Ylimielisyys

Hybris tai ylimielisyys pohdituttaa, koska muinoin puhuin Amerikan Bugaloo Boysista turvallisuuspolitiikantuntijan kanssa. Kun totesin vastaavaa ”suojelemis- ja paremmintietämisluuloa” ilmenevän kaikilla valtaa käyttävillä univormupelleillä – myös Suomessa, hän muistutti ilmiön vaaroista laajemminkin.

Ne palautuivat mieleeni uudestaan seutubussin penkissä, koska yksityiskohdat tietoja vuotaneesta Kansalliskaartin tietoverkkomiehestä tulivat julki. Sotilaalla on aina oltava riittävästi lähivalvontaa, hommia eikä sosiaalinen elämäkään voi rajautua vain toisiin samanlaisiin – muuten ne lankeavat juuri tähän sekä tekevät sitten tyhmyyksiä.

Tosiaan; mitä tarkoitat, kun sanot kupla? Valitettavasti tähänkin on päässyt epätarkkuuksia – yksille se on ydinminän suojeluun tuikitarpeellinen turvakupla – toiset taas tarkoittanevat enemmänkin kuppikuntaa tai samanmielisten kaikukammiota. Ehkä se on myös tänään jo ylikäytetty tyhjä hokemakin.

"Kaikilla univormupelleillä – myös Suomessa – ilmenee 'suojelemis- ja paremmintietämisluuloa' eli hybristä."

Pitäisikö väliaikamusiikkina soittaa Kontran Vaatimattomuus kaunistaa, joka on vain pari vuotta itseäni nuorempi, poptähteyttä – toivoakseni itseironisesti – ruotiva työ? Eipä tainnut Manfred Mannin Paul Jonesin alkuperäislyriikan suomentanut Moog Konttinenkaan arvata kuinka itsekeskeiseksi kulttuurimme vielä käy.

Olen alkanut ajatella, että käsitys yhteisestä edusta on korvautunut arvojen sekä arvostusten kilpailulla. On kuin mikä tahansa kävisi, kunhan vain sanojalla itsellään pitää pokka pelivetonsa tehdessään, sekä käynnissä on joku hyvän meiningin höhöhöö – vaikka sitten puhaltaisikin kaiken suoraan perseestään.

Miten sinun itsekeskeisyytesi on parempaa kuin minun? Tätä kysymystä edeltää nykyään uhriutumisena tunnettu ilmiö, jossa moralisoimaan heittäytyvä erittäin epäaidosti takertuu kiinni, tavoittelee huomiota tai kerjää sääliä joka suuntaan. Että ajattelepa väitettyä heikompaasi, jota tässä performanssissa teeskennellään.

"Ikäänkuin kaikki kävisi, kunhan vain pokka pitää, sekä käynnissä on höhöhöö – vaikka puhaltaisi suoraan perseestään."

Paitsi, että kun se kuitenkin loppujenlopuksi on vain mielistelyä; raha ratkaisee. Heh, kapiaisen kasvattamalla lahkolaispoika-palveluesimiehellä meni kuula ihan jumiin, kun ei oltu annettu rahaa eikä palvelupäällikkökään käskenyt jakaa kumisaappaita. Rikkoontuva kaupungin runkolinja ei piittaa kummastakaan; sen vesi vain vyöryy.

Ostetaanko siis loppujenlopuksi ihminen vai hänen osaamisensa? Tätä olen toisinaan päätynyt kysymään, kun olen tavannut niin kädettömiä mukavia ihmisiä, mestariverkostoitujia kuin mulkkuja huippuosaajiakin. Kaikilla kolmella voi olla omat hetkensä, mutta yhtäkään heistä ei silti voi suositella.

Huomattava osa ihmisen elämästä on sitäpaitsi nurjia rasteja; saisi valehdella itselleen kuinka paljon tahansa, kunhan vain päätyy ennaltamäärättyyn hyväksyttyyn lopputulokseen. Teeskentelee, että muka uskoi oman tahtonsa toteutumisen mahdollisuuteen sekä sitten aidosti yllättyi, kun näin ei käynytkään.

"Huomattava osa ihmisen elämästä on nurjia rasteja; tulos oli ennaltamäärätty, vaikka yllätystä teeskennelläänkin."

Tämä maailma on nimittäin juuri nyt niin täysi omaneduntavoittelua ja piiloagendaa, koska monet rakenteet sekä itsestäänselvyydet ovat poissa eikä tästä maiseman muutoksesta seuraavaan arvokeskustelun tarpeeseen haluttaisi reagoida. A-sana oli ja meni 1990-luvun laman myötä eikä katonsa edeltä kummoiseksikaan tullut.

Päästäänkö näin siis lopputulemaan, että oikeasti moniarvoisessa, -äänisessä ja -ilmeisessä yhteiskunnassa kukaan ei oikeasti ole niin pyhä tai pahakaan kuin itse luulee? Että toimimattomuudesta, kieroudesta sekä puhumattomuudesta huolimatta me kaikki olemme silti jotain vain suhteessa toisiin? Niitä sosiaalisia eläimiä.

Siinäpä sitä sitten taas ollaan; kanssaihminen ei ole vastavuoroinen – se haluaa tietää sinusta kaiken, koska uteliaisuutensa heräsi, muttei kertoisi itsestään mitään. Yrittää pakottaa huumorintajuiseksi pitämällä sinua pilkkanaan – pahimmillaan jopa suoraan naamasi edessä, mutta kuitenkin silti kolmannen osapuolen kanssa puhuen.

"Maisema on muuttunut pysyvästi, mutta tästä seuraavaan arvokeskustelun tarpeeseen ei haluttaisi reagoida."

Rahanpitäjäkin taisi tarkoituksella käsinvalita tietyn ongelmapersoonan ensin työnjohto- ja sitten henkilöstölinjan johtotehtäviin; kirvesmieheksi, jolla on koskemattomuus. Nimittäin; kaikki muut yhdellä kirveellä koko maailman luullakseen uusiksi laittavat näet lyödään itse maahan hyvin nopeasti.

Niinpä; katuelukka vihaa tunnuksia, univormuja ja voimankäyttövälineitä, koska ei erota ylpeyttä uhmasta sekä koppavuudesta. Alitajuisesti pelkääkin, vaikkei myönnä. Konttoristunut sellainen ei kestä kuulla turvapalvelun hintaa eikä koostuvan vain siitä mitä nimikekin sanoo; solidaarisuus ja yhtenäisyys ovat hänelle myrkkyä.

En tiedä. Valitettavasti huomasin jo kauan sitten, että köyhän talon puolioppinut ruma poika joutuu tässä kylmässä maailmassa tärviölle, jos ei pidä puoliaan. Sanokoot ylimieliseksi ja lukuisin pahemminkin nimin – sejasama – , kun eivät muutakaan mahda. Nekin tosin pitää useimmiten huudella anonyymisti, kaukaa tai muille kuin itselleni.