Eivät meidän maailmat kohtaa, mutta kanssani voi kyllä silti puhua

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ainutkertaisia; ei tarvita ketään vahvistamaan, tekemään näkyväksi tai touhottamaankaan ympärilleen. Näin kirjoitin muistiin tiesmilloin ja -miksi, mutta pannessani Cahieriin paperipuristimen silmäilyä helpottamaan; keksin, että otsikko sekä johdanto käyvät tähänkin tekstiin.

Olin 14-vuotias; sovin etukäteen puhelimitse saavani tulla käymään toimistolla, jossa puhuimme politiikkaa. Vastapuoli oli kokenut operatiivi, joka oli ollut syntymästään asti lähetystyötä tekevän kristillisen vähemmistökirkon jäsen. Hän oli imartelevinaan minua sanoen:"Sinun kanssasi ei kuka tahansa pystyisikään keskustelemaan".

Muisto palautui mieleeni, kun haksahdin ilmaisemaan mielipiteeni muuan median avoimelle Face-seinälle; miltei samantien sain jo bannata yhden örsältäjän. Hän sai yhden mahdollisuuden – lopeta henkilökohtaisuudet tai ole hiljaa. Ei kelvannut, joten annoin sitten persaukselleen oikean jalan Adidas-släbäristäni.

"Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ainutkertaisia yksilöitä, jotka eivät tarvitse ympärilleen jotain touhottajaa."

Suurempaa keskustelua ei sitten yllätysyllätys tullutkaan. Tylyä, vai, sanoivatko ne sittenkin ylimielistä – tällä kertaa? En ole kavereita vailla ja minua turhauttaa joutua viihdyttämään joitain kolmannen osapuolen mainoksenkohteita tai raakadatanjyväsiä ilmaiseksi; tästähän moisessa on oikeasti kysymys – ei väitetyistä asioista.

Ehdin myös kasvuvuosinani tavata kyllin monta alakynteen joutunutta, jotka yrittivät saada toisen ähäkuttiin ja kolmannet nauramaan heittämällä jotain ihan esifingerporitason kompaa. Tuntuu varmaan painostavalta, kun ei ole sen paremmin mielipidettä kuin taitoa saatella sitä sanoiksikaan. Itselläni ei ole tätä ongelmaa.

Varuillaan pitää silti olla. On vain niin, että kun jatkuvasti soittaa suutansa; lopulta löytää jauhot omastaankin tai häviää viimeisen sanan. Äläkä liioin koskaan aliarvioi inhimillistä perustarvetta löytää syntipukki, sijaiskärsijä ja lievitys tylsyyteen tai veetutuksentunteeseen. Kaikkien naama kuluu eikä sinua pian jakseta enää katsella.

"En ole vailla kavereita enkä motivoidu viihdyttämään kolmannen osapuolen mainoksenhohdetta tai raakadatan jyvää."

Ihmistä ei voi eikä pidä edes yrittää omistaa. Sen tiesin jo, kun esikoisteokseni valmistumisen kynnyksellä otin viikonlopun vapaata ja lähdin kaupunkiin taiteilijakapakkaan, jossa tarinoin tulevan kollegan kanssa niitänäitä lasien äärellä baaritiskillä. Siihenpä ilmaantui Erittäin Tärkeä Henkilö vaatimaan häntä mukaansa.

Tuolloin jätin tahallani ymmärtämättä niin sanotun sosiaalisen itsestäänselvyyden ja vihjauksen; päästin tulevan kollegan menemään tai jätin hänet oman onnensa nojaan –tulkitse itse miten haluat. Siemailin siis lasini tyhjäksi kaikessa rauhassa ja lompsin sitten vessaan, koska luonto kutsui. Vaan mitäpä näinkään paluumatkalla.

Erittäin Tärkeä Henkilö oli hakenut tulevan kollegan seuraansa päästäkseen kukoksi tunkiolle; kaksi nuorempaa, naamasta päättäen sukulaisnaistaan olivat hovi/yleisö. Piruuttani yhdyin keskusteluun ylistäen haetun taiteellista toimintaa mahdollisimman vuolassanaisesti ja pysyin vain vaivoin pokerina yleisön reaktioita katsellessani.

"Ihmistä ei voi eikä pidä edes yrittää omistaa. Sen tiesin jo, kun lähdin yhtenä viikonloppuna taitelijakapakkaan."

Räjähdystä ei kuitenkaan kummakyllä seurannut, mutta näistä ei aina tiedä ennalta. Jotkut Maanneljänneksen V..itsikkäimmät Tyypit ovat reppanoita, jotka pärjäävät vain hallintomenettelyssä missä itse niin esittelevät, päättävät kuin pitävät pöytäkirjaakin. Sekä pelkäävää, halutonta tai kyvytöntä ei-taistelevaa vastaan. Vaan eivät kaikki.

Minä olen mitä olen ja seison sen takana. Jos landepaukkujen ymmärryksenraja menee kipparilakissa, Shemagh-huivissa tai lompakossa missä on läpinäkyvä muovinen yhden kortin näyttöläppä; se on heidän ongelmansa. Ne on todellakin tilattu tähän tuppukylään muualta, mutta onneksi verkosta saa tilata ja kuljetus pelaa.

Maailmamme eivät kohtaa, mutta kyllä kanssani voi silti puhua – ilmaisitpa syvällisesti ydintä tai sanailitpa vain kevyesti pinnasta – ihan sama. Estolistalla on loputtomasti tilaa ja voin myös vain sivuuttaa sinut täysin huomiotta. Suurempaan hengenlentoon en somessa enää usko, mutta ilahdun kyllä kovasti, jos näin tapahtuisi – edes joskus.