Tässä taas päivänä eräänä Petri Julkunen juonsi Yle Radio Suomen alueellista iltapäivälähetystä, joka alkoi tavanmukaisella sanailulla uutistenlukijoiden kanssa. Alamittaista juontamista; tämä unohti jopa sanoa Etelä-Kuopiosta lähtöisin olevan nimen, mutta Pohjois-Karjalasta mukana oli Marja-Liisa Kämppi.
Kolmikko ajaa töissä tuotantoautolla, mutta keskusteli polttoaineen hinnasta; ilmansuuntamme työssäkäyntikulttuuri on näet kulkea samoja rännejä päivittäin ylös ja alas – (velka)omakotitalounelmasta tai optimoitujen asumiskustannusten keskeltä ansioon sekä sitten takaisin. Vertaistensa joukossa he ovat vielä onnekkaita tapauksia.
Paikallislehden toimittaja on tuskassa; hänellä pitää olla oma kamera ja henkilöauto, jotta käy yhteisössä työssäkäyvästä aikuisesta ihmisestä. No, kannattaako kauppa vieläkin, kun nyt polttoaine maksaa laatuun katsomatta kaksi euroa litra? Ymmärrän henksun tuskan, vaikken osaakaan samaistua tuollaisiin reppanoihin.
"Yleläiset sanailivat lähetyksen aluksi polttoaineen hinnasta, koska täkäläisittäin työmatkat tehdään usein omalla autolla."
Kahdesti olen ollut tekemisissä työtehtävissä olleen paikallislehden toimittajan kanssa ja esiteltyäni itseni ojentanut käyntikorttini, mutta tämä ei antanut minulle omaansa. Ovatko he vain puupökkelömäisiä punaniskajuntteja vai venkoilevatko salaillakseen talojensa köyhyyttä? Toisaalta, vastauksella ei välttämättä ole mitään merkitystä.
Ojensin käyntikortin myös kylälehden avustajalle; vaan kun kaupunkilehti nappasi yhden vailla palkkiota kummempaa ansiota olevan senttauksensa – tämä ei edes voinut pyytää minulta siihen replaa vaikka nimi mainittiin sekä kuvaa käytettiin. Ja pari vuotta tästä hän lämmitti toisen vanhan uudestaan, mutta kirjoitti silti nimeni väärin – kahdesti.
Siksi en ollut juuri millänikään, kun luin YLE:n netistä Anne-Pauliina Rytkösen jutun Korkeimman oikeuden tuomiosta poliisin tehostetusta rikosoikeudellisesta suojasta vapaa-aikana; kainaloineen. Tiesin jo vanhasta kokemuksesta asettaa odotukseni oikealle tasolle, mikä ei ollut järin korkea. Enkä pettynyt.
"Esittäytyessäni ojennan käyntikorttini, mutta täkäläiset eivät tarjoa omaansa. Tapojen puutetta vai köyhyyttäkö?"
Olisi ihan kiva, että olisi joko ollut käytettävissä kaikki asiakirjat eikä pelkkä tuomio tai mikäli olivat niin saatu niistä enemmän irti. Kuka haki valituslupaa, millä perusteella, mitä KKO:ssa väitettiin ja sitten vaikka ihan kansankielinen kuvaus poliisivaltuuksien sekä tehostetun rikosoikeudellisen suojan aktivoitumisesta vapaa-aikana.
Mutta ei. Aluetoimituksen keskikastin sahuri veivasi hiki päässä ja ruska pakkasessa valtakunnallista uutisjuttua pärjäten mitenkuten. Sitten se yritti vielä tehdä kainalojutun, jossa kuulostellaan olisiko aiheeseen kuitenkin olemassa joku työtuolinsa sijaintiin liittyvä alueellinen näkökulma – tulos oli pelkkää kommareiden törinää.
Juttu siis pyöri pitkin päivää jotakuinkin pahasti irrallaan heiluvaisena, koska konteksti oli kuin Teboililla konsanaan eli vähän vailinainen. Mistä netissä käymätön lineaariradion kuuntelija olisi voinut tietää tappelun olleen joskus Satakunnassa ja asian saaneen lopullisen sinettinsä Helsingin Pohjois-Espalla aivan äskettäin?
"Keskikastin sahuri veivasi hiki päässä ja ruska pakkasessa valtakunnallista juttua paikallisella kainalolla – meni mitenkuten."
Syytä olisi nimittäin ollut. Poliisit komentelevat, isottelevat ja kröhöm "ryhtyvät hoitamaan virkatehtävää" paikoin paljonkin vapaa-ajalla. Siispä; joskus ollaan nolona hiljaa, kun valtakunnallisen erillisyksikön osaston päällikkö esiintyi, toisinaan taas töissä oleva partio toteaa yks'kantaan sankarille yöasussaan että "alahan ukko nostella siitä".
Kyllä nämä meidän paikalliset, maakunnalliset ja alueelliset kullanmurut taitavat jotain jobitabletteja vetää, minkä tajuntaa muuttavaan vaikutukseen sisältyy paitsi kuvitelma journalistisesta merkityksestä, mutta myös harha-aistimus itsensä elättämisestä. Ei vaiskaan, pilkka perustuu Karjalaisen Anni Rodriguezin typoon.
Nettijuttu joditablettihamstrauksesta sisälsi nimittäin kirjaintöpän otsikossa, jonka vuoksi sisältö olennaisesti muuttui toiseksi ja korjaus tapahtui vasta annettuani sähköpostitse palautetta. Tosiaan. Sikäli, kun mitään vaaraa olisi, että ikinä täällä henksuksi päätyisin – mahtaisinko sellaiseksi edes oikeasti halutakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.