IL-MOI-TA JÄR-JES-TYK-SEN-VAL-VO-JAL-LE

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maan alkaessa jälleen avautua parin vuoden koronasulun jälkeen; suunnitellaan, ja on jo ehditty järjestääkin joitain yleisötapahtumia, mutta valitettavasti eräät yleiset ihmistaidot ja -ominaisuudet näyttävät olevan yhä tauolla. Älä ole tietämätön, ennakkoluuloinen, avuton sekä valittele jälkeenpäin Facen puskiksessa.

Tiedän. Sanoin ladatun sanan – Facen puskis – sellaiseen ei ammattilaisen soisi oikein katsovankaan, mutta toisinaan on vain pakko. Jos joku tai jokin häiritsee elokuvanäytöksen katsomistasi, ilmoita asiasta heti järjestyksenvalvojalle, jotta tilanne voidaan selvittää ennenkuin asiasta tulee ongelma.

Jos sinä olet istuvassa asennossa katse eteenpäin pimeässä tilassa, mistä tiedät häiritsevän äänen lähteen? Juuri siksi elokuvateatterin salissa pitäisi olla olla näkyvissä salin tunniste ja puhelinnumero, johon soitetaan ongelmatilanteessa. Tai kutsupainike. Tai pikapuhelin. Ehkäpä kaikki neljä rinnakkain?

"Jos joku tai jokin häiritsee, ilmoita asiasta järjestyksenvalvojalle, koska muuten tilannetta ei voida selvittää."

Ei pidä olettaa, että toinen pitää ääntä tahallaan tai häiriötä aiheuttaakseen; itseasiassa, kun tätä nyt tarkemmin pohtii, miten poissuljettiin ettei kyse ollut ensihoitoa vaativasta sairaskohtauksesta? Häkellyttävää, mutta niinhän siinä tuppaa käymään, kun siviili järkeilee ja sitten jälkikäteen tilittelee asioista täysin omanapakeskisesti.

Niinikään; lukuisiin kroonisiin sairauksiin, niihin jatkuvasti käytettyihin lääkityksiin, kehitysvammaisuuden ja -häiriöiden muotoihin – sekä inhimillisen elämän kirjoon muutenkin – saattaa liittyä vaikeus olla hiljaa paikallaan pidempiä aikoja. Silti hekin ovat ihmisiä, joilla on oikeus käyttää yleisöpalveluita siinä kuin kaikilla muillakin.

Sopii toki kysyä, jos kukin tuntee itsensä tai avustaja avustettavansa; onko elokuvanäytäntö oikea paikka olla, ja jos on, millä edellytyksillä? Oletan nimittäin tarkoituksena olevan katsoa elokuva eikä hakeutua huomion kohteeksi sen paremmin henkilökunnan kuin yleisönkään taholta. Että huomio pikemminkin koetaan kiusalliseksi.

"Onko elokuvanäytäntö oikea paikka? Oletan näet siellä oltavan leffasta nauttimassa eikä huomiota hakemassa."

Pitäisi siis tunnistaa omat rajoitteensa ja toimia niiden puitteissa; mennään esimerkiksi vähemmän täyteen näytökseen sekä istutaan etämpänä muusta yleisöstä – tällöin kaikilla on kivaa leffassa. Rajoitteet voisi myös ilmoittaa etukäteen, jotta ymmärretään toinen toistaan eikä järjestyksenvalvojalle todennäköisesti tule asiaa sinulle.

Korostan, että ammattimainen turvallisuustyö perustuu aina lakiin ja tosiasioihin. Pitkäaikaissairaita, lääkitystä käyttäviä, vammaisia tai poikkeuksellisia ihmisiä ei syrjitä vaan heitä kohdellaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Eli; tarvitsevat ohjataan terveydenhuoltoon, häiriköt poistetaan ja rikoksentekijät otetaan kiinni.

On helppo nauraa tietämättömälle tuppukyläläiselle, mutta mitä pitäisi sanoa kasvatuksesta keskustelemisesta provosoituville kädettömille vanhemmille? Tai kummajaisille, jotka harjoittavat ableismimuotoa mitä tulisi kai jo lähinnä kutsua invalidifiiliaksi? Tuli kauhea sättääminen, mutta asia ei edennyt mittayksikköäkään.

"Tuppukylän tietämättömyydelle on helppo nauraa, mutta mitä sanoa kädettömille vanhemmille tai peräti 'invalidifiileille'?"

Tietämättömyys on huono tekosyy. Lapset ja nuoret voivat tänään käyttäytyä mitä kummallisemmin, koska heitä kasvatetaan vaihtelevasti eikä ympärillä ole aina välittäviä aikuisia pitämään kiinni rajoista. Sen seurauksena joukostaan löytyvät niin ylikorrektit pikkuaikuiset, vakavat ongelmatapaukset kuin kaikki siltä väliltäkin.

Sekä – olitpa mikä professori, erikoislääkäri, hoitaja tai ohjaaja tahansa; jätäpä diagnosoimatta sekä lausumatta potilaat, joita et tutkinut. Tuskinpa muuten olet, koska tietäisithän sekä puoskaroivasi että olevasi epäeettinen. Mitä tämän aivan kummallisen ”tietämisen” takana oikein piilee? Kysyn enkä vihjaile mitään.

Olisi siis ihan kiva, jos et vihjailisi jonkun olevan rikollinen tai tekonsa rikos, sekä oikeutetusti sanomista saatuasi alkaisi kälkättää joutavaa. Minä? Tiivistin: IL-MOI-TA JÄR-JES-TYK-SEN-VAL-VO-JAL-LE; sitten kopioin, dellasin ja uudelleenpostasin hävittääkseni kaiken allensa kertyneen turhan ryönän. Joku ihan tykkäsikin! Hah.