Väärässä olemisesta ja henkilökohtaisuuksiin menemisestä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaupungin palvelupiste voi olla auki tai kiinni; se vähän vaihtelee.

Joskus muinoin kohde-esimieheksi itseään väittänyt nimetön lähetti hävyttömästi muotoillun palautteen uutisesta. Ja olipa sekin yksi perämetsäläinen, jonka piti ihan soittaa puhelimella kysyäkseen, että onko toinen juttu paikkansapitävä. Näin uskomaton voi yleisö olla, jos sen kanssa on tekemisissä.

Hyvä tekosyy, jälleen kerran

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä ei ole rahakeikka.

Mistä tiedät pöytäseurueessasi olevan englantilainen herramies ja lady? Jos viimemainittu pieraisee, ensinmainittu pyytää anteeksi, vaikka kaikki tietävät kuka oikeasti päästi. Herrasmies suojelee ladya ritarillisesti julkiselta häpeältä. Näin se lienee Suomen Eduskunnassakin Juha Sipilän pahoinpitelyn suhteen?

Sinun keskiluokkainen identiteettisi on feikkiä

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoremmat teistä pöyhkeilevät korkeakouluopinnoillaan.

Viidenkymmenenvuoden yhteiskunnallinen kehitys sinetöityi, kun kurjalliston ressukat eivät enää haiseet nenään ja pistäneet silmään; työväenluokassakin on jo kauan harrastettu, matkustettu sekä omistettu asioita. Mutta sitten ne alkoivat luulla hyvinvointi- ja oikeusvaltiota yksityisomaisuudekseen.

Poliisin oikeistolaisuus ja persunuorison kampanja

Arendtlainen totalitaarisen ihmisen määritelmä on toden ja epätoden sekä oikean ja väärän välisen eron kato; tähän lähtökohtaan nähden meillä Suomessa on ylhäältäpäinjohtamisen perinteemme vuoksi paljon vanhaa painostia. Muistiko jokainen auktoriteetti, että valtaa ei saanut väärinkäyttää hupailuun?

Se sano sitä siitä

Bloggaan nyt verraten ristiriitaisin mielin. Yhtäältä olen hyvilläni, ettei tarvitse pomppia pitkin pusikoita kuuntelemassa kaikentietävien koiranaisten ja länkyttävien miesänkyrämetsästäjien törinöitä; toisaalta minua vituttaa katsella Karjalaisen Matti Siippaisen susipartiojutun kaltaisia väsyneitä rutiinivetoja.

Et sä oikeasti ole tota mieltä

Pitipä sattua. Tuli osallistuttua keskusteluun somessa; vaivoinani oli tyhjänpäiväinen seuran- ja huomionkipeä ressukka, joka alensi ajatuksenvaihdannan tasoa sekä loi siitä huonon vaikutelmankin. Kun pohdin suomalaisen keskustelun kummallisuutta, mieleeni palautui otsikon hokema.

Ja nytkö muka Suomen julkinen tila paremmakseen puhdistuu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi vaan; en ota tosissani suomalaisten valtavirran poliitikkojen pitkänaamaisen totista puhetta Yhdysvaltain Washington D.C:n tapahtumista. Nytkö Suomen julkinen tila puhdistuu vihasta, nationalismista, rasismista, populismista, valehtelusta ja omaneduntavoittelusta? Älkää naurattako.

Levottoman päivän kronikka

Oli Capitolin häpäisy Washington D.C:ssä, Kaikkonen sääti sivareiden asioissa ja maakunnassa oltiin käyvinään kirjallisuuskeskustelua. Siinäpä kelpo aiheet tähän levottoman päivän kronikkaan. Puhuupuhuupuhuu, mutta vähän tekee; onneksi lopulta kaikki meni hyvin tai on niinkuin tuleekin. Kenen mukaan?

Perussuomalaiset roskaväen pan-liikkeenä ja evankelikaaliset lähtötelineissään

Turun persukansan pomo Jyrki Åland päästi rasistisen aivopierun; toivotti maahanmuuttajavaltaiselle itälähiö-Varissuolle Korona-epäonnea. Julkisesti aiemmin vain avioerostaan ja laulunlahjoistaan tunnettu oululaispoliisi Petrus Schroderus pyrkinee seuraavaksi evankelikaalisten kiljukaulaksi.

Koeta jo vähin erin tajuta, että kyse ei ole rankaisusta

Ylen Veli-Pekka Hämäläinen toteutti nettiin jälkimodernin journalistisen sadun väitetysti järjestyksenvalvojien valvonnasta; otsikoi turauksen muinaisia roomalaisia matkien. Ymmärtämätöntä tekstiä, jossa siviili suostuu näkemään asiat vain omasta puolestaan; lisäksi hän korporatisoi turva-alaa, taas.

Epäyhdenvertaisuus, rasismi ja totalitarismi

Olin jo päiviä sitten lukenut Rysky Riiheläisen FB-seinältä kansanedustaja Ano Turtiaisen(an) tappelemattomuuspäivityksen. Uuninpankkopoika Timonen taas bloggasi sen lisäksi persukansan edustaja Sanna Antikaisen utelaisuudesta helsinkiläisten uussuomalaisnuorten vaatemuotiin.

Kun et voi tietää

(Kuva: Jari Kähkönen) Joensuu City; pahoinpitelypaikka on kaiketi ollut tuossa polkupyörä-
katosten takana näkösuojassa.

Näin kaksi arkirikollisten pikkujuttujen otsikkoa, kun päivitin itseäni mediallisesti tänävuorokaunna. Oli ollut pahoinpitely Joensuun keskustassa ja oluen näpistys Liperin Ylämyllyllä. Päädyin ajatukseen, että kun et avarassa maailmassa taivaltaessasi voi ikinä tietää mikä liittyy mihinkin tai mitä mistäkin seuraa.

Kanervalasta, taas

Monta päivää olen vain katsellut kuinka postauksen ykkösosaa klikkaillaan innokkaasti, joten saamanne pitää: tässä on uusi tekstini Joensuun Kanervalan pahoinpitelystä. Onhan aihe taas ajankohtainenkin. Käsittelen poliisin suorituksia ja osoitan muutaman sanan maallikolle väkivaltaa koskevassa hätätilanteessa.

Kansaa kiinnostaa vain Vartijatarina

(Kuva: Jari Kähkönen) Juhlan kunniaksi tai puoliksi vitsillä ostin pyssy- eli päivävuoron eväskassin, jolla roudasin pitkämatkalaisten tekijänkappaleita lähettäväksi heille postitse nimmarin kera.

Aloin kirjailijaksi kolme vuotta sitten; olen tehnyt kolme omaa teosta ja ollut mukana yhdessä kokoelmassa. Kun nyt vuodenlopun edeltä katson taaksepäin; huomaan, että esikoinen eli Vartijatarina liikkuu yhä eniten. Ihantosi, sekö minun kirjailijuudessani oli kaikkein tärkeintä?

Kommunismivouhotuksen takana piilevät pahat aikeet

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin sosiologi Pierre Bourdieuta, joka oli tiedemiehen ammattinsa lisäksi myös rohkea julkinen intellektuelli Ranskassa. Vastatulet – ohjeita uusliberalismin vastaiseen taisteluun, se ei ole vanhentunut kierrossaolon vuosikymmenissään; teos kelpaa yhä tänäänkin neuvoksi nationalisti-populistiemme käsittelyyn.