Peräkamaritytöt

Kaikki tietävät sanomattakin, että peräkamaripoika tarkoittaa syrjäkylällä ikääntyneiden vanhempiensa kanssa samaa taloutta elävää moniongelmaista kummajaista, joka on vähintään häpeäksi ja valitettavan usein myös vaivaksi tai vaaraksikin ympäristölleen. Mutta kirkonkylistäpä löytyy jo peräkamarityttöjäkin.

Tämä ei kuitenkaan ole kummoinenkaan yllätys, koska valistunut tarkkailija tietää maamme syrjäkulmien olevan tavattoman karuja paikkoja asua. Järki-ihmiset, eteensä katsovat ja tunne-elämää arvostavat pakenevat; jälkeen jäävät vain jumissa olevat eli onnettomat, saamattomat tai laiskat sekä sitkeät eli yritteliäät.

Ei ole aina täysin itsestäänselvä, että mihin kolmesta jääjätyypistä peräkamarityttö kuuluu; niinikään ulkoisiin seikkoihin tuijoittaminen voi johtaa harhaan. Niitä ovat norsua muistuttava ulkonäkö, tyylittömyys, sosiaalinen epäpätevyys, takertuvuus, toljottaminen, aikaansaamattomuus sekä taipumus leikkiä uhria.

"Kaikki tietävät, että mitä tarkoittaa peräkamaripoika, mutta kirkonkylistä löytyy jo peräkamarityttöjäkin."

Edelläkäynyttä en todellakaan kirjoita ylimielisyyksissäni tai edes ylhäältäpäin katsoen. Toisinaan, kun katson peiliin, ympärilleni ja pankkitilini saldoa; tunnen epätoivoa. Onko elämäni sisältö vain lukea kirjoja, kirjoittaa blogia sekä ostella käsilaukkuja? Onneksi nuo tuntemukset väistyvät koht’sillään, kun tartun toimeen.

Siispä; kun marketissa työntelen ostoskärryjä maitokaapilta kassalle, en pidä puhumattomana toljottamaan jääävästä, joka pyrkii katsekontaktiin. Hän saattoi olla naisoletettu, mutta kaikkinensa elämys oli yhtä hauska kuin nähdä päihtyneen maahanmuuttajataustaisen puolispurgun joutuminen ulos bussista Joensuussa.

Ja kun pääsen kassalle; edelläni oleva asiakas on myös naisoletettu, jonka pitää katsekontaktiin päästyään peräti kääntyä ympäri myöskin toljottaen mitäänsanomattomana. Hyvä kun lopulta älysi sanomatta kääntyä oikeinpäin, jotta saa maksaa ostoksensa ja lähteä pois. Vuoronsa nimittäin tuli.

"En pidä pyrkimisestä katsekontaktiin, jos sen jälkeen vain toljotetaan paikallaan mitäänsanomattomana."

Tämänsortin ystäväksipyrkijöistä tiedän olla piittaamatta, koska hyvänlaatuiset ovat pinnallisesti uteliaita viihteenhaluisia ja juorunkaipuisia. No; peräkamarityttö kuuluu alkuasukkaisiin, joten jossain hänen sisällään piilee myös omistajuuskuvitelma, mutta se on harha; minähän en tuollaiselle mitään ilmoitusta tee.

Pahalaatuiset taas ovat kuin joku hiton Eurythmicsin kasariklassikko Sweet Dreamsin kertsi; kukin etsii jotain, joku pyrkii käyttämään hyväksi ja joku toinen taas hyväksikäytettäväksi. Ihan sama, kunhan eivät tee sitä minun edessäni. Molemmat tapaukset edustavat peräkamarityttöyttä, jota maan syrjäkulmilla ei muka ole.

Heidän käsityksensä parisuhteesta on pahasti vinossa. Se ei ole mikään Wanhan Ajan Awioliitto, josta poispääsy oli perusteeltaan tarkkaan säädelty, menetelmältään hidas ja jätti myös jälkeensä raskaastivalvotun elatusvelvollisuuden. Jos suhteessa aikoo pysyä, on puhuttava, toimittava ja muutenkin käyttäydyttävä sen mukaisesti – ei miten tahansa.

"Peräkamarityttöjä motivoi niin uteliaisuus, tohelous kuin usein sangen vinoiksi osoittautuvat parisuhdeunelmatkin."

Minun itsehillintäni on rautainen. Olen pysynyt kuosissa milloin minkäkinsortin perseensäesittelijöiden, edessäninuolijoiden ja tieskeiden kanssa; tiedän tasan kuinka arvoituksellisia, ongelmallisia sekä ailahtelevaisia sellaiset voivat olla. Ellen tahdo; puhetta tai muuta reaktiota ei tipu. Enkä haksahda virheelliseen viestintäänkään.

Jotkut nimittäin heittävät kyllä bensaa liekkeihin, mutta sitten pakenevat paikalta. Toiset ovat erikoistuneet vaikeuksiinjoutumiseen; kerta kerran jälkeen he joutuvat tappelemaan ulos selkä seinää vasten -asetelmasta mihin itse itsensä hankkivat. Todensanoen; en välitä enää katsoa ainoankaan rikkinäisen ihmisen pimeään päähän.

Hah. Nytpä – joku nettiin elämänsä hukannut, vanhan kaunan kantaja tai uuden ajan runotyttöoletettu kuin kuvittelee jo vallan minut tuntevansa – taas tekee tekstini perusteella omia johtopäätöksiään eikä harmi kyllä pidä niitä itsellään. Hutiin menee; rivinvälissä ei lue mitään työelämästäni, parisuhteistani tai asemastani yhteisössäkään.

"Peräkamarityttö jää vaille reaktiota enkä piittaa siitä mitä joku tämän lukeva tieskuka on näkevinään rivinvälissä."

Kyllä minulle voi puhua ja minäkin puhun, mutta en rupea seurahenkilöksi enkä selvitä kunkin valemuistoa, flashbackkiä tai traumaa. Onneksi alkuasukaskontaktini ovat niin vähät etten tiedä mitä he ehkä puhuvat keskenään; voin myös olla jokseenkin varma, ettei seurauksena ainakaan tule paikallislehdeltä haastattelupyyntöä.

Minulle huonoa toivottavat epäilemättä haluaisivat, että rupeaisin tekemisiin alkuasukkaiden kanssa ja saisin heidät kimppuuni vittuiluluulon takia, mutta älkää pidätelkö henkeänne odottaessanne – se voi olla haitallista – itsellenne. Moinen olisi huonosti motivoitu ja vailla onnistumisodotetta oleva, eli, kovin epäkiinnostava pyrky.

Peräkamaritytöt saattavat siis ehkä asua itsenäisesti, käydä töissä ja sellaisilla voi jopa olla omia lapsia, mutta ulkoiset asiat eivät tee heistä miesverrokkia kummempia. Elinympäristön karuus sekä yhteiskunnalliset olot tekivät peräkamaritytöistä juuri niin sopeutumattomia, eksyneitä ja onnettomia kuin mitä he ovatkin.