On aika paljon pyydetty olla onnellinen ja turvassa – samanaikaisesti

Kaveri, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta; laittoi Vanhusbookkiin kuvan tyttärensä t-paidasta – rinnuksiin oli painettu psykiatrisen diagnoosin numero ja alle luonnehdinta siitä seuraavista piirteistä sekä elämäntavoista. Sensortin alaraajaproteesihuumoria. Mikä tässä oli vitsi, sekä saako sille oikeasti nauraa?

Kyllä minä nimittäin niin selvästi muistan, kun olin Kiljavan opiston työsuojelukurssilla – samaan aikaan siellä pyöri myös työoikeuden kurssi. Viimemainitulle osallistunut, tiesmistä ollut saman liiton toimitsijatar, suosi samanlaisia asenteellisia t-paitoja, jotka kuitenkin oli tehnyt toinen valmistaja.

No, meilläpä oli tuolloin kerran varaston jätkien kanssa hammasteltavana eräs aluetoimitsija, jota emme arvostaneet ja sen huomasi selvästi puheistamme. Siispä; eikös äskenmainittu tullut jo meitä hyssyttelmään ja hyhyttelemään, kun sen kuuli – melko yksipuolista tämä huumorintaju siis – on pakko todeta.

"Mikä oli vitsi, sekä saako kirjaimelliselle puujalkahuumorille nauraa? Joidenkuiden naureskeluhan on lisäksi yksipuolista."

”Jalustalla on yksinäistä ja tylsää”, kynäili tuntematon Chumbawamban Tubthumperin Mary Maryn lyriikan ohessa, sitaattilistauksen aluksi, vuonna 1997. Taidatkos sen paremmin sanoakaan? Eipä olisi moni aikalainen uskonut minun – nuoren tiukkiksen – harrastaneen moista tuona vuonna.

Hieraisin siis silmiäni, kun ensin torstaina luin Karjalaisen Olli Sorjosen kinkyseksin nettityrkytyksen ja sitten itsensä jutun kirjastossa paperilehdestä. Voi hyvä tavaton näitä punaniskajuntteja, jotka ovat olevinaan joensuulaisia kulttuuri-ihmisiä maakunnassa missä on ihan liikaa ihmisenperseitä ja perseihmisiä jälkeläisineen.

Yksilöitä, joiden tavanomainen väestöosuus tyydyttää itseään suljettujen ovien takana BDSM-nettivideoita katsellen, vaikka kirkonkylässään heitteleekin loukkaavia katseita erilaiselta näyttäville tai tuntemattomille. Sekä kasvattaa lapsensa kieroon luulossa, että samankaltaisuus on tavoite ja vittuilu kommunikointimuoto. Muka.

"Hieraisin silmiäni, kun luin Karjalaisen Olli Sorjosen kinkyseksijutun tyrkytyksen netissä ja varsinaisen kirjastossa."

Tiedon lisääminen on hyvästä, mutta kun mikään ei takaa session päättyvän tai johtavan yhdyntään – se on suostumuksesta kiinni, höpsöliinit. En tiedä, että kuka tuon koota ja ässää sisältävän yhd...yssanan oikeasti keksi, mutta päästipä kuitenkin melkoisen aivopierun. Lähteekö tästä peräti liikkeelle paritus- tai bordellijuoruja?

Huolta ei ole, jos nimellään ja naamallaan julkitulleella palveluntarjoajalla on corporate governance sekä due diligence – näin torjuen pay for playn. Mutta kyllä tuo lehtijuttu oli kaikkinensa aikalailla avuttoman pikkupoikamaisen tirkisteleväistä työtä. Faktalaatikossa ihan suomennettiin pari skenen sanaa? Jippii.

Itseasiassa – nyt kun tätä tarkemmin pohtii – sehän oli ihan samanlainen toiminnan syvemmän merkityksen kaukaa kiertänyt ulkokohtainen yritysuutisointi kuin tiistain paperilehdessä oli Guru Securityn omistajanvaihdoksesta osakekauppojen myötä. Minusta on yhä hyvä kysymys, että onko tämä julkaisukelpoista sanomalehdessä.

"Nyt kun tätä tarkemmin pohtii; se oli samanlainen toiminnan ytimen kiertänyt yritysuutisointi kuin Guru Securitystäkin."

Vartiointialakin sai työehtosopimuksensa, mutta siitä ne julkaisivat saman STT:n kiertolaisen kuin kaikki muutkin – valitsivatpa vielä Lehtikuvasta ruudun Metron palmialaisista, jotka ovat kokonaan eri kirjassa. Sairaalavartijoiden ja -järjestyksenvalvojien palkkapyryssä pantiin sitten riita halki sekä A:ta väliin.

Näyn kirjanneen muistiin ajatuksen, että voiko turvallisuudesta keskustella ilman rahaa tai viittaamatta vartijoiden palkkoihin. Itse en niihin enää tartu ja jätän tekemättä epäkohtajututkin – tehköön itse tai uskoutukoon hyväksi näkemilleen – heidän opportunisminsa ja identiteettikriisinsä yksinkertaisesti tympäisee minua.

Lieksan Lehden Mölsän eläköitymisnumerossa kiertohaastattelun aiheena oli Suomen Nato-jäsenyys, mutta neljä viidestä väisti ummetlammet -menetelmällä. Yksi taas oli tunnusti olleensa ensin vastaan, mutta oli kääntämässä kantaansa. No, nyt sitä keskustelua saisi, muttei kuitenkaan uskalleta käydä. Melkoista konformismiä!

"Vartiointialalla sairaalavartijoiden ja -järjestyksenvalvojien palkkapyryssä laitettiin riita halki ja A:ta väliin."

Hah-hah-haa. Voi tosin olla, että nyt yhä Vaarojen Sanomien henksuna strategioista ja palveluista kolumnin kirjoittanut, jonka nimeä ei löydy numeron toimittajaluettelosta; on silti parempi vitsi. Sanotaanko näin, että jossain ne kotiseutuyhdistys- ja koulutuskuntayhtymäbyrokraattivuodet näkyvät. Substanssiat olivat kohdillaan.

Että päätoimittajan piti sitten oikein käydä pyytämässä tämä eläkeläinen täyttämään paikka, jota ei ollut hakenutkaan – moisen tiedän tarinoida, koska edellisviikon kolumnissaan itse juuri niin kirjoitti. Ja työpaikkailmoitus oli kyllä ollut niin printissä kuin netissäkin viikkojen ajan näillä samoilla, mutta kohta entisilläkin kevätlumilla.

Tulisiko viisaus tässä? Elämänmielekkyyden ylläpitäminen silloin, kun ei voi tehdä toivomaansa ratkaisua; vaatii sujuvaa kykyä olla toistuvasti jankuttamatta ja uhoamatta mahdottomuudesta. Tulee jos on tullakseen, mitä sitä itseään tyhjäntähden kiduttamaan – eikä pidä liioin olla vaivoiksi kanssaihmisilleenkään.