Väärässä olemisesta ja henkilökohtaisuuksiin menemisestä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaupungin palvelupiste voi olla auki tai kiinni; se vähän vaihtelee.

Joskus muinoin kohde-esimieheksi itseään väittänyt nimetön lähetti hävyttömästi muotoillun palautteen uutisesta. Ja olipa sekin yksi perämetsäläinen, jonka piti ihan soittaa puhelimella kysyäkseen, että onko toinen juttu paikkansapitävä. Näin uskomaton voi yleisö olla, jos sen kanssa on tekemisissä.

Ensinmainitussa tapauksessa asia olisi ollut silläselvä, jos henkilöllisyys ja yhteystiedot olisivat olleet tiedossa; painokelvottomuudet vaan pois sekä teksti eteenpäin. Sensijaan jouduin kaivamaan esiin oikean tiedon sekä oikaisemaan jutun itse; alkuperäislähde oli ollut korkeassa asemassa, mutta ei vain tiennyt mitä puhui.

Joo-o. Olipa tärkeä asia; kaksi toisistan lauta-aidalla erotettua rakennustyömaata oli sekaantunut toisiinsa. Ihme kun jaksoin kestää näin hienoja ihmisiä niinkin monta vuotta, kun henkilöhistoriani osoittaa. Ne eivät koskaan oppineet, että ”hyvien juttujen” tekemättömyytensä oli ihan oma syytään; kaikki tieto piti näet aina pimittää.

"Tuli hävyttömästi muotoiltu palaute. Toisesta jutusta piti ihan soittaa kysyäkseen pitikö se paikkansa."

Soittaja ei ollut ilmeinen alan mies, mutta myötäloukkaantui kuitenkin oman maakunnan puolesta. Monologinsa taisi perustua ihan silkkaan takaisinkaatoon tai torjuntaan, joten koetin parhaani mukaan pysytellä pokerina. Kerroin miten pitkään asiaa oli selvitetty ja kuinka monia erilaisia lähteitä oli ollut.

Juttuvinkkisähköpostiin kilahti kohta sen jälkeen muuan sillä viikolla firman miehen sosiaalista roolia esittäneen eläjän ulosanti, jossa vaihteen vuoksi ylisti regime modernia; ulosantinsa ei kuitenkaan kaatanut juttua. Se olisi ehkä täydentänyt ja monipuolistanut kuvaa, jos hän vain olisi suostunut tulemaan julkisuuteen.

Muistot palautuivat mieleeni, kun tavoistani poiketen alennuin suoraan keskusteluun rahvaan kanssa muualla Facen puskaradiopalstalla. Olennaiseksi kysymykseksi tuli, että onko yksi tietty kaupungin palvelupiste auki vai ei. No, sekin vähän vaihtelee; riippuu siitä mihin asiakasryhmään kuulut ja mitä sinulla on asiaa.

"Muistot palautuivat mieleeni, kun tavoistani poiketen alennuin keskusteluun rahvaan kanssa Facen Puskiksessa."

Eikä siinä muuta, mutta kun puhelimitse tuohon paikkaan pääsee kuulemma läpi jokseenkin huonosti eikä läheskään kaikkia asioita voi hoitaa etänä tai muuta kautta. Jos olet vähänkään elämää nähnyt ihminen; oivallat oitis etteivät palvelut ole koskaan täydellisiä, niiden päivitys on hidasta ja aina pätkäisee ellei saattaen vaihdeta.

Ok. En tiennyt tuota kaupungin palvelupisteestä, koska tiedote oli ollut ja mennyt jo aikoja sitten; vähäinen viite siitä olisi saattanut lukea jossain nettisivun syrjässä, eikä riviäkään poikkeusohjeita missään. Totesin itsekin kysyjälle, että asian hoitaminen menee muuten aika mutkikkaaksi&kestää kauan, jos siellä tosiaan ollaan kiinni.

Kammoksun yleensä puhuvaa päätä tai mielipideautomaattia, joiden esiintyminen sopii aina asiaan kuin asiaan. Ennemmin paljastun tietämättömäksi ja olen rehellisesti pihalla sekä vanhanaikainen. Sikäli, jos olen; onhan kiusallisen ilmeistä, että ihmisten kesken tosiasiat ratkaisevat vasta, kun ei enää muu auta.

"Totesin kysyjälle, että asian hoitaminen menee aika mutkikkaaksi, jos palvelupiste tosiaan on kiinni."

Tuo yleisinhimillinen huomio tuli minulle tutuksi jo jokseenkin varhain. Ihmiset eivät halunneet puhua minulle, koska olin toiselta osastolta tai ulkoisesta liikkeestä. Jos jotain suostuttiin sanomaan; vastauksiani vähäteltiin vierauteni, ikäni tai puuttuvan paikallismurteen vuoksi. Vaikka kovaan ääneen taoin Virallista Lähdettä pöytään.

