Liian alhainen peli

Joskus luulin puheita pelaamattajättämisestä voittaakseen pelkuruudeksi tai kohtalonpalvonnaksi; puuhasteluksi, johon en ikinä itse sortuisi. Mutta olisiko sittenkin niin, että ei sitä täysin perättömästä asiasta näin puhuttaisi? Siihen päädyin, kun tapojeni mukaisesti torstaina paikallislehtiä luin.

Vitsiytyvä sotilaspoliisi järjestelmäkriisin merkkinä

Iltalehti ja Yle uutisoivat humalaisten Karjalan prikaatin varusmiesten esiintymisestä Vekaranjärvellä viikonloppuna. Vitsiytyvä sotilaspoliisi viitoittanee tien yleisen asevelvollisuuden loppusuoralle? Taitaa yhä olla turha odottaa itsekritiikkiä vaikkei enää pystytä pitämään kurissa omiaankaan.

Ei hankkeita vaan uudelleenajattelua

Oletteko kuulleet Yhdessä Yksinäisyydestä Yhteisöön -hankkeesta? En minäkään ennen kuin luin siitä tiesmistä ovenpielestä tai ilmoitustaululta. Hienoa; taas vaihteeksi on ponnistettu uhkapelureiden rahoilla korjatakseen toimimattoman yhteiskunnan jäsenilleen aiheuttamia vahinkoja. Kovasikajuttu!

Armeija ylitti älyttömyyden rajan hijabin mitalla

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sattuipa silmääni paperi-Viikko P-K:n pääuutissivun alareunassa kolme viikkoa vanhaan FB-postaukseen perustuva uutinen, jossa Savo-Karjalan Demarinuorten Mette Puumalainen vaatii islaminuskoisille naissotilaille hijabin käyttöoikeutta. ”Puolustusvoimat” syrjii eikä asevelvollisuuskaan ole oikeasti yleinen. Ihan tosi!

Kuka lehtesi oikein lukee, osa 2?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kynämiehen vanha ja uus'. Linkkuveitsellä teroitettu kirjoitusko-

neen korjauskynän jämä; valokuvattu pöytävalaisimen alla, läppärin näppiksellä ma-

kaamassa. Kaikki kolme jätettä hävitettiin aikanaan asianmukaisesti, mutta linkkarin 

kohtaloa en kyllä jaksa varmasti muistaa; se olikin niistä ainoa, minkä olisin välittänyt 

säilyttää.

Vuosituhannen alussa tein pahemman kerran virhearvion, kun luulin yksityisen turvallisuusalan kasvaneen kyllin kantaakseen oman median. Että voisi olla olemassa muutakin kuin firmojen mainokset, herrojen "lehti" ja liiton viesti, koska vast'edes keskustelua käytäisiin moniäänisesti sekä useampiin suuntiin.

Kuka lehtesi oikein lukee, osa 1?

(Kuva: Jari Kähkönen) Paikallislehdet saattavat olla herttaisen pihalla asioista, koska niiden
tekijät ja lukijat eivät enää ole yhteisönsä valtavirta tai edes tiedä missä se kulkee.

Politicon Jack Shafer kolumnoi sattuvasti paikallislehdistön vaikeuksista. Jos ei luule itsellään olevan syntymäoikeutta leluihin, ylläpitoon ja terveyttä sekä toimintakykyä edistävään viriketoimintaan; sietää kyetä esittämään itselleen kysymys, jonka panin tämän tekstin otsikoksi.

Kolme kommenttia somekeskusteluun Joensuusta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oheiset turvallisuutta sivuavat aiheet sattuivat silmään Vanhusbookin puskaradioryhmässä, jota suostun korkeintaan lukemaan, mutta en ikinä kommentoimaan. Pohjan ohuudesta huolimatta päätin kirjoittaa niistä blogitekstin, koska minun mielestäni aiheilla on yleisempää merkitystä.

