Eivät meidän maailmat kohtaa, mutta kanssani voi kyllä silti puhua

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ainutkertaisia; ei tarvita ketään vahvistamaan, tekemään näkyväksi tai touhottamaankaan ympärilleen. Näin kirjoitin muistiin tiesmilloin ja -miksi, mutta pannessani Cahieriin paperipuristimen silmäilyä helpottamaan; keksin, että otsikko sekä johdanto käyvät tähänkin tekstiin.

Onko tyylin löytäminen kirjailijuuden loppu?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensipainoksen pitkämatkalaisille paketteina lähetettävät kappa-
leet lavastetussa työmatka- tai ampumaratakassissa, jollaista en itse koskaan oikeasti
käyttänyt.

Otsikon ajatuksen tarjosi Diane Johnson The life of Dashiell Hammett’ssa. Se sijoittuu aikaan, jolloin mies itse oli kai jo tunnettu ellei suorastaan kuuluisa. Kirjailijana Hammett vaikeni suhteellisen varhain, mutta pysytteli silti kiinni elämänsyrjässä ja vallanpitäjien riesana vielä vuosikymmeniä. 

Vain yksi uuh-aah-ooh -juttu lisää

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on lavastettu kuva; tarpeistona siinä näkyy Puolan
kansanarmeijan tiesminkä henkilöstöryhmän ylijäämäsalkku.

MOT:n Jouni Munukka vieraili maanantaina Radio Suomen päivälähetyksessä, mutta ei nostanut ainakaan minun odotuksiani tavanomaista turvallisuusalan erikoisuudelle huokailevaa uuh-aah-ooh -juttua korkeammalle. Toinen varianttihan on kauhistelu eli niin sanottu mustavaatteiset miehet potkii -juttu. 

Lukot, säilytystilat, kamerat ja valvonta kuntoon – vaan entäpä turvallisuusajattelu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Somen uutisvirrassani näin täkäläisen puskaradiopalstan kirjoituksen, jossa kerrottiin anastuksesta Karpalokaaren liikuntahallin pukuhuoneessa, mikä ei todellakaan ole yllätys kaupungissa kasvaneelle. Jo yläkouluaikana spurgu yritti ruokalaan syömään ja nahkatakkivaras tuotiin takaisin poliisi-Saabissa.

Pönkkänä täydennyspalveluksen oven edessä – vai topparina pitämässä sitä auki?

Hohhoijaa. Reservinsivariudessa kysyntäpiikki sota-aikana; yllättyikö joku ihan oikeasti? Ainakin kahden kylän lehden – Ilomantsin ja Tuupovaaran – Pogostan Sanomien Jyrki Pönkkä, ex-kappari, sittemmin kansanopistojournalisti ja nyt päätoimittaja vaikuttui; värkkäsi pääkirjoituksen paikallislehtitorstaini suloksi.

Mahtaisinko edes oikeasti halutakaan henksuksi?

Tässä taas päivänä eräänä Petri Julkunen juonsi Yle Radio Suomen alueellista iltapäivälähetystä, joka alkoi tavanmukaisella sanailulla uutistenlukijoiden kanssa. Alamittaista juontamista; tämä unohti jopa sanoa Etelä-Kuopiosta lähtöisin olevan nimen, mutta Pohjois-Karjalasta mukana oli Marja-Liisa Kämppi.

IL-MOI-TA JÄR-JES-TYK-SEN-VAL-VO-JAL-LE

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maan alkaessa jälleen avautua parin vuoden koronasulun jälkeen; suunnitellaan, ja on jo ehditty järjestääkin joitain yleisötapahtumia, mutta valitettavasti eräät yleiset ihmistaidot ja -ominaisuudet näyttävät olevan yhä tauolla. Älä ole tietämätön, ennakkoluuloinen, avuton sekä valittele jälkeenpäin Facen puskiksessa.

Yleinen harkintakyky

(Kuva: Jari Kähkönen) Selviytyminen vaativissa olosuhteissa edellyttää yleistä harkintakykyä.

Seppo Tiitinen kirjoittaa muistelmissaan, että tultuaan valituksi Suojelupoliisin päälliköksi; hän tapasi edeltäjänsä Arvo Pentin, joka sanoi otsikokseni ottamaa turvallisuuspoliisin päällikön tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Poliittista puhetta, näyn kommentoineen spontaanisti muistivihkoni mukaan.

