Vanhojenmuistelua, [numeroitta]

(Kuva: Jari Kähkönen) Yksi pois, yksi jäljellä.

Kauppareissulla S-Marketissa näin ovenedustan molemmissa metallisissa roskapöntöissä aatteellisia tarroja; yksi koronankieltäjien ja toinen kaiketikin lihansyönninvastustajien. Huomautin asiasta henkilökunnalle, että osaavat ohjata ulkopuhtaanapidon tehtävälle sopivaksikatsottavana aikana.

Sitten mietin - hetkinen - tilannehan on kuin konsanaan Ruotsin Securitaksen entisellä maajohtajalla, joka oli Stogiksen Centralspanin auton takapenkillä kenttäkuulustelulomakkeen täyttämistä varten rangaistusvaatimusilmoituksen tiedoksiannon edeltä. Asia oli seksin ostokiellon rikkominen.

Hän kiisti ja vaati täysimittaista esitutkintaa ynnä asian käsittelyä tuomioistuimessa. Ei ollut käyttänyt prostituoidun palveluita vaan oli ollut selkähieronnassa. Kyseisen palveluntoimittajan johtaja taas oli valinnut pysäköintialueensa lyhtypylvääseen kiinnitetyn ilmoituksen perusteella. 

"Kauppareissulla nähdessäni tarroja roskapöntöissä ajattelin, että tämähän on samanlainen hetki kuin maajohtajalla."

Lääninrikospoliisin tiedusteluosasto oli siis ollut väärässä, kun oli kartoituksessa todennut osoitteen asuntobordelliksi. Ja etenkin Spanin partionjohtaja oli kuullut ihan omiaan tilannetta tarkkaillessaan, väistäessään poistuvaa epäiltyä sekä antaessaan radioitse kiinniottokomennon varmistaen itse selustaa mahdollisena pakosuuntana.

No, pääsihän näinkin huonoilla eväillä ensin käräjille ja sitten hoviin; korkein oikeus taas ei enää antanut valituslupaa. Sakot jäivät, kulungit tulivat ja loppatili piti ottaa. Hetken päästä hänet nähtiin liikkeenjohdon konsulttina, mutta myöhemmin entisestä maajohtajasta tuli pienemmän turvafirman toimari. 

Emme tunne emmekä tietääkseni ole edes kertaakaan tavanneet, mutta oletan asianomaisessa olevan yksi tietty hyvin johtajamainen piirre: aina tietää kaikesta kaiken eikä edes ole koskaan mistään väärässä. Siksi tässä oikeustapauksessa kävi kuten kävi. Sano sitä sovinismiksi, luokkaetuoikeudeksi tai miksi haluat.

"Hänellä oli johtajamaiset piirteet: aina tietää kaikesta kaiken eikä ole koskaan mistään väärässä. Siksi kävi kuten kävi."

Minä? Olin kummissani, että kuka hitto tämä oikein on, kun Bladet julkaisi myötätuntoisen ja yksityiskohdista säästeliään nimettömän jutun käräjien alla. Henkilöllisyyden paljasti Nyheter24, minkä jälkeen asemakin selvisi. Tottakai näin poikkeuksellisesta ja merkittävästä asiasta kirjoitettiin lehdessä.

En ilmeisesti olisi saanut kommentoida tapausta lainkaan enkä etenkään kirjoittaa: tästähän sen näkee, että pitää olla täysi m****u päästäkseen Seculla pomoksi. Mutta toimittaja, vastaava toimittaja tai julkaisija ei voi ota vartiopomoilta käskyjä vastaan, koska silloin luopuu asemastaan ja muuttuu vartijaksi.

Jos maajohtaja ja hänen puolestaan ihan toisessa maassa asti väitetysti loukkaantuvat olivat tuon järjestelmän sankareita, voin vain jälkiviisaan oikeudella todeta, että kukin omiaan kohti; minä olin väärässä paikassa ja joudinkin pois. Itseasiassa, olisi tullut lähteä jo vuosia aiemmin; sikäli, kun ikinä noihin hommiin rupesinkaan.