Reaktiot jakautuvat nauruun, sääliin ja häpeään; enkä välitä siitä vähääkään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Välillä ei yksinkertaisesti ota uskoakseen kanssaihmisten reaktioita ja toimintaa. Luulevatko ne minua kuurosokeaksi tai täyttä ymmärrystä vailla olevaksi? No, ihan sama, koska olen mitä olen; ja jos joku ei ymmärrä tai hyväksy, se on hänen ongelmansa. Pysy etäällä sekä pidä suusi kiinni, muuta neuvoa ei ole.

Niin, mutta kun ne luulivat tätä vuorovaikutustilanteeksi, jota he mielestään johtavat ja siten pitävänsä myös siinä kaikkea valtaa. Paitsi, ettei oikeasti oltu mihinkään menossa eikä mitään tekemässäkään – peli oli pelattu ensivaikutelmasta lähtien tai ehkä jo vähän sitä ennenkin. Älä luulekaan minun antavan loukata itseäni moisen varjolla.

Mokomaa asiallisuus- ja valtavirtaisuuskäsitystä en ole jakanut vuosikymmeniin, koska tulin huomaamaan miten valitettavan vähän näin voi voittaa itselleen. Oikeasti ihmiset ovat ennakkoluuloisia, itsekeskeisiä, ilkeitä ja arvaamattomia – mikään ei takaa, että hyvin heitä kohtaan toimiessaan saa myös hyvän vastauksen.

"Välillä kanssaihmisiä ei yksinkertaisesti ota uskoakseen. Luulevatko ne minua kuurosokeaksi tai ymmärtämättömäksi?"

Kuvittelevatko ne ”herättävänsä minut todellisuuteen”? Se on yhtä joutava toive kuin turhautuneiden korkeakouluisten kuvitelma, että jäisin kiinni valehtelemisesta tai esiintymisestä – älä sinä pikkuprefekti silti luovu toivorikkaudestasi, koska kyllä vahdittavaa riittää. Jos olisit ammattimies, tietäisit tämän sanomattakin.

Sitäpaitsi; johan nyt oppimatonkin osaa yrittää tehdä sellaisen ”palveluksen”, että lannistaa, opettaa oikean paikan maailmassa ja torjuu tai painostaa ulos niin kutsutun sopimattomuuden tähden. Tarkista mielenterveytesi sekä persoonallisuutesi tasapainoisuus ja toimivuus; muuta sanottavaa minulla ei tuohon hengenlentoon ole.

Tosiaan; mitä sitä ihminen enää vihollisilla, jos väitetyt ystävät ovat tälläisiä? Kun asia vain yksinkertaisesti on niin, että vastapuolen minäkuvassa ja ihmiskäsityksessä on vikaa; tällöin jotkut selittyvät vailla täyttä ihmisarvoa oleviksi olennoiksi, joita voi siksi kohdella alle kaiken arvostelun olevalla tavalla.

"Vastapuolen minäkuvassa ja ihmiskäsityksessä on vikaa. Toiset selittyvät vailla ihmisarvoa oleviksi."

Kukaan ei näe, kuule eikä etenkään tee mitään, mutta voi kyllä tulla jälkeenpäin puhumaan niinkuin se olisi ollut hyvinkin normaali tilanne, tilittelemään pahaa mieltään tai peräti moralisoimaan ettei itse auttanut itseään. Koeta siinä sitten pysyä edes naama pokkana näiden ”vain hyväätarkoittavien auttajien” kanssa.

Vaikka toisaalta; onhan vielä nekin, jotka epäinhimillisen tekijän hengessä syyllistävät ulkopuolisuuteen työnnettyä itseään. Kun nimittäin jostakusta ei jo valmiiksi pidä, on enemmän kuin helppo keksiä syyt miksi osakseen tullut kohtelu oli oikeastaan muka oma vika. Näin kohdellaan etenkin erilaisia ja niitä keitä ei pystytä lokeroimaan.

Sentähden kaikkiin ulottuvat pakottavat normit esimerkiksi turvallisuudesta, terveydestä, ruumiillisesta koskemattomuudesta, kunnian ja maineen suojasta, oikeusturvasta sekä yhdenvertaisuudesta ovat niin tärkeitä. Älä erehdy luulemaan, että saavuttamasi asema takaa kaiken loputtomiin, vaikka olitkin "puolellaan etkä heitä vastaan".

"Kaikkia koskevat pakottavat normit ovat tarpeen, koska toisinaan puolellaan olleidenkaan asemasta ei ole takeita."

Asemassa oleva saattaa kuvitella, että kuka tahansa saa mitä hyvänsä, vaikka oikeasti vain ne hakemukset edes huomioidaan, jotka perustuvat säädökseen, tehtiin oikein täytetyllä lomakkeella ja käsittelymaksu on maksettu. Ihmisen todellinen minä voi olla jotain aivan muuta kuin se sivistyksen pintasilaus, jonka sinä näit – asioidessasi.

Pitäisi jo käsittää, että koska yhteiskunnan ymmärtäminen vaatii mielikuvituksen käyttämistä; se ei koskaan näytä samalta kahdelle eri asemissa oleville. Sinua ehkä pokkuroidaan – ainakin nyt tai vielä – , mutta lukuisille muille näytetään estottomasti kohdattaessa päin naamaa mitä heistä todellisuudessa ajatellaan.

Niin, tässähän sitä sitten istutaan koht’sillään viisikymppisenä, mutta vertaisen kohtelua pyytävät eivät yhäkään käsitä, että kyse on motivaatiosta. Kun se loppuu, minä kävelen tai en enää vastaa – molempi parempi. Ei kiinnosta ja pidä hyvänäsi. Nähtiinpä sitten, että mihin tämä ei vienyt sekä mitä te todellisuudessa olitte.

"Yhteiskunnan ymmärtäminen vaatii mielikuvituksen käyttämistä, sillä muuten ei synny motivaatiota elää sen jäsenenä."

Jos ihmisellä ei viimeistään nyt ole kyllin itsetuntemusta, tietoa suunnista ja itseluottamusta voidakseen niin liittyä seuraan kuin erotakin siitä vapaasti – olisi se edellinen puoli elämää hukkaanheitetty. Maailma on lokeroita ja leimaajia täysi, mutta yhteenkään niistä ei ole pakko asettua eikä antaa kenenkään kajota itseensä.

Reaktiot voivat jakautua nauruun, sääliin ja häpeään, mutta en välitä siitä vähääkään. Jokainen määrää vain omasta itsestään – laskelmointi toisten suhteen ei yksinkertaisesti kannata. Pitämiset sekä hyväksynnät tulevat ja menevät eikä ketään oikeasti kunnioiteta – on vain tottuminen, sietäminen sekä unohtaminen.

Miksi suotta odottaa viimeisen sanan häviämistä, jauhoja omaan suuhunsa tai sitä ennalta-arvaamatonta koettelemusta missä jää oman onnensa nojaan? Tämän jälkeenhän on tiedossa vain välienselvittely, jossa sanotaan kaikenlaista ikävää. Vihonviimeksi; jos tyhjän saa ilmankin, ei siitä silloin kannata mitään maksaa.