Kun et voi tietää

(Kuva: Jari Kähkönen) Joensuu City; pahoinpitelypaikka on kaiketi ollut tuossa polkupyörä-
katosten takana näkösuojassa.

Näin kaksi arkirikollisten pikkujuttujen otsikkoa, kun päivitin itseäni mediallisesti tänävuorokaunna. Oli ollut pahoinpitely Joensuun keskustassa ja oluen näpistys Liperin Ylämyllyllä. Päädyin ajatukseen, että kun et avarassa maailmassa taivaltaessasi voi ikinä tietää mikä liittyy mihinkin tai mitä mistäkin seuraa.

Olen lähimenneessä keskustellut lähinnä yksinpuheluna bittiavaruuteen Joensuun keskustan järjestyksenvalvonnasta. Voin siis jossitella, että ensinmainittu teko olisi havaittu kameravalvonnasta ja jalkapartio olisi suhahtanut juosten paikalle. Sikäli, jos asianomaista ei olisi jo nähty sekä puhuteltu aiemminkin.

Kysytty ihan suoraan, että miksi liikkuu täälläpäin ja mitkä ovat aikeensa. Mielellään vielä korostettu, jottei verukkeeksi annettua väitettyä asiaa odottaessaan tarvitse keksiä ajankulua tai korviketoimintoja. Sellaista on järjestyksenpitäminen, koska turhan usein asiat ovat juuri sitä mille näyttävätkin.

"Näin kaksi arkirikollisten pikkujuttujen otsikkoa. Avarassa maailmassa ei voi tietää ennalta liittymistä tai seurauksia."

Kaupungin keskustassa saa toki oleskella ilman asiaa ja vaikka hakeutua kanssaihmisten seuraan heille puhellakseenkin, mutta älkää naurattako minua tai pettäkö itseänne; katuelukat ovat katuelukoita, sillähyvä. Sehän siinä on, että kun otsikkoni mukaisesti ei aina voi tietää mikä on esitystä ja mikä ennakoi pahantekoa.

Harmittomimmat pukeutuvat, puhuvat ja käyttäytyvät erikoisesti; ovat kuin korttelirallaavat kaupunkilaisnuoret sekä kylien moponpäristäjät. Tekisivätköhän he kuitenkaan näin, jos saadun huomion todellinen laatu valkenisi? Katuelukka ei nimittäin ole enää nuori ja yleensä elämä on murjonut paikoin paljonkin.

Ehkä hän haluaisi olla originelli tai päästä paikalliseksi julkkikseksi, mutta valitettavasti päällejäänyt rokkivaihe on ongelmistaan pienin; löytyy sairautta, kremppaa, toimimatonta persoonallisuutta ja päihdeongelmaa. Siksi esiintymisen takana voi aivan yhtähyvin piillä pelkkä pikkurikollinen maanvaiva.

"Rokkivaihe on sivuseikka kremppoihin, sairauksiin, persoonallisuuteen ja päihderiippuvuuteen verrattuna."

Sellainen, jota kunniallisten kaupunkilaisten kauhistukseksi pitää puhutella lujasti sekä käännyttää matalalla kynnyksellä kulkuvälineestä, kaupasta ja kauppakeskuksesta. Jos ongelman laatu on yleisesti patoutunut aggressio tai erityisesti naisviha; lyöminen on lähellä, kun pahaa-aavistamaton heikko yht'äkkiä vain seisoo edessä.

Pohjois-Karjalassa tosin ollaan vielä niin maalaisia, että yleensä täällä ei ole kaupoissa vartiointia, ja hälytyspainikkeidenkin paras puoli on asenne jättää ne painamatta; tapahtui mitä tapahtui. Siksi tohdin faktoja tuntematta olettaa, että myyjä soitti häkeen sekä varmuuskopioi valvontakamerakuvat talteen. Kiinniottajaa ei olisi ollutkaan.

Oikea kaupunkilainen, jollainen joensuulainen tuppukyläläinen ei ole, tuskin käsittääkään Itä-Suomen etäisyys- ja kulkupeliongelmaa. Se koskee rikollisiakin; joskin en vastaavasti väitä, ettei etelässä ole elämäntapa-ajokortittomien moniongelmaisten kuljettamia pommeja/katiskoja. Tottakai on! Paljon!

"Sellaista pitää kunniallisten kauhuksi puhutella lujasti, sekä käännyttää matalalla kynnyksellä takaisin ulos."

He tuppaavat kuvittelemaan, että lähellä sulkemisaikaa voi tehdä mitä vain. Onhan vuoron ylipitkäksi pääseminen omanlaisensa riesa; etenkin ei-korona-aikaan nuorella myymälävartijalla voi olla lauantai-illaksi kaikenlaista muutakin ohjelmaa. Mutta ajattele näin; jos sinä et nyt tuota ota, se voi seuraavaksi tehdä ihan mitä vaan.

Sanoisin poliisitiedotteen perusteella, että koko maailman kaikki mahdollisuudet olisivat olleet auki. Olisi voinut ajaa kolarin, rötöstellä lisää taipumuksiaan vastaavasti tai saada aikaan oikein surullisen tivolin jollain syrjemmällä kylällä. Kun et voi tietää, joudut esittämään kokemukseen perustuvan kyynisen arvauksen.

Vähän kuin minä muinoin; olin talon kirjoilla oleva vartija, joka sydänyöllä ohjasi sisäpihalta kadulle kaksi suttuisesti meikattua teinityttöä ja kaljakassi-äijän. Enkä tullut vapaapäivänäni rikospoliisin väkivaltatoimiston herättämäksi tai lukenut tapahtuneesta tragediasta lehdestäkään. Kylmää ja edesvastuutontako?

"Sanoisin, että koko maailman kaikki mahdollisuudet olisivat olleet auki. Olisi voinut tulla surullinen tivoli."

Ei ollut valtuuksia; lastensuojelulaki pakko- ja voimakeinoineen oli poliisiasia, mutta silloinen PKL 1:1 eli jokamiehen kiinniotto-oikeus ei soveltunut. Jesseillä voi, että olisi pitänyt viivyttää ja puhuttaa erikseen; siihen en ryhtynyt, koska näin minä tilanteen vain luin. Tietty kun et voi ikinä tietää -aatos jäi, mutta sen yli olen päässyt.

Pointtini on vartioinnin sekä järjestyksenpidon perustuminen järkeen ja ammattimaisuuteen, eli että itsestään, tekniikastaan, varusteistaan, valtuuksistaan tai ympäristöstään ei kuvitella olemattomia. Mutta juuri niinhän ihminen tekee koko ajan; jos toteutunutta todellisuutta ei voi vääntää itselleen sopivaksi, se torjutaan.

Siksi painankin nyt käyttönäkymän oikeassa yläreunassa olevaa oranssia nappia, jossa lukee valkoisella Julkaise; ja olivat vielä viime muljauksessa laittaneet siihen kovasti historiallista paperilennokkia muistuttavan → -kuvankin.