Älkää unohtako vahingontekoa!

(Kuva: Jari Kähkönen) Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä; he puhuvat
kyllä keskenään näinkin ikävistä aiheista. Mistä luulette rötöspiikin
saaneen alkunsa?

Jopas nyt jotain! Tämähän on suorastaan sesonki, kun tulee samana päivänä toinen bloggaus, mutta silloinhan on kirjoitettava kun on aihe kuuma. Otsikon lahjoitti Radio Suomen Itä-Suomen iltapäivä, jota juonsi Tapio Räihä ja toimittajana oli Susanna Pekkarinen. Lelukaupassa ilmeni rötöspiikki.

Lelukauppa Partasen yrittäjä Minna Kunnasluoto oli paitsi haastateltavana lähetyksen lopuksi, mutta aihe nostettiin esiin jo heti aluksi Räihän ja Pekkarisen sanailulla. Liikkeessä on viimeaikana ilmennyt lasten sekä nuorten tekemää pikkurikollisuutta, jossa myytävää tavaraa rikotaan ja anastetaan. 

Johan sen otsikostani luit, mikä unohtui. Nimittäin se, että myytävän tavaran rikkominen tai sillä luvattomasti leikkiminen on vahingontekoa. Useimmiten lievää sellaista, koska harvemmat lelut ovat kovin arvokkaita, mutta 15-vuotias saa teosta silti sakkoja. Vahingonkorvausvastuu on sitäkin nuoremmilla.

"Älkää unohtako, että luvaton pakkausten avaaminen ja leluilla leikkiminen, mikä vähentää niiden arvoa; on vahingontekoa!"

Tapahtuipa kumpi tahansa eli anastus tai vahingonteko; vartijalla on kiinniotto-oikeus. Julkinen keskustelu ja kotikasvatus kaiken ansaitsemansa kunnian saakoon, mutta kun kuuntelin yrittäjän haastattelun Itä-Suomen iltapäivässä; tohdin kirjoituspöytäni takaa päätellä, että liikkeen turvallisuusjärjestelyt eivät ole ajantasalla. 

Siispä, kumpi kahdesta on nyt toteutettu; pyydetty lisää tai paremmin ajoitettua järjestyksenvalvojan seisoksimista vai joko Kuopio Cityssä peräti kulkee ihan kauppapiiri? Kauppakeskus Minnassa, jossa lelukauppa sijaitsee, en ole liioin koskaan käynytkään; en näinollen tiedä sen turvallisuusjärjestelyistä mitään.

Oikea vastaus olisi kameravalvonnan ja myymälätarkkailun lisääminen, joilla toteutetaan riittävän kova kiinnijäämisriski, että viesti lelujen rikkomisesta sekä anastamisesta menee perille. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä; he puhuvat kyllä keskenään näinkin ikävistä aiheista. Mistä luulette rötöspiikin saaneen alkunsa?

"Kirjoituspöytäni takaa tohdin kuulemani perusteella päätellä, että liikkeen turvallisuusjärjestelyt eivät ole ajantasalla."

Kyllä minä muistan kuinka vähänvaille 30 vuotta sitten myymälätarkkailussa oli ongelmana, että mitä sitten tehtäisiin, jos asiakas vain rikkoi vaan ei anastanut tuotteita. Tuolloin toimittiin nimittäin alkuperäisen vuoden 1987 pakkokeinolain nojalla, jonka ensimmäisen pykälän toisessa momentissa ei mainittu lievää vahingontekoa nimeltä.

Eihän sitä mitääntekemättömäksi jääty silloinkaan, mutta oli ajan tapana ajatella ettei siviiliasuisen myymäläetsivän pitänyt paljastaa peiterooliaan ilman kiinniottotilannetta. Jotkut maksattivat rikottuja tuotteita ja saattoivat sitten ulos; jotkut toiset taas tarttuivat lankapuhelimeen ja antoivat vartija-asuisten hoitaa asian.

Niin, puolihupaillen voisi heittää, että mitenhän olisit itse toiminut tässä tilanteessa. Liikkeessä myydään omenoita, jotka on punnittu ja pakattu valmiiksi; asiakas rikkoo pakkauksen. Et ole varma, että meneekö kiinniotto läpi silloisena pakkotilana. Oikea vastaus: seuraa syödäänkö hedelmiä. Syöminen maksamattajättäen on näpistystä!

"Kyllä minä muistan vielä senkin ajan, kun oli epäselvä, että saiko lievän vahingonteon vuoksi ottaa kiinni."

Ennen oli ennen ja nyt on nyt, mutta minulla ainakin on yhä tukka päässäni. Kunnioitan Lelukauppa Partasen yrittäjän omaisuudensuojaa sekä elinkeinonvapautta; suon kernaasti hänelle puheoikeuden keskustelussa omassa asiassaan. Huoli lapsista ja nuorista on kunnioitettavaa. Yle Kuopio taas teki huonoa journalistista työtä.

Vahingonteon unohdus asian selostuksesta on jo luku sinänsä, mutta myymälävarkaus -sanan käyttäminen julkisessa keskustelussa ilman viittausta vähittäiskaupan ympäristössä tapahtuviin anastuksiin ylipäätään on jokseenkin anteeksiantamatonta. Näpistys näpistyksenä ja varkaus varkautena, syystäkin.

Nämä eivät ole pelkkiä yhdentekeviä sanan unohdus- tai määrittelyasioita. Tiedotusvälineen on tunnettava vastuunsa yleisönsä maailmankuvan tosiasiapohjaisuudesta sekä tasapainoisuudesta. Draama on hyvä juttu; syystäkin sanotaan, että dramatiikka myy paremmin kuin romantiikka. Mutta asiat asioina!

Päivitys 26.5.21 kello 21.46

(Lähde: kuvakaappaus yle.fi)

Ja mitä teki Pekkarinen kello 19.05 vaikka hänelle sekä Räihälle oli kello 16.52 lähetetty sähköpostitse palautetta vahingonteon unohtamisesta ynnä "myymälävarkaudesta"? Kirjoittaa siitä ylempänä näkyvällä tavalla nettijutussa. Kuvakaappasin erheen talteen, sekä ilmaisin mielipiteeni tapahtuneesta Yle Kuopion Facebook -sivulla.

En jääne odottamaan, että mitä nämä julkisen palvelun kuukausipalkkaiset yleistoimittajat asialle tekevät. Eivät tehne mitään ja kuopiolaiselta rahvaalta saanen vaivannäköni palkaksi tasan kaksi nauruhymiötä. Jos sitäkään.