Kolme kommenttia somekeskusteluun Joensuusta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oheiset turvallisuutta sivuavat aiheet sattuivat silmään Vanhusbookin puskaradioryhmässä, jota suostun korkeintaan lukemaan, mutta en ikinä kommentoimaan. Pohjan ohuudesta huolimatta päätin kirjoittaa niistä blogitekstin, koska minun mielestäni aiheilla on yleisempää merkitystä.

Aloitetaan sellaisesta kummallisuudesta, että 2020-luvullakin kuvitellaan keskustan ulkopuolisilla teollisuusalueilla voitavan toimia samalla logiikalla kuin ytimessä vossikoiden sekä mukulakivikatujen aikaan. Siispä; tontit ovat aitaamatta ja vartiointia on tai ei ole, mutta sentään lukituksiin sekä turvatekniikkaan on jo satsattu.

Ongelma on, että tonttia ja kaikkia rakennuksen ulkonevia muotoja käytetään tiesmihin harrastustoimintaan. No, ainakin katsojan mielestä; toisten mielestä suurin ongelma on näkijällä itsellään, sillä ilmiöiden valokuvaaminen on jo ainakin epäilyttävää ja ruutujen julkaisu ehdottomasti väärin. Maailma muuttuu!

"Kuvitellaan teollisuusalueilla voitavan yhä toimia kuin ytimessä vossikoiden ja mukulakivikatujen aikaan."

Vuosien mittaan olen kirjoittanut tästä muutaman kerran aiemminkin; muistutan taas, ettei turvatekniikka poista häiriötä, kiinniota tekijöitä eikä rajoita vahinkojakaan. Ollaan näet senverran maalla, että täälläpäin on tapana tyhmyyttään, köyhyyttään, virikkeettömyyttään ja kateuttaan nuohoutua nurkissa ihan vaan ajankuluksi.

Jo kauan sitten, yhä nuoruudenammatissa ollessani; naureksin sisäänpäin, kun luin autoliikkeen pihassa kyltistä ettei tätä-ja-tätä lähemmäs saisi tulla tahi hälyttää. Se oli melkein yhtä hyvä vitsi kuin päiväpiirin arvokuljetus; salkku kannettiin asiakastilojen läpi, ojennettiin kassalle, sanottiin ole hyvä sekä sitten poistuttiin.

En silkkana pilkkana malta olla kysymättä, että pitäisikö poliisin yhä saada kerryttää harrastekerhon kassaa leikkimällä vartiointia siviiliautolla, kun työvuorolistassa luki...mitä? Vanhojen lehtitietojen mukaan tätä asiaa koskenut selvitysmenettely haihtui ilmaan samaan aikaan muinaisen Itä-Suomen läänin poliisitoimiston kanssa.

"En malta olla kysymättä, että pitäisikö poliisin yhä kerryttää harrastuskerhon kassaa vartiointia leikkien?"

Seuraavaksi kommentoin valituksia häiriöistä ruutukaava-alueen kerrostalojen pihoilla. Koetetaan parhaan paikallisen perinteen mukaan komentaa, nalkuttaa, juoruta ja häpäistä ongelmanaiheuttaja pois. Kun tämä ei ole enää vuosikymmeniin voinut mennä näin; se on pelkkää nostalgisoivaa haihattelua.

Siksi kerrostalojenkin pihoja pitäisi aidata, portittaa ja vartioida; kuinka kulloinkin, se katsotaan tietenkin uhka-asteen perusteella. Valitettavasti kyse ei enää ole lasten viattomasta keppostelusta; on ymmärrettävä, että tälläiset joudutaan jo ottamaan kiinni ja palauttamaan kotiin nimi poliisin sekä sosiaalitoimen tietojärjestelmissä.

Vakavin viimeksi. Keskustelun avaaja kuvaa kokemustaan seksuaalisesta ahdistelusta Voimatien Prismassa, mikä saman mukaan hoidettiin vähemmän kuin ihanteellisesti. PMR-radiopuhelimet ovat viimevuosina yleistyneet täkäläisissä kaupoissa, mutta nyt niistäkään ei ollut apua; ajelehtimalla mentiin läpi sieltä mistä aita oli matalin.

"Vakavin viimeksi. Prisman seksuaalisessa ahdistelussa ajelehdittiin, mentiin sieltä mistä aita oli matalin."

Miten lienee; onko töissä edes useampia vartijoita kerrallaan sekä kuunteleeko kukaan myyjäradiota? Asiakkaan ensimmäisenä kohdannut myyjä ei siis tajunnut pyytää uhria pysymään paikallaan, ilmoittanut eteenpäin ja pyytänyt apuvoimia. Toimintamalli puuttui, vaikka tulisihan nyt näin isossa paikassa jo sellainen olla.

Prismassa on varmasti useampi valvontakamera kuin se, mikä kuvasi tätä hyllyvälikköä. Pitää tietää paikka ja kellonaika; tämän jälkeen kysymys on enemmänkin seulonnasta. Viimeksi olisi pitänyt sopia asiakkaan kanssa, että annetaan poliisin huolehtia tiedottamisesta. Suoritus kertoo voimakkaasti läsnäolevasta kylämentaliteetista.

Joensuun kaltaisessa pikkukaupungissakin on tullut aika ymmärtää, että mitä vain voi sattua milloin vain ja kenelle vain. Ensimmäisenä paikalletulevan ei tarvitse olla supermies tai -nainen, mutta on ymmärrettävä, että jos ei osaa tehdä mitään tai tekee vääriä asioita; se on tänään pois niin firmalta kuin omalta itseltäänkin.