 |
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
Lähdetäänkö liikkeelle siitä, että jos yksi on vartijaksi hyväksytty, työsuhteessa, työvuorossa, toimialueella ja osoittaa asemansa niin toinen tottelee häntä ilman ehtoja sekä varaumia. Tässä maailmassa jokaisella on niin oikeuksia kuin velvollisuuksiakin; yhdelläkään ei ole vain jompiakumpia.
Vartija on vähäisen julkisen vallan käyttäjä, jonka käskyn noudattamattajättäminen ei ole rikos, mutta siihen liittyvän tehtävän hidastaminen tai estäminen on; puuttuva kuuliaisuusvelvoite erottaa hänet virkamiehistä, jotka käyttävät merkittävää julkista valtaa. Näin on ollut kohta 20 vuotta. Uskokaa nyt jo lopultakin! Todellisuudenkieltämisen takana piillee jotain rumaa.
"Vartijaksi hyväksytty; työsuhteessa, työvuorossa ja toimialueella oleva sekä asemansa osoittava käskee. Tottele."
Käsky on siis tehtävän suorittamiseksi sallittu pakkokeino, mutta tarvittaessa saa käyttää voimakeinojakin; estäminen sekä vastustaminen niin väkivaltaisesti kuin ilmankin on rangaistava teko. Väärinkohdeltu voi tehdä niin rikosilmoituksen kuin pyytää vastaavaa hoitajaa toteamaan toimenpiteen laillisuudenkin.
Vartija on rikosoikeudellisesti virkamiesasemassa; pääsyn estäminen, poistaminen, kiinniotto sekä turvallisuustarkastus ovat oikeustoimia. Yleensä viranomaiset kuitenkin katsovat ohi; mikäli valtuudet ylitetään, tuomio tulee sovelletun väkivallan tarkemman laadun mukaan taviksena ja lupahallinnolliset seuraukset.
Maallikonkin havaittavissa olevalla tavalla selkeän laiton ja vaarallinen valtuuksien ylitys mahdollistaa myös hätävarjelun vartijaa vastaan, mutta siihen ryhtyvän tulee varautua niin taltutetuksi kuin rangaistukseen tuomituksikin tulemiseen. Varmaa lopputuloksen suhteen on vain, että jonkunsortin jälkiselvittely asiasta seuraa.
"Vartijan käsky liittyy tehtävään, jonka suorittamiseen saa käyttää voimakeinoja. Hidastaminen ja estäminen on rikos."
No, toisaalta; oikeuskäytännössä on katsottu, että anastus voi täyttyä silloinkin vaikkei ole poistunut kaupasta mukanaan maksamattomia tavaroita. Siksi ei ole riidatonta, että liikkeessä sisällä puhutteleminen ja kiinnitarttuminen olisi virhe. Tämän asian kukin vartija ratkaisee itse; päättämätön katselkoon toisia töitä.
Miten asiaan liittyy, että vartija on mies ja toimenpiteen kohde on nainen? Tai paljonko arvoa annetaan väitteelle, jonka mukaan toimenpiteen tekeminen näyttää sille ja tälle? Minun vastaukseni kysymyksiin ovat; ei liity mitenkään ja oikea arvo on nolla. Lakatkaa hämmentämästä keskustelua jonninjoutavuuksilla. Pysykää asiassa!
No, toisaalta; tie epäviisaasti valitusta puuttumishetkestä huonojen voimakeinojen käytön kautta päättömättömyyteen ja valtakunnan pääsarjan julkisuuteen on lyhyt. Jos suoritus kestää, se monimutkaistuu ja tällöin myös yleensä vaikeutuu. Ymmärrä tämä; nyt ollaan töissä, ei vapaalla viihtymässä homososiaalisessa miessakissa.
"Miten siihen liittyy se, että vartija on mies ja toimenpiteen kohde on nainen? Tai miltä suoritus näyttää? Ei mitenkään."
Siispä, rakkaat Pasilan Paavalit; kyllä vaikuttaa siltä, että vartija oli oikeassa ja romaninainen väärässä. Ei mennyt läheskään täydellisesti, sekä esitetty kuvaa osuvasti iänkaikkisia vartijan elämän ongelmia: koulutuksen puutteita, yhteiskunnallisen aseman häilyvyyttä ja toimeksiantotyön turvattomuutta.
Mutta hyvät siviilit; ymmärtäkää oikein! Suorituksen laatu, varmuus ja tuloksellisuus tosiaan heittelehtivät, mutta silti te puhutte suureen ääneen yleisöjulkisesti ymmärtämätöntä potaskaa. Jonkun tietämättömän kauppiaan selkärangaton vastuunpakoilu voi myös johtaa siihen, että työpaikka menee eikä uutta tulekaan.
Ei saa koulutuksen tuntimääriä sormellaosoitellen kyseenalaistaa vartijoita, tyrmätä heidän työtään itseltään mitään kysymättä ja hyväksyä oletusarvona nurjaa vallankäyttöä päidensä yli. Vaan kun muille ette mitään mahda ettekä älyä; olitte sitten vaihteenvuoksi vartijoita haukkuessanne keskustelevinanne romanien syrjinnästä.
