Hohhoijaa, ainakaan täkäläisille turvallisuutta tekeville ei tule suorituspaineita

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa Joensuun Plattaa eli kävelykeskustaa. Tietääkseni juuri
tässä kohtaa ei kuitenkaan tällä kertaa rähisty.

Tuhlasin kahdesti aikaani yrittämällä keskustella joensuisen rahvaan kanssa turvallisuudesta, mutta eipä ainakaan päästä sanomaan, jotten parastani yrittänyt. Tein myös yhden aika huolestuttavan omakohtaisen havainnon. No, ainakaan täkäläisille turvallisuutta tekeville ei tule suorituspaineita.

Ylimielisyys

Hybris tai ylimielisyys pohdituttaa, koska muinoin puhuin Amerikan Bugaloo Boysista turvallisuuspolitiikantuntijan kanssa. Kun totesin vastaavaa ”suojelemis- ja paremmintietämisluuloa” ilmenevän kaikilla valtaa käyttävillä univormupelleillä – myös Suomessa, hän muistutti ilmiön vaaroista laajemminkin.

Tämä on vain pelin henki – raha ratkaisee

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa Kontiolahden Koulukeskuksen tupakkapaikka.

Otsikko jäljentyi jo hyvä tovi sitten mustien Snigelin A 7:n kansien välissä tuolloin olleeseen avolehtiöön, kun tuli oltua kirjanesittelytilaisuudessa kylämme kirjastossa. Kirjailijan kollegalla oli yhtenä hetkenä ollut kustannussopimus kirjasta vain painamista vailla, mutta toisena ei enää ollutkaan yhtään mitään.

Ette te omista tätä maailmaa ettekä ihmisyyttäkään sen puoleen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänään jokainen voi itse määrittää oman maailmansa ja
toteuttaa ihmisyyttään tahtomallaan tavalla.

Olin hahmotellut tekstiä irtirevittyyn A 6 irtolehtisivuun – avainsanoina öyhöttäminen, kirjoittamattomat lait, unconformism, hallinimi ja turvallise(mma)n tilan periaatteet. No, kai ne Yhteisvastuu-viikon Nuorten väkivalta -teemankin alle mahtunevat. Kysypä siis itseltäsi ihan aluksi, että kuka hitto oikein luulet olevasi?

Minä jo ihmettelinkin, että mihin ne skandaalit unohtuivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin aikeissa kynäillä ilkeillen pitkäkestoisesta taktisesta tutkinnasta ja oikeuslääkkeen jonoista, mutta Helsingin Sanomien Roosa Welling säästi vaivani. Hän teki tämän ahdaskatseisen, asetelmallisen sekä luokkakantaisen paskajutun – luonnollisesti yksilösankaria nostaen.

Saatoin tulla entiseksi jo aikoja sitten, mutta en minä kyllä siviiliksikään palaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuorena olin takakireä pikkuporvari, joka luuli olevansa muita
parempi. Siitä ajatuksesta on jäljellä enää tämä helyrasia.

Alkujaan otti railakkaasti päähän, että tunnuksia ja valtaa halvennettiin, vaikka äänenlähde ei tykännyt itsestäni. Kiitos vaan; en minäkään olisi välittänyt tuollaista ulkoista sukupuolielintä tavata – yksityishenkilönä. Yhtäkään en höykyttänyt, sortanut enkä tehnyt oikeusmurhiakaan; uskoopa kukaan tai ei.

No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Liian vaikea aihe, hienot sanat ja väärä yleisö – FOMOksihan se meni tämäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Näinkö sitä Joensuun
seudulla piirivartiointia tehdään? Arkistoku-
va, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumapaik-
kaa.

Joensuun Puuilo keikattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä; hohhoijaa, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan minua, koska aiheesta on jo kirjoitettu kyllin; harkinnassa vaakakuppi kallistui päinvastaiseen niin sanotusti yleisistä syistä. Substanssin lisäksi tässä on kiehtova näkymä ihmismielen toimintaan.

Vertaile sinä vain itseksesi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Lieksan Lehden työttömyysjutusta, että TE:n palvelujohtaja Katriina Päivinen sanoi sikäläisten pyrkivän minimoimaan menonsa, jotta tulisivat toimeen kausityön tuloilla eläen vaatimattomasti. Sopii kuvaan; näinhän sitkeisiin ja laiskoihin jakautuvan maakunnan asujaimiston tapana varmasti onkin.

Itse tässä on jokaisen oma elämänsä elettävä – sikäli, kun enää kohta pystyy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin ihmisiin tympääntynyt erakko kuin olenkin; ei ole taikakeinoa välttää heitä täysin. Olemme sosiaalinen eläinlaji, joka tarkoittaa että näemme, koemme sekä olemme mieltä toinen toisistamme – näin tämä on mennyt aina – se ei missään tapauksessa ole pelkkä nykyajan ilmiö tai tietynsortin teknologian seuraus.

Kukkoilu ja isottelu

(Kuva: Jari Kähkönen) Pysyvä elämäntapa vahtia muiden sääntöjen noudattamista,
mutta katsoa itseään sormien läpi ei johda mihinkään.

Persukansanedustaja Tom Packalén äänesti maanantaina Helsingin Malmitalossa päällään kampanjaliivit, jotka olisi pitänyt riisua pois. Tämä on laissa kiellettyä äänestyspaikalla kampanjointia; kuinka sitä nyt sillälailla? Yksinkertaista; joillain meistä on vain sellainen tapa: toisille on säännöt, itselle erivapaus. Muka.

Viikkotolkulla kestävää paheksunnan vyöryä odotellessa

Entinen Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli vastasi käräjäoikeudessa syytteeseen pahoinpitelystä, joka koostui OC-sumuttimella käristämisestä ja koukkulyönnistä käsiraudoissa olevan paikallaan seisseen vatsaan. Entä sitten; johan Hesarin Nyt-liite paljasti tuon ilmiön jo Riikosen komentaja-aikana?

Jospa koettaisit ensi kerralla soittaa vartijalle

Hohhoijaa. Enpä tiedä; tulisiko sanoa sanaakaan, jos ihminen väittää nähneensä kolarin(siitä teeskennellään ilmoitettavan, mutta vain paetakseen paikalta) eikä muuta tullut mieleen kuin Faceen postata todistajaksi tarjoutuakseen? Kertakaikkiaan häkellyttävää suorittamista sekä kerrontaa, vähintäänkin.

Alkaisivatko oikein käytetyt henkivartijapalvelut kiinnostaa?

Kansanedustaja Ben Zyskowicz(kok) pahoinpideltiin, kun tämä oli kampanjoimassa Helsingin Itäkeskuksen metroaseman välittömässä läheisyydessä. Tapahtuma on joko käsittämättömän hyväuskoisuuden summa tai sitten sen loppu; kaiken päättyminen hyvin nyt oli silkkaa sattumaa.

Itsensä pettämisestä ja vakioriesoista – pidä puolesi, turvallisuustyöntekijä!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tampereella oli se puukotuksen yritys, jonka johdosta ajattelin seuraavan. Turvallisuustyö on päätöksentekoa. Jos sen tekijältä ei tule räväkkää tästä poikki ja eripäälleen -reaktiota, ollaan joko eksyksissä tai väärällä uralla. Kaikkea ei saa loputtomasti anteeksi mahdollisella kokemattomuudellaan.