(Kuva: Jari Kähkönen) Centrumin pohjakerros, tunnettu hengailupaikka. |
Kullakin on omat perintötekijänsä, perheensä ja taipumuksensa, mutta aina lopulta yksilö siirtyy maailmaan missä viettää yhä enemmän aikaa. Siellä hän oppii etteivät kaikki samaistu kaikkiin sekä myötätunnonkin kanssa oli...miten oli. Lähtökohdat tai yhteentörmäys ovat yleisiä syitä diagnooseihin, jotka näkyvät THL:n mittaristossa.
Kun totuus paikallisista oloista on tämä, kuinka on arvotettava seuraava lähiaikuisten toiminta? Nimittäin, että oletusarvoisesti aina kehutaan kaikkea mitä kohde tekee silkasta säälistä tai inhimillisestä myötätunnosta; kuitenkin oikeasti ymmärtämättä alkuunkaan mitään itse tekemisestä. Vaikea valinta, epäilemättä.
"Kullakin on perintötekijänsä, perheensä ja taipumuksensa, mutta maailmassa tapahtuu väistämättä yhteentörmäyksiä."
On nimittäin aika pitkä vauhditon pituushyppy olettaa, että kehuminen johtaa joko perusturvallisuudentunteen kehittymisen kautta uskallukseen tavoitella haavettaan tai sitten vaihe loppuu – toivottavasti järkiinsätuloon – ilman vakavia kolhuja ja liikaa maksettavaa. Eikä koht'sillään ala uusi, joka on vielä kahjompi kuin edellinen.
Ja; ettei kulku seuraavaksi johda "loputtomaan välivuoteen" non-kriminellissä variantissa...sekä siinä toisessa...soveltuvaan vapaudenmenetykseen. No, elämänkulku voi todellakin olla monimuotoinen, joten eipäs oletella; ei, koska siitä nimittäin tulee liian helposti stereotypia. Jokainen tekee elämänsä itse, virheetkin.
Saahan sitä mielenterveyteen silti satsata; se voi jopa olla kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti järkevää vaan kun oikeasti ongelma on moniulotteisempi. Huonovointisuus on pysyvää, mutta syyt vaihtelevat. Muuttaa pitäisi useita asioita niin yksilöissä, perheissä, lähiyhteisöissä kuin yhteiskunnassa laajemminkin.
"On hyväksyttävää ja järkevää satsata mielenterveyteen. Huonovointisuuden poistaminen vaatii kuitenkin enemmän."
Ihminen voi olla outo, mutta välillä on kyettävä laittamaan outous pahvilaatikkoon, joka nostetaan vaatehuoneen ylähyllylle tai kannetaan irtaimistovarastoon. Muuten ei näet kehity ihmisenä, jää oppimatta tulevan elämän kannalta tarpeellisia taitoja eikä liioin anna oma panostaan ihmisyyden yleismaailmalliselle kehitykselle.
Perheiden ja lähiyhteisöjen on yksinkertaisesti lakattava normaalistamasta, koska moinen inhimillisesti julma käyttäytyminen on pelkkää ahdasmielisyyttä. Jos et edes pääpiirteittäin käsitä, mitä kaikkea ihminen voi ajatella, tehdä ja olla; mikä luulet silloin olevasi ”normaalista” puhumaan? Ja kun se ei koskaan jää pelkäksi puheeksi.
Hanki elämä. Opi tuntemaan itsesi. Kasvata itsellesi itseluottamus. Sinänsä jokseenkin huvittaa, että mokoman joutuu sanomaan ääneen; harva kun on näet oikeasti kovinkaan erilainen kuin väestön enemmistö, minkä keskelle sattui syntymään. Eivätkä vähemmistön sisälläkään kaikki ole kaikessa samanlaisia.
"Miksi puhua normaalista, kun ei edes pääpiirteittäin käsitä ihmisyyttä? Sehän ei nimittäin koskaan jää vain puheeksi."
Yhteiskunnassa laajemmin tulisi päästää irti yhtenäiskulttuurikuvitelmista ja lakata viestimästä epäsuorasti massaan mahtumattomille tai normeille nauraville etteivät he kelpaa – ei pidä pyrkiä itsetarkoituksellisesti johonkin valtavirtaiseen hyväksyttävyyteen. Kaikki ovat mukana, kelpaavat ja tekevät osansa omalla tavallaan.
Erityisen voimakkaasti kyseenalaistan voittoa voiton vuoksi -ajattelun, joka seuraa pääomavetoisesta kiertotalousmallista. Näennäisenä tehokkuudentavoitteluna se on levinnyt myös julkiselle sektorille, aatteisiin ja osin jopa henkeenkin. Heikompaansa sortava juntti on käskyläinen, joka tuskin edes itse älysi mitä on manipuloitu tekemään.
No, onko vastaus sitten aina Joku Muu tai Mene Sanomaan Tuo Sille Joka Oikeasti Päättää? Luonnollisesti; samalla vaihtelevan suorasukaisesti ilmaistaan toive, että joko ei tätä ikinä löydy, asia unohtui matkalla, tulee niitatuksi hengiltä tai vaihtaa puolta ostettuna. Niinpäniin. Siksi huonovointisuus onkin pysyvää, mutta syyt vaihtelevat.
"Ihminen voi olla outo, mutta välillä on kyettävä laittamaan outous pahvilaatikkoon, joka nostetaan vaatehuoneen ylähyllylle tai kannetaan irtaimistovarastoon. Muuten ei näet kehity ihmisenä, jää oppimatta tulevan elämän kannalta tarpeellisia taitoja eikä liioin anna oma panostaan ihmisyyden yleismaailmalliselle kehitykselle."
VastaaPoistaAivan loistavasti kirjoitettu näinä päivinä jolloin repäisevä individualismi on nostettu pyhäksi arvoksi.
Aikoinaan sanottiin, että ihminen ei ole saari. Sujuva vuorovaikutus ympäröivän ihmispopulaation kanssa on yksi mielenterveyden tukijaloista.
Ongelmat sosiaalisessa kanssakäymisessä kuuluvat syrjäytymiseen. Ja kehitys sillä sektorilla lakkaa lähes samalla hetkellä kun syrjäytyminen alkaa. Näitähän on nähty 56 vuotiaita jotka ovat 16 vuotiaan tasolla. Siitä kymmenen vuotta vanhemmat joutuvat jo sitten voimien ehtyessä muuttamaan käytöstä, mutta kasvun sijaan aletaankin vetää sitä sääliön roolia.
Lähipiirin normaalistamisesta voisin antaa sellaisen nyrkkisäännön, että älä kasvata mulkkua tai paskiaista. Se ei ole pärjäämistä, ei ole koskaan ollutkaan.
Nuoruuden kapinaleikeissäkään ei tunneta tasa-arvoa. Älykkäät ja ylemmän keskiluokan perheistä tulevat voivat larpata kovaa ja käydä melko matalallakin. Paikka elämästä löytyy vaikka alakulttuurin noste häviää siipien alta. Ne jotka ovat saaneet heikommat eväät elämässä sortuvat kun alakulttuuri lakkaa kannattelemasta. Tämä nähtiin jo punkin aikana vuosikymmeniä sitten.