Kuka lehtesi oikein lukee, osa 1?

(Kuva: Jari Kähkönen) Paikallislehdet saattavat olla herttaisen pihalla asioista, koska niiden
tekijät ja lukijat eivät enää ole yhteisönsä valtavirta tai edes tiedä missä se kulkee.

Politicon Jack Shafer kolumnoi sattuvasti paikallislehdistön vaikeuksista. Jos ei luule itsellään olevan syntymäoikeutta leluihin, ylläpitoon ja terveyttä sekä toimintakykyä edistävään viriketoimintaan; sietää kyetä esittämään itselleen kysymys, jonka panin tämän tekstin otsikoksi.

Lainaan:”The local news movement won’t make much progress until its proponents realize that its primary obstacle is a demand-side one, not a supply-side one. It’s not that nobody wants to read local news; it’s just that not enough people do to make it a viable business. Maybe the surfeit of local news of yesteryear was the product of an economic accident, a moment that cannot be reclaimed. But even if you were to underwrite local news with taxes and philanthropy, and distribute it to citizens via subsidies, you’d still have to find a way to get people to read it. Until some editorial genius cracks that puzzle, the local news quest will remain a charitable, niche project advanced by journalistic, academic and political elites.”

"Politicon Jack Shafer kolumnoi sattuvasti paikallislehdistön vaikeuksista. Kysypä itseltäsi; kuka lehtesi oikein lukee?"

Voi kuinka osuu ja uppoaa. Muistan keskustelutilaisuuden, jossa oltiin pelastavinaan Viikko Pohjois-Karjala, mutta paljastui ettei ollut irtonumerojen myyntipisteitä ja päätoimittajakaan ei tiedä mitä skuuppi tarkoittaa. Konttoristi taas ihmetteli että mitä tehdä, kun lehden ammattiliiton lehtisetelietuna ilmaiseksi saavakaan ei sitä halua.

Pumaskaa, jonka olemassaolon tarkoitus on pitää istuvien demarikansanedustajien nimet ynnä naamat näkyvillä; luulevat vielä, ettei kukaan tajua kirjoitustensa olleen jo päiviä sitten netissä. Pääkirjoitus on joskus oivaltava ja terävä, mutta muu toimitettu sisältö on tavattoman mitäänsanomattoman epäkiinnostavaa.

Pielisjokiseutukin on minusta pelkkä kuntouttavan työtoiminnan päiväkeskus, jonka olemassaolon tarkoitus on kahden sanomalehtivirkamiehen ja yhden ilmoitusmyyjä-konttoristin kuukausipalkan maksaminen. Jos kokonaisuuden keskellä kerran viikossa paperilehti syntyy, se on silkkaa sattumaa eli vahinko.

"Irtonumeroiden myyntipisteitä oli nolla ja päätoimittaja sanoi ettei tiedä mitä skuuppi tarkoittaa."

Se julkaisee pokkana viikon vanhoja poliisin ja pelastustoimen mediapalvelun tiedotteita. Edellinen epäonnistuminen oli vaieta Kontiolahden ev. lut. seurakunnan ongelmista; irtisanottu talouspäällikkökin kun palasi äsken virkaan hallinto-oikeuden tuomiolla. Viimeisin on kirkonkylän uusi ja tällä tietoa ainoa anniskelulupa.

Kun äsken katselin Pogostan Sanomien kuvan kanssa suurella lehden etupäässä ollutta juttua Ilomantsin kunnan työhyvinvoinnista, sekä loppupäässä ollutta kuvatonta paripalstaista hallintopäällikön lähdöstä; ihmettelin lehden olemassaolon syytä. Poislähdöstä ei ole ollut halaistua sanaa koko tähänastisena vuotena.

Vaarojen Sanomat on kotiseutuyhdistyksen julkaisema aneeminen lehti, joka on toisinaan ostanut Laakkosen Myllyn tuotettua sisältöä, koska muuten sivulle tulisi valkoinen läikkä tyhjän merkiksi. Minusta tämä osoittaa, että voittotavoittelemattomuus ei oikeasti ole minkäänsortin arvo.

