Poliisin oikeistolaisuus ja persunuorison kampanja

Arendtlainen totalitaarisen ihmisen määritelmä on toden ja epätoden sekä oikean ja väärän välisen eron kato; tähän lähtökohtaan nähden meillä Suomessa on ylhäältäpäinjohtamisen perinteemme vuoksi paljon vanhaa painostia. Muistiko jokainen auktoriteetti, että valtaa ei saanut väärinkäyttää hupailuun?

Kuta kovemmasta vallankäytöstä puhutaan; sen visummin toiminnan tarkoituksen on pysyttävä mielessä. Jos univormua käyttävistä internaattiopiskelijoista valmistetaan päällikkövaltaisen linjaorganisaatioviraston henkilökuntaa; poliiseja, jotka ovat vain heikosti mikäli ollenkaan vastuussa tekemisistään; lopputulos voi olla arvaamaton.

Siksi en ihmettele, että poliisissa ylipäätään ilmenee äärioikeistolaisuutta, valkoista ylivaltaa, rasismia ja syrjintää. Kuinka sellaisen pää voi enää hälyttää, jos siirrytään totalitaarisen sisällön puolelle, kun asemaan päästäkseen täytyi ottaa liikkeet sekä omaksua opit mitkä olivat jo ulkoiselta muodoltaan totalitaariset?

"Muistiko jokainen nyt entinen auktoriteetti, että minkätähden valta oli olemassa ja mihin sitä ei saanut käyttää?"

Se ei ole alkuunkaan pitkä hyppy luokkayhteytensä kadottaneelle epäaidolle keskiluokkatyrkylle, päällepakotettua normatiivisuutta kaikessa henkivälle ja surkeimmillaan pelkälle heikompiensa kiusaajalle. Jollekulle, kenen arki on kohdata alhaisia ihmisiä kaikkein huonoimmillaan, joka jää itse kokemuksensa kanssa yksin.

Epävapaus, ylhäältäpäin johdettu yhteiskunta tai poliisivaltio ovat jo kyllin paha asia, mutta huonompaankin suuntaan pääsee; t-sanaan. Se saattaa olla jonkin syvästi nyrjähtäneen mielestä ihanneyhteiskunta, mutta älköön hassuteltako: ehdottomuus ei koskaan ole sama asia kuin rikokseton ja totaalisen turvallinen.

Onneksi jokaisella ylhäältäpäin johdetun yhteiskunnan romutuksen avuttomaksi tekemällä entisellä auktoriteetillä ei ole vastaavia mahdollisuuksia. Heillä on yleensä vain vinkumisensa aseman ja etuoikeuksien menetyksestä, koska tietämyksen sekä taitojen monopoli on mennyttä. Pakkoahan yhteiskunnassamme ei juuri enää esiinny.

"Epävapaus, ylhäältäpäin johdettu yhteiskunta tai poliisivaltio ovat jo paha asia, mutta t-sana on niitäkin huonompi."

Mutta hyvinpä ehtivät mokomat silti pellot kylvää, kun valta oli heidän. On yhä niin kutsutut oppineet, jotka vahtaavat inkvisitorisesti oikeaa kieltä ja ajattelua. Sitten on silkat juntit, joiden ainoa ansio viiteenkymppiin päästessään saattaa olla kyky kestää 25 astetta pakkasta ilman kasvonsuojainta. Vahingot säilynevät vuosikymmeniä.

Päänsä homogenoinnin läpikäyneiden onnettomien edessä on jokseenkin surkeaa olla, mutta olennaisinta on ymmärtää elämä itsensäoikeuttavaksi ja -selittäväksi jatkuvan suoran lähetyksen kertavedoksi. Jokainen tekee siitä itse sen näköisen kuin oikeaksi katsoo, koska saahan myös maksaa pidettyjen pitojen loppulaskunkin.

Siksi olen vilpittömän huvittunut, kun näen maassamme pärjäävän julkisessa elämässä silkalla animoidulla tv-viihteellä. Sellaista on esimerkiksi viimeisin persun törähdys asiattomasti toimivan opettajan ilmiantamisesta, mikä on Suomen yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin sammuttaisi tulipaloa bensiinillä.