Jälleen kerran voimankäytön "asijantuntijat" äänessä kertomassa mitä tilanteessa saa tehdä ja mitä ei. Edelleenkään se oma tunnereaktio ei ole ammattimainen arvio tilanteesta.
VastaaPoistaSuomessa tarvitaan turvallisuusalan journalismia ehkä kipeämmin kuin koskaan. Asiakaspalvelun hokijoita en sellaisena pidä.
Sepäse. Keskustelua tosiaan määrittää tällähetkellä alhaisin yhteinen nimittäjä, joka on joko saatavuus tai toimittajan kanssa yhtämieltä oleminen. Painetta oppimiseen ei ole, koska erehdys tai osaamattomuus ei maksa mitään ja paremmin toimimisella ei saa mitään hyvää itselleen.
VastaaPoistaKäynee siis kuin päättyvän vuorokauden uutistenlukijattarelle julkisen palvelun täkäläisessä aluetoimituksessa; ilmeisesti vast'ikään kuukausipalkoittuessaan on tullut mielipiteeseen, että freelancerilla pitää olla hattu, jotta voi seistä päähine kädessä toimeksiantajan edessä.
Eli loppujenlopuksi kuka tahansa on suuremman luokan turvallisuusjournalisti, jos asia vain on otsikossa sinä päivänä ja asiantuntija on kuka tahansa kuin vain löytyy sekä suostuu puhumaan. Tärkeintä on, että "keskustelu jatkuu"; siispä sanorätkäytä nyt äkkiä loppuun jotain nasevaa minkä kaikki varmasti ymmärtävät. :)
On pätenyt nyt ja tulee varmasti pätemään vast'edeskin, mikä ikinä se seuraava kohucase sitten onkaan.
Muistan aikoinaan kun eräs suuren lehden toimittaja kirjoitti, että erään suurehkon kohteen erästä tilaa käytetään vartijoiden toimesta ihmisten hakkaamiseen.
PoistaKirjoitin toimittajalle, että tunnen kyseisen kohteen asioita ja kyseiseen tilaan pääsee yleisö ja sen seinällä on pieni, mutta ammattilaiselle selvästi näkyvä kamera. Ilmotin, että satuilua ei kannata jatkaa.
Toimittaja ei tähän sähköpostiin reagoinut. Laitoin viestin uudelleen ja nyt myös cc:nä päätoimittajalle.
Vastauksena oli yleistä kiemurtelua ja toteamus "toimittajilla on lähteensä". Ilmeisesti asiasta keskusteltiin myös toimituksessa, kun shokeeraavat paljastukset vartijoien salaisista tekemisistä loppuivat kuin seinään.
Vastuuttaminen toimii. Ilmeisesti onnistuin kylvämään epäilyksen siemenen myös päätoimittajan mieleen herran "lähteistä".
Mikäs siinä. Palautetta saa ja pitää antaa, kun on aihetta, mutta toimituksen sisäisistä keskusteluista harvalla on varmaa tietoa. Elämässä ei siis aina voi tietää, että mikä liittyy mihin, vaikka kiusaannuttavaa kyllä kiusaannuttavan liki toisiaan tapahtuukin kiusaannuttavia asioita.
PoistaSehän siinä juuri onkin, että kun usein jutut julkaistaan todennäköisen laskunmaksajan vaatimuksesta tarkoituksellisen ympäripyöreässä muodossa, että niihin on vaikea päästä kiinni. Samalla niiden uskottavuus kärsii ja vaikuttavuuskin jää puolitiehen tai vähän alle.
Kaikki nämä ovat yhä harvempien mediatalojen bisnekseksi muuttuneen toimihenkilöjournalismin käytännön seurauksia, joista ei juuri keskustella. Siispä; jos journalistia huijareita ei jää kiinni, seuraako tästä ettei heitä ole? Hyvä Kysymys!
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008047131.html?fbclid=IwAR0h0956QUjZfCkowdeveFhqHR9eZIu7s1pjXBysnetaJMZNuIkkIZN3M68
VastaaPoistaHesari jauhaajauhaajauhaa. Mikä tässä on uutinen? Miksi yleisön, jota journalisti edustaa, piti saada tietää tämä?
Väitän, että poliisin tapa kirjata kaikki vähänkään riidanalaisen jutun asianosaiset sekä rikoksesta epäillyiksi että asianomistajaksi on silkkaa protokollaa; niinikään, jos on syytä epäillä rikosta, on asia saatettava syyttäjän ratkaistavaksi(lakisääteinen juttu mikä on ollut näin jo vuosikymmeniä).
Yritetään kalastella yleisön huomiota vartija -sanalla, joka on voimakkaan kielteisesti latautunut sen päissä jo vanhastaan; heitetään sekaan sitaatti riehaantumisesta, jossa taas poliisi puhuu viran puolesta eli lämpimikseen.
Ylläpidetään mädän ihmis- ja vinon yhteiskuntakäsityksen tähden vähättelevän kyseenalaista suhtautumista. Tapahtumat esitetään poikkeuksellisina sekä kauheina pääosin maallikkotasoisen "sille näyttämisen perusteella".
Kunhan vain koetetaan saada ihmisten huomio ja saada heidät kohisemaan ynnä sauhuamaan.