Siksi, olen jokseenkin kyllästynyt eläjiin, joilla ei ole kykyä vaihtaa mielipidettä tai oppia uutta. Sellainen saattaa harjoittaa vanhurskauttamista älyllisessä elämässään, mutta useimmiten unohtaa, ettei itse ole Jumala. Lopputulema on poikkeuksellisen vastenmielinen änkyrä, joka ei yleensä edes osaa olla hiljaa.

Tästä sanominen ei ole henkilökohtaisuuksiin menemistä, koska jos joku näkee väärin eikä sitä itse tajua, vika on katsojassa. Jotkut haluavat tarinoida tehdäkseen itsensä kiinnostaviksi, jotkut toiset ottavat päivänselvänä edessään näkyvästä maiseman muutoksesta huomauttamisen henkilökohtaisena loukkauksena.

"Olen kyllästynyt eläjiin, joilla ei ole kykyä vaihtaa mielipidettä tai oppia uutta. Vastenmielinen änkyrä ei osaa olla hiljaa."

Ihmisyys ei nimittäin ole totalitaarista eli yhden asian, aatteen tai uskonkaan yksinvaltaa; tämä ero tehtiin jo keskiajalla, jonka kovin juttu skolastiikka oli. Sen jälkeen ajattelu on harpponut eteenpäin paljonkin, kun oma erehdys tai tietämättömyys ei enää ole muodostanut ylitsepääsemätöntä estettä.

Kävi niin, että jos tänään tavallinen kuolevainen vailla suljettua yhteiskuntaa ja salaista poliisia yrittää harjoittaa totalitaarisuutta; hän joutuu täydellisesti naurunalaiseksi, sekä menettää nekin asemat mitä ei ollut vielä saanutkaan. Kuten kuuluukin, koska suorittajahan ei yksin reputtanut vaan päästi täydellisen aivopierun.

Kaiken säälittävintä on, jos ei tuolloinkaan voi myöntää tapahtunutta vaan alkaa selittelemään yrittäneensä parantaa toiminnan laatua keskustellen. Pohjankin voi alittaa, kun siirtyy sytkytyksessään sananvapauteen, jonka väärinkäyttö kukkii ajassamme niinkuin ei koskaan ennen. No, joo. Sehän on tietenkin kaikilla.

"Jos harjoittaa totalitaarisuutta vailla suljettua yhteiskuntaa ja salaista poliisia, joutuu naurunalaiseksi."

Väärinkäyttö nimittäin tapahtuu useimmiten yrityksellä saada sanoa loukkaavia, kaikkien yhtäläisen ihmisarvon kyseenalaistavia ja totuuspohjaltaan sekä olennaisuudeltaan häilyviä asioita. Eikö olekin huvittavaa, että kansa kaikenvaltias yht’äkkiä vetoaakin yhteisön heikoimpien suojaan, jos se nyt sopii sille itselleen?

Niin, saisihan sitä tietysti sanoa, jos sanomisella vain olisi yksikään tunnistettavissa oleva hyväksyttävä tarkoitus; ei kelpaa että sejase oppi näemmä uuden kirosanan, mutta koskas se lakkaa tapauttumasta kakkaa. Tuokin on naurettavuudestaan huolimatta totalitarismia; oikean ja väärän sekä toden ja epätoden välinen ero katoaa.

Näkisin, että moinen tinkaaminen kukkii nyt Suomessa, koska täällä elettiin aivan liian pitkään ylhäältäpäin johdettua yhteiskuntaa. Jokaisen piti oppia käskytettynä poraamaan väsyksiin tai valehtelemaan itselleen kyllin; muuten ei jaksanut hyväksyä senkertaista ”välttämättömyyttä” tai ”lopullista totuutta”.

"Niin, saisihan tietysti sanoa, jos sanomisella olisi yksikään tunnistettavissa oleva hyväksyttävä tarkoitus."

Joillekuille tämänsortin älyllinen liikkuvuus tulee syntymälahjana, se opitaan niinä vuosina kun ihminen on vielä altis vaikutukselle tai ei ihan aina tiedä missä ihminen loppuu ja esitys alkaa. Onhan nimittäin niin, että kaikki eivät itse äännä, mutta seuraavat kyllä halukkaasti omansorttisiaan kellokkaita. Voivoi.

Itsesäätely, tiedonhankinta ja vuorovaikutustaidot; siinä kolme kaikkein kalleinta, jotka yksin tai yhdessä puuttuvat niin monelta perskohtaisessa vapaudenpelossaan huonommankin johtajan kelpuuttavalta. Eikä sitä itse käsitä eli myönnä; munaapa sitten itsensä kuinka monta kertaa peräkkäin tahansa. Samalla tavalla.