Ihminenhän ymmärtää mitä itse haluaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siinä kuin keskustelun kääntämistä höhöhööksi lapsellisella sanaleikillä, ilmenee myös väitettyä ymmärtämättömyyttä. Mokoma taukojumppa on kuin ilmeinen spurgu pyytämässä kulkuohjetta hotelliin, tai kissa naukumassa takaovella, jonka toisellapuolella olevassa asumuksessa ei varmasti ole ikinä käynytkään.

Sinähän ymmärrät mitä itse haluat. Jos olet vastaanottamassa ensimmäinen sanan huonosta uutisesta, mutta joko suojelet itseäsi tai vertaistasi seurauksilta; tietenkin väität muuta. Niinikään; jos sanojan pärstäkerroin ei miellytä, mutta tilan ilmastointi on kunnossa, olet kuuntelevinasi kuin sanottu olisi joku radion aamuohjelma.

Kaikki paheksuvat suurvalehtelijoita ja nauravat huomionkipeitä, vaikka aluksi juoksivat heidän sanomistensa perässä. Mutta yleensä on liikaa kysyä, että mikä henkilökohtainen ongelma-, ylikuormitus- tai kiputila heitä riivasi. Se taas on jo varma merkki häiriöstä tai sairaudesta, jos ne ovat kiinnittyneet sisäiseksi tyhjyydeksi.

"Sinähän ymmärrät mitä itse haluat; paitsi, jos suojelet jotakuta tai sanojan pärstäkerroin ei miellytä."

Samaan aikaan maailmankuvaa ylläpidetään jutuilla, joita tekevät keski-ikäiset keskiluokkaiset keskimittaiset ja keskinkertaiset toimihenkilöjournalistit. Kaikilla on samat jutut vielä samoin sanoin kirjoitettunakin. Silti yleisö koko ajan länkyttää puolueettomuudesta, muttei ymmärrä mitä sana oikeastaan tarkoittaakaan.

Rankkojen epäkohtien paljastaminen, jonkun vastuuttaminen sekä niiden muuttaminen on jotain ihan toista. Todessa vapaassa länsimaassa on jo vuosikymmeniä sitten ymmärretty, että journalistit ja yhteiskunnan vallanpitäjät eivät voi seistä keskenään luokkahuoneen edessä korokkeella opettamassa yleisölle oikeaa totuutta.

Joka tuntee suomalaisensa, ymmärtää kyllä rangaistuksenpelon, tarpeen olla voittajan puolella tai ainakin tietää että kyllä muutkin ovat tehneet saman pahan. Sen jälkeen totuus voikin olla suhteellista, koska jo huomenna tämän päivän tuomitsija saattaa selittää omalta kohdaltaan ettei kukaan muka ole kenellekään mitään velkaa.

"Länsimaissa on ymmärretty jo vuosikymmeniä sitten, että journalistit eivät voi opettaa oikeaa totuutta luokan edessä."

Jos vallanpitäjät toimivat näin, onko tarpeellista tai kohtuullistakaan tuomita vinoon sosiaalistunut alkava luonnevikainen mukihenkilö, joka sai kohdattaessa jonkun ihme krampin ja alkoi haukkua sekä mitätöidä? Arviointi on hyvin tapauskohtainen; asiaa tulee pohtia niin tekijän, kohteen kuin seuraustenkin kannalta.

Virtuaalisesti on vähemmän toisin kuin luulisi. Turhan usein haetaan vain huomiota tai nautiskellaan aiheutuneesta rähinästä; ennemmin minäkin pidän nolla kommentoijaani ja kaksi bottia lukijoinani kuin alan nettijulkkikseksi. Siksi joutuu, jos joku satunnainen anonyymi sosiopaatti alkaa riepotella osana tavanomaista verkkohäiriköintiään.

Mitä sitten, jos kasvatusmaisteri on jo valmistuessaan niin täysi sääntöjä, tottelevaisuutta sekä rangaistuksia, että saa työmarkkinatekstistäni denialismin oireita, mutta ei osaa kaataa sitä oikein takaisin? Mitä sitten, jos joku pelkän santsarinopin käynyt pyrkii korottamaan omaa asemaansa minun kustannuksellani?

"Kasvatusmaisteri ei osaa kaataa tekstiä takaisin. Santsarinopinkäynyt pätee eikä virtuaalisestikaan ole paljon toisin."

