Ei hankkeita vaan uudelleenajattelua

Oletteko kuulleet Yhdessä Yksinäisyydestä Yhteisöön -hankkeesta? En minäkään ennen kuin luin siitä tiesmistä ovenpielestä tai ilmoitustaululta. Hienoa; taas vaihteeksi on ponnistettu uhkapelureiden rahoilla korjatakseen toimimattoman yhteiskunnan jäsenilleen aiheuttamia vahinkoja. Kovasikajuttu!

Sikäli, kun joku ei jo tiennyt; elämme epäyhdenvertaisessa, epäoikeudenmukaisessa ja epävarmassa luokkayhteiskunnassa, jonka perusvoimia ovat sorto, köyhyys sekä ulkopuolisuus. Vain melkoinen humoristi luulee, että sellaisessa sen paremmin kyetään kun halutaankaan kohdata toisensa vilpittöminä ja tasa-arvoisina.

No, rumempi selitys mokomalle maailmojen syleilylle on omaneduntavoittelu; pyritään ohjaamaan, holhoamaan tai hoivaamaan toista vaikka pakolla. Kivat siitä, jos yksikään saa hankkeen varjolla kuukausipalkkaa edes määräajan ja toivottavasti hänet keksitään tätä kautta vakituiseksi viranhaltijaksi jonnekin.

"Luokkayhteiskunnassa harvemmin niin kyetään kuin halutaankaan kohdata toisensa vilpittöminä ja tasa-arvoisina."

Sattuipa hiljan huvittavasti, kun itse nojailin rennosti taaksepäin toripenkillä ja kuulin takaa vasemmalta kymmenien metrien päästä varmasti maailman viidenneksi väsyneimmän avauksen. ”Hieno lakki sulla”. Vilkaisin taaksepäin, mutten reagoinut enkä vastannut. Miksi olisin? Kyllä minä tuon pelleilyn olen tiennyt jo hyvän aikaa.

Seurasi vähänvaille kymmenen kysymyslausetta, joihin vastasin silkkaa kompaa; tyyliin ”Miten menee?”, ”Välillä kovaa, välillä hiljaa”. Onneksi äänenlähde; mokomakin piirissä kaltaistensa kanssa istuva pikkukakara; lähellään vähemmän kuin imartelevalla lisänimellä kutsuttu kyläläismies, vaikeni koht’sillään.

Näinhän ne pohjoiskarjalaiset sosiaalisuuden ymmärtävät. Mitä vain että saadaan reaktio tai huomiota; jos kiitti niin sanotaan yksinkertaiseksi, jos suuttui niin sitten on tosikko. Itse Pirukin tietää vasta jälkeenpäin, että kummaksi kahdesta leimattiin, sillä niin tempoilevan tapauskohtaisesti tämä sosiaalinen kuvio menee.

"Pohjoiskarjalaisesta itse Pirukin tietää vasta jälkikäteen, että leimattiinko yksinkertaiseksi vai tosikoksi."

Itse ajattelen, että voi teitä Käpykylän lapsia ja nuoria. Puhuja voisi hankkia paremmat silmälasit, jotta näkee edes kisan hyppyrinreunan; ja jos tyyli on näin wanha&wäsynyt, pisteet jäävät tuomarikopin pöydälle. Noinko Ison Kirkon pojat sanoivat vaarillenne nuorena, joka rupesi sitten tappelemaan, kun ei osannut mitään vastatakaan?

En välitä opettaa urheilubaarin tarjoilijalle, mikä on Strongbow. Ei kiinnosta kunnan vuokratalon miesasukkaan silmäpeli, joka voi olla niin juntin tappelua ennakoivaa ritualistista sodankäyntiä kuin homoseksuaalia flirttiäkin. Enkä halua kuunnella Rinnakkaisohjelmana Kiinteistönhoitajan avautumistuntia, nyt äänessä Make.

Siedän juurijajuuri, että nauttiessani ostamiani perunalastuja ja limonadia; minua kytätään ikäänkuin olisin tehnyt suurenkin tyylirikon, kun en juokaan alkoholia, jotta ensin virtsaisin alleni sekä sitten sammuisin. Näinhän ne niskat kyyryssä ja silmät putkinäöllä sähköjäniksen lailla juoksevat Käpykylän niin kutsutut aikuiset ajattelevat.

"Teinkö suurenkin tyylirikon, koska en juokaan alkoholia, laske alleni ja sitten sammu? Näin ajattelevat nk. aikuiset."

Mitä virkaa Kontiotuvalla on? Siitä tulee vain yksi tasku lisää, jossa piileksiä maailmalta oman porukan kesken. Täälläpäin näet joka kuppikunnalla on joku karu, syrjäinen ja pieni koppero, joka on useimpina päivinä tyhjä, koska kukaan ei tiedä siitä. Tila ei toimisi edes bisneksenä, josta emäntä uneksi, mutta mitä isäntä sabotoi.

Ketä varten tätä tehdään? Osaamattomuus, näköalattomuus, liiallinen omaneduntavoittelu, pomottamisen tarve sekä ennakkoluuloisuus olisivat avainsanat, joita eräidenkin bisneksenleikkijöiden tai sektoreillaan tehtävissäistujien siettäisi miettiä. Mutta eiväthän ne mieti, se on minulle jo kiusaannuttavan selvä.

Jokseenkin siksi mitään ei järjestetä, palvelut puuttuvat tai ovat saavuttamattomissa; mikäli sattuma suo: asiat ei toimi, ne menivät rikki ja siinä kaikki. Kynnellekykenevät lähtevät maakunnasta, koska saivat tarpeekseen sen ainutlaatuisista ihmisistä sekä ilmapiiristä. Kykenemättömät nököttävät kotona tai juovat kaljaa missä milloinkin.