät, mutta valitettavasti en silti voi jättää pääkaupunkiseutuista väkivaltakeskustelua omaan arvoonsa. Erityisen huonon maininnan ansaitsee Helsingin Sanomat ja Milla Palkoaho.

Pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä

Tapaninpäiväiset uutiset kuudesta väkivaltarikoksista epäillyistä järjestyksenvalvojasta elävät nyt toista päiväänsä; ensin oltiin järkyttyneitä ja nyt tyrmistyneitä. Minä sanon, että tämä on pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä, joka ei johda mihinkään.

On vaikeaa, niin kovin vaikeaa

Hieman Tapanin uutispäivän keskikohdan jälkeen julki tuli epäily pääradan järjestyksenvalvojien asiakkaisiin kohdistamasta oikeudettomasta väkivallasta. Oli sitten – ei yksin tehty pahaa – vaan vielä kakaroiden lailla kuvattu siitä videoita. Synkeää; epäilemättä, mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Kirjoittaminen elämäntapana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksikin seikkaa sai minut luonnostelemaan uudelleen tämän kuluneen otsikon ja tekemään siitä muistiinpanoja; Apu lopettaa blogit vuodenvaihteessa sekä Tulenkantajien ryhmän hajoamisen syyt 1920-30 -lukujen vaihteessa. Moiset ratkaisut tapaavat usein myös muodostua melkoisiksi vedenjakajahetkiksi.

Kieltämisen ja arvaamattomuuden seurauksia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä keissi on näiden rivien tekstinkäsittelyyn ojentumishetkellä jo pari päivää vanha, mutta silti – valitettavasti – maininnan arvoinen, koska siinä on kaksikin tärkeää pointtia. Yhtäältä karjalainen teeskentelevä hymistely ylsi taas ihan omiin mittoihinsa; toisaalta se myös varoittaa hyväuskoisesta rutiinisuorittamisesta.

Varastot on tarkastettava, lukittava ja hälytettävä

Joensuun keskustassa tapahtui männäyönä ullakko- sekä kattotulipalo, jonka tutkinta ja vahingontorjunta ovat yhä kesken, mutta pari yleispätevää sanaa yhteisöllisen asumisen turvallisuudesta olisi nähdäkseni silti paikallaan. Minkätähden kaikkien on päästävä kaikkialle kaikkina aikoina kaikki tehdäkseen?