Niinno, silloin minä en kai vielä omistanut ainoatakaan boonieta; olisin kesäkuumalla valokuvannut du-rag päässäni, kun toveri Antti tarinoi heittämisestä suoraan tuosta Amerikan armeijan sissipäähineestä. Niinhän kaikki kynähenkilöt tekevät, jos siis eivät varasta tai kopioi jostain. Tämä on itsenäistä työtä ja sitä tehdään itselleen.

Vastaavaa ymmärtämystä elämän edessä heijasti Baz Luhrmannkin vuonna 1997, mutta niiden päättäjäisten aikaan minä olin jo kaitsemassa heitä keillä oli ollut lakkiaiset ja kohta seuraisi kakkiaiset. Sikäli, jos itseymmärryksen kasvu ei vain tee pahemmaksi sekä tehokkaammaksi tilillejoutumisen välttelyssä.

Ihminen ymmärtää mitä haluaa. Oppiminen toimivammaksi tai paremmaksi ihmiseksi, elämänviisaudesta puhumattakaan; on sattumanvaraista. Tarpeeksi moni haluaa vain pikaisesti päätepisteeseen, saada palkintonsa ja välttää pahan. Elämä on kestävyyskilpailu, jota lopulta käyt vain omaa itseäsi vastaan.

"Kynähenkilön työ on itsenäistä ja sitä tehdään ensisijassa itselleen. Sikäli, kun ei kopioinut tai varastanut tekstiään."

Siksi sinun ei kannattaisi suotta yrittää riemua satunnaisista sanoista tai kaataa tekstiä takaisin, jos yliopistosta ja päällikkyydestä huolimatta olet yhä alemmuudentuntoinen. Minulle on jokseenkin samantekevää mitä uskot: et sinä tiedä paremmin etkä kaipaa todisteita; minun epävarmuuksiani sinä yrität koukkia. Etkä muuten osaa sitäkään.

Tai jospa asialla onkin ihquaito viihtymisfasisti, joka haluaa kaikilla olevan hauskaa niin kovasti, että kohta kukaan ei enää viihdy? Joku, joka ei voi päästää irti, koska on minulle käsittämättömistä syistä säästynyt koko tähänastisen elämänsä henkiseltä tai fyysiseltä lattiaan lyömiseltä. No, hyökkäys on paras puolustus; hän ajattelee.

Sellaista sattuu, kun oli kuulevinaan tai näkevinään, sekä ensireaktiona syöksyi pää edellä perään; kuvitellen ettei mitään pahaa voi tapahtua. Järki ei yksinkertaisesti varoita vaikeuksista, vaikka nyt niitä saattaisi jopa löytyäkin. Luokkaylimielisyydellä sekä -oletuksella mennään, mutta se oli silkkaa tuuria, joka muuten loppui tähän.

"Alemmuudentuntoinen yliopistolainen päällikkö ja itsesuojeluvaistoton viihtymisfasisti ovat rasittavaa seuraa."

Toisinaan siis kirjoitan topikaalisesti ja joskus subjektiivisesti, mutta minulle on sinänsä sama lukeeko kukaan tai kuinka hän mahdollisesti reagoi. Enin osa roikkuu täällä kuluttamassa aikaansa ja luullee peräti olevansa viihdytettävänä. Jos ajatukseni ovat hyviä, niitä aletaan koht’sillään levittää sekä hyödyntää omissa nimissään.

No, koska toisen päiväkirjan lukeminen on kohtalaisen perverssiä, lienee aihetta suhtautua varautuneesti mokomaan huvitukseen. Olet olevinasi paljossa minua parempi, mutta samalla pakoilet vuorovaikutustilanteen tasavertaisuutta niin intensiivisesti, että ylemmyytesikin jää pelkän oman sanasi varaan. Höpöhöpö.

Sanotaanko näin, että ei ilmene, ei ole näytetty eikä voida vahvistaa; se on minun välitön laajasti yleisöjulkinen vertaisarviointini sinusta. Suksihan siis siitä toisaanne bittiavaruuteen ällittelemään; et tee vaikutusta. Ihminen ymmärtää mitä haluaa ja kynämiehen hommaa tehdään itsenäisesti sekä ensisijassa itseään varten.