Peräkamaritytöt

Kaikki tietävät sanomattakin, että peräkamaripoika tarkoittaa syrjäkylällä ikääntyneiden vanhempiensa kanssa samaa taloutta elävää moniongelmaista kummajaista, joka on vähintään häpeäksi ja valitettavan usein myös vaivaksi tai vaaraksikin ympäristölleen. Mutta kirkonkylistäpä löytyy jo peräkamarityttöjäkin.

Rattiraivopostaus

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos sinulle pitää erikseen sanoa, että tämä on kuvituskuva
satunnaisesta liikennevalvontatarkastuksesta, jonka syytä tai lopputulosta en
tunne, eikä se liity tekstin sisältöön mitenkään; no, nytpä sitten senkin tein.

Minä ymmärrän rattiraivolla tahallista häiriköintiä tai onnettomuusvaaran aiheuttamista. Akuutisti tärkeintä on, että pahin ei tapahdu: hiljennä, väistä sekä jousta oikeuksistasi tarpeen mukaan. Tiedän; on tämä sikamaista, mutta muista että hautausmaat ovat täynnä voittamattomia ja erehtymättömiä ihmisiä.

Sanat yhdistävät ja erottavat

(Kuva: Jari Kähkönen) Klassikko, köyhiksen halpis, nuoren ensimmäinen tai jos ei pa-
remmasta tiedä; A 6 musta vahakantinen ruutuvihko tosiaan sopii moniin tarpeisiin.
Niinjoo, taskussa näiden selkämys tosin menee helposti rikki ilman suojakansia,
eivätkä vahakantiset kestä kummoistakaan määrää kosteutta. Piilomiesten ja operatii-
vien onkin siksi viisaampi käyttää vedenkestävää A 7 avolehtiötä, jonka sivut silputaan
heti edelleenraportoinnin tai poissulkemisen jälkeen.

Sanat ovat minun taiteeni, jota teen sen itsensä tähden – kuten tuleekin – samase ”meneekö tämä” tai tienaanko. Näin alan; tekstistä tulee tälläerää subjektiivinen eli henkilökohtainen, joka koskee lähinnä itseäni. Sen vastakohta on topikaalinen eli tiettyä yleisesti merkityksellistä aihetta käsittelevä teksti.

Vanhojenmuistelua, [numeroitta]

(Kuva: Jari Kähkönen) Yksi pois, yksi jäljellä.

Kauppareissulla S-Marketissa näin ovenedustan molemmissa metallisissa roskapöntöissä aatteellisia tarroja; yksi koronankieltäjien ja toinen kaiketikin lihansyönninvastustajien. Huomautin asiasta henkilökunnalle, että osaavat ohjata ulkopuhtaanapidon tehtävälle sopivaksikatsottavana aikana.

Siirrytään sitten samantien tutkintatuomarijärjestelmään

Allaolevan kommentin kirjoitin oikealla nimelläni ja virallisella sähköpostiosoitteellani tehdyllä Yle Tunnuksella mediatalon verkkosivujen keskusteluosioon jo varhain iltapäivällä, mutta en pidemmästi odoteltuanikaan koskaan nähnyt sitä julkaistuna. Onpa ujo tai suorastaan pelokas meininki!

Huonovointisuus on pysyvää, mutta syyt vaihtelevat

(Kuva: Jari Kähkönen) Centrumin pohjakerros, tunnettu hengailupaikka.

Radio Suomen alueellisessa iltapäivälähetyksessä pidettin teemana syrjäsuomen mielenterveyssatsausta. On aika romantisoivaa selittää kuuntelemisesta ja vuorovaikutuksesta, kun nolo totuus kuitenkin on, että täälläpäin joskus jopa peruskohteliaisuus sekä myötäeläminenkin voivat olla liikaa pyydetty. 

Tykkilumetusta

(Kuva: Jari Kähkönen) Asioilla, asianosaisilla ja asioita hoitavilla voi olla useita
puolia; tietämättömyys tai niiden kieltäminen ei ole kunniaksi ammattijourna-
listille sekä julkaisijalle.

Uutisankka on perätön juttu. Termiä ei pidä käyttää, jos mediatalo tekee kyseenalaisen julkaisupäätöksen omanapakohtaisista, ansaintaloogisista, sokeudesta asianosaisten intresseille tai muista vastaavista syistä. Jatkan nyt täällä alkamastani teemasta uudella postauksella.