Vain yksi uuh-aah-ooh -juttu lisää

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on lavastettu kuva; tarpeistona siinä näkyy Puolan
kansanarmeijan tiesminkä henkilöstöryhmän ylijäämäsalkku.

MOT:n Jouni Munukka vieraili maanantaina Radio Suomen päivälähetyksessä, mutta ei nostanut ainakaan minun odotuksiani tavanomaista turvallisuusalan erikoisuudelle huokailevaa uuh-aah-ooh -juttua korkeammalle. Toinen varianttihan on kauhistelu eli niin sanottu mustavaatteiset miehet potkii -juttu. 

Itse ohjelmassa illalla tv:ssä esitettiin vain vanha ja iänkaiken kuultu ette te mitään poliisei oo -lörinä – tälläerää vakuutusetsivistä. Mokoma alkeistason kieltäminen tai torjunta on ollut operatiivista turvallisuustyötä tekevän riesa sellaiset 40-50 vuotta eli koko jälkimodernin ajan; tarkka määrite riippuu kunkin omasta historiakäsityksestä.

Yleismaailmallisesti ihmiset inhoavat valvontaa ja tuovat sen kyllä myös julki; paitsi, jos asuvat epävapaassa maassa missä moinen puhe tietää nopeasti niskaan lankeavia vakavia vaikeuksia. Sitä enemmän he inhoavat vain kiinnijäämisen tunnetta, jonka ei tarvitse edes olla todellinen tai johtaa mitenkään tuntuviin seurauksiinkaan.

"Vakuutusetsivistä kuultiin se vanha 'ette te mitään poliisei oo' -lörinä. Ihmiset näet inhoavat valvontaa ja kiinnijäämistä."

Tähän liittyen mieleeni palasi vanha muisto, koska jouduin itsekin maanantaina toisaalla käymään ikävän keskustelun täysin olemattomista alalle palaamisen näköaloistani. En edes ollut dekkari vaan vormumies, mutta tein nuorena pari kiekkaa myymäläetsivänä, koska olin innokkaampi miellyttämään pomoja kuin mitä olisi ollut itselleni hyväksi.

Tuolloin olin jo aika kokenut ja tein vartiokierrosta; luetutin avaimen, portti aukesi sekä taustapeilistä sulkeutumista varmistaen liuin autolla pihalle. Näin tuntemani luvallisen kulkijan autossa, jota ajoi luvaton perheenjäsenoletettu. Ei kiinnostanut pätkääkään; ohitin heidät katsomatta, pysäköin minne pitikin ja jalkauduin. Kuljin ovea kohti.

No, luvallinenpa oli laittanut luvattoman seuraamaan minua; itse hän säksätti sivuikkunasta, että olisi voinut – tai olisi suorastaan ollut velvollisuuskin – soittaa. Oletteli miksi olen paikalla, mutta vastavuoroista keskustelua ei syntynyt. Ääntäjä rupesi hyökkäyksensorttiseen valittelu-uhriutumiseen vailla päätä tai häntää.

"Mieleeni palasi vanha muisto, koska kävin ikävän keskustelun alalle palaamisen näköaloista, jotka ovat olemattomat."

Turvallisuusjärjestelyt eivät hänelle kuuluneet, joten en kertonut mitään. Saatuani tarpeekseni – päätin, että selvä; tehdään tästä sitten virallista – otin ritsikirjan taskusta ja merkitsin tapahtumailmoitukseen vaaditut tiedot muistiin. Kun jokatoinen asiakas oli tuollainen, hommaansa leipääntyi parissakymmenessä vuodessa perusteellisesti.

Olisi toki ollut kiehtova kysymys, että miten vakuutusetsivien kaltainen – silkkaa varhaista 1900-lukua oleva – porukka on voinut jäädä olemaan maassamme. Selitys lienee vakuutusyhtiöiden bisneksen suojelun, ex-poliisiuden sisältämällä kuvitteellisella gloorialla liputtelun ja toiminnan marginaalisuuden suotuisa yhteisvaikutus. 

Sekä tietysti on olemassa viranomaisvetelyyden ikiaikainen selityskin: ettei tietoon ole tullut väärinkäytöksiä. No, Munukka ja Karjalainen eivät ainakaan mitään paljastaneet, koska joka kerta, kun siltä edes vaikutti – esimerkiksi väärän henkilön seuraaminen, sivulliset valvontavideossa, parvekkeen tarkkailu ja niin edelleen – juttu katkesi kesken.

"On kiehtovaa, että miten vakuutusetsivien kaltainen porukka on yhä olemassa. Ja eikö mitään väärinkäytöksiä tosiaan ole?"

Pelailtiin valvomattomuusolettamalla ja niillä hiton jokamiehenoikeuksilla. Sotkettiin halukkaasti toisiinsa vakuutusyhtiön omilla kirjoilla olijat ja luvanvaraiset yksityiset turvallisuuspalvelut niin että lopputuloksesta tuli mahdollimman epäselvän tunteileva. Tiesivätköhän ne MOT:ssa edes mitä rikosten paljastaminen tarkoittaa?

Dekkarilla ei ole eikä hän tarvitsekaan oikeutta kolmannen osapuolen terveystietoihin, mutta toimeksiantaja ja mahdollinen tuleva rikoksen asianomistaja saa kyllä kertoa tälle kertoa epäilyksistään sekä niiden perusteista omien oikeuksiensa käyttämiseksi. Tällöin myös terveyttä koskevia tietoja voi siirtyä ja niitä käsitellään salassapidettävinä.

Otsikko – Vakuutusetsivän terveeksi todistama – oli katteeton; jutussa ei kerrottu miten dekkarin hyväksyttävä tarkkailuaineiston taustoittaminen ja arviointi muuttuivat moitittavaksi toiminnaksi. Tietenkin; vastuuttaminen sekä muutoksenkin vaatiminen – myös se väitetty lakimuutoshanke, siis – jätettiin yhtä epämääräiseksi sivuviitteeksi.