"Oli iso juttu kuvan kanssa työhyvinvoinnista, hallintopäällikön lähdöstä suppea kuvaton kaksipalstainen."

Lieksan Lehdellä ei ole mitään häpeämistä tässä joukossa. Sen kyky nostaa yksipalstaisiksi uutisiksi hankintoja ja nimityksiä on paikallislehtityötä parhaimmillaan. Toisinaan toimituksen hitaus sekä konsensushakuisuus hämmentää, esimerkiksi lumenaurauksen sääpäivystyksessä tai tarkastuslautakunnan vaihdossa.

Liperin Kotiseutu-uutiset on sekin paikoin yllättävän räväkkä; lehteen pannaan rohkeasti nimien kera arkoja paikallisia asioita, mutta ne tuppaavat jäämään siihen eli ratkaisua vaille. Sekö on tärkeintä, ettei päästä sanomaan pimittämisestä/vaikenemisesta? Ei yrittäjä-operaattorikaan ole itseisarvo.

Maakuntalehtemme, itse Suuri Punamusta Syöpä tekee toisinaan kaappauksia, jotka ovat muistuma ajasta, kun mokomaan konserniin ei vielä muita lehtiä kuulunutkaan. Kohteina tosin on turhauttavan usein Shaferin mainitsemia paikallisia uutisia, jotka olisi minusta Suomessa ja Pohjois-Karjalassakin pitänyt jättää paikallislehtien kerrottaviksi.

"Lieksan Lehden kyky nostaa hankintoja ja nimityksiä yksipalstaisiksi uutisiksi on paikallislehtityötä parhaimmillaan."

Todentotta; kaksi täkäläistä niin kutsuttua maakuntalehteä eivät joko ymmärrä lainkaan paikkaansa, tai sitten se on kadonnut ja parhaansa mukaan teeskennellään, ettei kukaan huomaisi tuota noloutta. Kriittiset puheenvuorot joko vaietaan tai vaiennetaan; taannoisessa kulttuurisivukeskustelussahan tuonkin taas näki.

No, tunnenko myötätuntoa elämäntapa-avustajia kohtaan, jotka kulkevat joka paikassa järjestelmäkamera kaulassa ja muistivihko kädessä; olipa toimeksiantoa eli ei, sekä julkaistaanpa juttua missään tai ei? No, en aina. Tekevät liian halvalla, suostuvat mihin tahansa ja usein työnjäljestä voi sanoa "erinomaista, suorastaan keskinkertaista".

Yhtä Shafer ei kuitenkaan tajunnut tai jätti sanomatta; Suomen paikallislehdistö oli olemassa laajojen kansankerrosten päihin koulussa isketyn kotiseuturakkauden ja normaliteettikäsityksen voimalla. Tänään samat eivät välttämättä muodosta yhtäkään kerrosta, koska valtavirta kulkee jo toisaalla ja he tuskin edes tietävät missä.

"Suomen paikallislehdistö oli olemassa, koska koulu opetti kansalle kotiseuturakkautta ja normaliteettiä."

Maailmallisesti samaa voi kutsua perinteisten auktoriteettien eroosioksi tai koko yhteiskunnan viihteellistymiseksi ja mediallistumiseksi. Mikä edes enää on niin kutsutusti paikallista? Väitän, että tämä kysymys on olennaisimmasta päästä, jos paikallislehdistön tulevaisuudesta yritetään keskustella tosissaan. Huonolta näyttää.

Vaikea keskustella, koska kaikki vika nähdään yhä yleisössä, mutta enää sen sanoessaan ei väännetä naamaa ironisesti ja naureta. 1900-luvulla sellaista vielä toisinaan ilmeni. IT-SE-TAR-KOI-TUK-SEL-LI-SUUS. Te taidatte tänään olla niin ison bisneksen toimihenkilöitä, että tuotteella ja asiakkaalla ei enää ole mitään väliä.