"Olen vilpittömän huvittunut, että maamme julkisessa elämässä pärjää silkalla animoidulla tv-viihteellä."

Saattaahan sattumalta sopivaa ollut bensiini lopettaa palamisreaktion hetkellisesti, mutta tämä arvaustakin ohempi oljenkorsi on silti verrattoman huono veto räjähdystä pelättäessä. Aivan niin; siksi en todellakaan suosittele vast’ikään ylhäältäpäin johtamisen vaivasta selvinneen yhteiskunnan muuttamista totalitaariseksi.

Tämän kirjoitan, koska pahaa pelkään, että kyllin monelta jäi ymmärtämättä persunuorten ilmiantokampanjan olevan pelkkää joukkoistettua maalittamista ynnä vainoamista, minkä takana olevat tarkoitusperät eivät todellakaan ole jalot. Ihminen on nimittäin joltisenkin herkkäuskoinen, selkärangaton ja johdateltavissa oleva eläjä.

Myönnän reilusti, että minulla on oma omaisuusesine vesiesteessä. Minua vituttaa sangen syvästi elää virnuillen ilveilevien, kyttäävien ja perässäkävelevien mullikoiden keskellä. Maisterit taas vihaavat, vieroksuvat sekä kadehtivat minua; itseoppinutta. Enkä odota mitään hyvää niiltä maailmanvallankumouksellisiltakaan.

"Itsellänikin on omaisuusesine vesiesteessä. Minua eivät sulata sen paremmin juntit kuin maisteritkaan."

Suomalaisten pitää löytää oma itsensä. Oma itse ei ole toisilta pois, koska kaikilla on yhtäläinen ja jakamaton ihmisarvo, sekä turvattu asema niin oikeus- kuin hyvinvointivaltioissakin. Tästä on nyt lopultakin opittava pitämään kiinni; muuten mikä hyvänsä satunnainen olosuhde, ilmiö tai ongelma voi tuhota maamme.

Nimittäin, tällöin vastauksen hakeminen alkaa aina jonkunsortin ylhäältäpäin johtamisesta tai epävapaudesta eikä totalitarismiin siirtyminenkään ole kaukana. Sinänsä huvittavaa on, että mylläyksen polttoaineena on ihmisen ylpeys ja tarve niin omanarvontunnolle kuin arvonsa tunnustamisellekin. Iänikuinen riesa, joka tuli taas!

Perussuomalaiset nuorisoineen ovat siis loppujenlopuksi aika tylsä, köyhä ja epäomaperäinen veto; saman vanhan jauhajia. On kuitenkin kansasta itsestään kiinni; ottaako se opikseen vai ei, vaikka jo koko länsimaisen sivistyksen perinne antiikin Kreikasta meidän päiviimme asti sanoo samaa. Varoittavia esimerkkejä on!

"Suomalaisten on löydettävä itsensä eikä se ole toisilta pois; ihmisarvo ja turvattu asema kuuluvat kaikille."

Olen itse läppäriäni naputtamassa jossain siinä välissä, koska tämä on minun velvollisuuteni suomalaisen yhteiskunnan jäsenenä. Aikalaisena, joka tiesi, näki ja osasi sanoa. Sellaisen elämän sekä arvon olen itselleni valinnut. Eikö olekin röyhkeää olettaa tietävänsä, osaavansa ja kuuluvansa? Tuosta noin vain, omalla päätöksellä.

Juuri siksi minä en olekaan totalitaarinen vaan vapaa ihminen. Minä en kumartele poliiseja tai maistereita; tarkistan, että tietävätkö he mitä puhuvat ennenkuin uskon sanaakaan. En niinikään kaveeraa sietämättömiä kansanmiehiä yksin siksi, koska itsenäinen elämä pelottaa. Ihmekään, että ylhäältäpäinjohtaminen oli niin suosittua!