Taaskin Lintuvaarasta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kuuntelin Ylen Takaisin Pasilaan -podcastin, koska siihen oli tyrkytys julkisen palvelun etusivulla, jota valitettavasti joudun seuraamaan päivittäessäni itseni uutisilla. Johan oli häkellyttävän asiaköyhä, tunteileva sekä yksipuolinen Vallikallion K-Marketin turvamyyjätehtävän käsittely. Palaan nyt vanhaan asiaan, kun sitä oikein kerjäämällä kerjätään.

Älä sinä siinä silmäpeliä pelaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi, minunko on syy jos sinulta puuttuvat niin rahat, rohkeus kuin tyylitajukin? Tuohon tyyliin tekisi ajoin mieli töksäyttää kyttääville landepaukuille ja kirkonkyläläisille, joiden keskellä asun nyt seitsemättä vuotta. Mutta sitähän en tee, koska silloin höntit luulevat, että haen seuraa tai keskustelua.

Älyllinen laiskuus yhdistää kieron mobilisoinnin voitontavoitteluun

Suomi ei ole kahtiajakautunut myrkyllisen julkisuusyhteiskunnan Amerikka. Identiteettipolitiikaakin pelataan vain vähän, mutta tämän kulttuurisodan kädenlämpimyys ja minimaalinen kuplautuminen eivät kelpaa Jari Tervolle aamiaisgatesta eivätkä aktivisteille ynnä hyväntekijöillekään Lintuvaarasta.

Ihminenhän ymmärtää mitä itse haluaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siinä kuin keskustelun kääntämistä höhöhööksi lapsellisella sanaleikillä, ilmenee myös väitettyä ymmärtämättömyyttä. Mokoma taukojumppa on kuin ilmeinen spurgu pyytämässä kulkuohjetta hotelliin, tai kissa naukumassa takaovella, jonka toisellapuolella olevassa asumuksessa ei varmasti ole ikinä käynytkään.

Ihmisellä on itseisarvonsa persuilemattakin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minä lähden, kun olen valmis; sinun ei pidä luulla liikaa viehätysvoimastasi, määräysvallastasi tai kyvystäsi uhata voimankäytöllä. Niinikään; tarvitsen elääkseni ja ollakseni vain tiettyjä harvoja asioita sekä ihmisiä, joten sinä, työmaasi, kyläsi ja maakuntasi saatatte olla korvattavissa helpommin kuin luulitkaan. Pärjään ilmankin.

Halla-aholaisessa ”terveessä tasapainossa” ei ole mitään tervettä

(Kuva: Jari Kähkönen)

STT uutisoi Jussi Halla-ahon puheesta Perussuomalaisten puoluevaltuuston kokouksessa. Voihan hyvä tavaton tätä ihmisvihan, ulkomaalaispelon sekä käskytyskapitalismin rynnistystä. Kuinka yksikään työläinen saattaa häntä tai puoluettaan äänestää? Edes kaunaiset tai eksyneetkään.

Älkää unohtako vahingontekoa!

(Kuva: Jari Kähkönen) Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä; he puhuvat
kyllä keskenään näinkin ikävistä aiheista. Mistä luulette rötöspiikin
saaneen alkunsa?

Jopas nyt jotain! Tämähän on suorastaan sesonki, kun tulee samana päivänä toinen bloggaus, mutta silloinhan on kirjoitettava kun on aihe kuuma. Otsikon lahjoitti Radio Suomen Itä-Suomen iltapäivä, jota juonsi Tapio Räihä ja toimittajana oli Susanna Pekkarinen. Lelukaupassa ilmeni rötöspiikki.

Olisiko tämä hätistelyjuttu?

Jatkan eilistä juttua spekulatiivisesti ja osin vanhoja aikoja muistellen. Hätistelyllä viittaan valtuuksien suuremmaksi puhumiseen, opportunismiin, loukatun suostumukseen  ja kenttäsikatemppuun. Olisiko Espoon Lintuvaarassa oltu joronjäljillä, mutta toisin kuin yleensä; nyt kalahtikin omaan nilkkaan?