Ette te omista tätä maailmaa ettekä ihmisyyttäkään sen puoleen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänään jokainen voi itse määrittää oman maailmansa ja
toteuttaa ihmisyyttään tahtomallaan tavalla.

Olin hahmotellut tekstiä irtirevittyyn A 6 irtolehtisivuun – avainsanoina öyhöttäminen, kirjoittamattomat lait, unconformism, hallinimi ja turvallise(mma)n tilan periaatteet. No, kai ne Yhteisvastuu-viikon Nuorten väkivalta -teemankin alle mahtunevat. Kysypä siis itseltäsi ihan aluksi, että kuka hitto oikein luulet olevasi?

Näin on parasta tehdä, koska asiahan on täysin itsestäänselvä – toista ei kohdella miten sattuu – , jos vaikka oppimattomia ja vähän junttejakin oltaisiin eikä näinollen aina täysin selvillä etiketistä. Luuletko sinä tosiaan, että jokainen asia on naurun asia tai selviäväsi kaikesta väittämällä sitä vitsiksi eli kännissä ja läpällä tehdyksi?

Jopa oppimattomien junttien kesken oli jonkinsortin standardit, joiden rikkojan oli syytä joko sopia riitansa hyvän sään aikana, pysytellä poissa silmistä kunnes saattoi uskoa asian unohtuneen tai muuttaa majaa. Sellaista se oli, kun oli olemassa vain sovinto- ja kosto-oikeus, joita perheet, suvut sekä klaanit valvoivat.

"Asia on itsestäänselvä. Toista ei kohdella miten sattuu. Jos ei ole; kysy itseltäsi, että kuka hitto oikein luulet olevasi?"

Siispä; jos tietää jo olevan olemassa jonkunsortin oikeudet, kuinka ihmeessä ihmis- ja perusoikeudet voivat olla täysin vieras käsite? Onhan siinä tietysti konkreettisen sekä abstraktin välinen ero; kosto-oikeudessa minä loukkaan sinua takaisin, jos sinä loukkasit minua ensin tai sinä juokset karkuun ja klaanisi tarjoaa sovintoa puolestasi.

Olisi nimittäin turmiollista, jos välille jäisi jotain, jonka vuoksi yhteistyö tai sosiaalinen kanssakäyminen olisi hankalaa ellei täysin mahdotonta. Voisi jäädä metsä kaatamatta, vilja korjaamatta, suurriista mellastaisi, talot palaisivat ja niin edelleen. Katselisiko klaanikaan kauan irvistelyä itselleen vain yhden tollojäsenensä tähden?

Sitä eivät nykymaailman öyhöttäjät ja nimittelijät tainneet tajuta, kun yrittävät hätäpäissään teeskennellä pomppivansa soveltuvin osin sen sekä menneen välillä – siellä tuollaiset olisi meistetty hengiltä. Jos siis ylen humaanisti katsomme, että olisi ylipäätään eletty aikuisuuden kynnykselle asti yhteentörmäyksiään aiheuttamaan.

"Kosto-oikeudessa minä loukkaan sinua, jos sinä loukkasit minua. Tai juostuasi karkuun klaanisi tarjoaa sovintoa."

Ja miten se kuin ei oikeasti tunnusta toista ihmiseksi kehtaa silti kysyä tältä törmäilykokemuksista ikävertaisena? Varmaan sama, joka kuvittelee alle 18-vuotiaan pahoinpitelyn virallisen syyttäjän alaisuutta suvereenin immuniteetiksi – olevansa siis koskematon, vaikka itse sanoisi tai tekisi ihan mitä tahansa.

No, ihmekö tuo? Olihan isovanhempi boomeri, joka kakarana herjasi evakkoja ja nyt ivallisesti naamaansa väännellen kävelee perässä kyttäämässä erilaisia ihmisiä. Synnyttämisestä sekä kasvattamisesta vastannut äxä taas sorti toisenvärisiä ysärillä ennen kahden auton omakotitalovelkaiseksi työn raskaan raatajaksi alkamista.

Jotenkin en liioin usko minkään tulevan paremmakseen, kun yyt nyt tai kohta zetatkin tekevät lapsia. Maailma on nimittäin käynyt sellaiseksi, että ei enää vältä olla kahdet mielipiteet – yhdet kadulle ja toiset kotiin – kaikista yhteiskuntamme kamppailuista on tässä välissä tullut yksilöiden välisiä, joten elämiähän eletään monta päällekkäin.

"Ei tunnusta ihmiseksi, mutta kyselee törmäilykokemuksista ikävertaisena. Häh? No, elää montaa elämää päällekäin."

Ollaan siis yhdenvertaisia, kunnioittavia, loukkaamattomia, olettamattomia sekä alistamattomia, jos itseä sattuu huvittamaan – ja sehän huvittaa tasan niin kauan kuin tämä on oma etu. Siitä pitää siis saada hyötyä, tulee olla olemassa rangaistuksenuhka tai myötätunnon menetyksen eli käytännössä julkisen nolaamisen vaara.

Niinkuin minä olen jo vuosikymmeniä tiennyt; ihmisen rehellisyys on pääsääntöisesti suhteessa valvonnan määrään. Jos siis annat lapsen kasvaa itse tai ulkoistat sen kavereille ja netille, olette molemmat koht’sillään ihan itse kerjäämisssänne vaikeuksissa. Joo. Kyllä mekin jo silloin kaukana kasarilla teimme pahojamme.

Enkä ainakaan minä jaksa enää myötäelää, jos yleisesti joku yksinäinen kakara hakee huomiotani tai ihmiskontaktia enkä erityisesti asemaa vertaistensa yhteisössä ”uskaltamisillaan”. He tulevat saamaan ansioitaan vastaavan arvostelun ennen – tavalla eli toisella tapahtuvaa – matkoihinsa ajamista. Emme ole samaa porukkaa.

"Huomion ja ihmiskontaktin kerjääjät sekä uskaltajat – molemmat ajetaan matkaansa – emme ole samaa porukkaa."

Kyllä se vain taitaa minun puoleltani pohjimmiltaan olla niin, että minimi on maksimi. Jos ei tule syytettä heitteillepanosta, pelastustoimen laiminlyönnistä tai törkeän rikoksen ilmoittamattajättämisestä, käännän kylmästi selkäni enkä ole tietääksenikään yhtään mistään. Jos haluan teiltä, karjalaiset, jotain; sanon sen sitten.

Te ette – onneksi – omista koko tätä maailmaa ettekä ole kaikki mitä ihmisyys voi olla. Tänään jokainen voi itse määrittää oman maailmansa ja toteuttaa ihmisyyttään tahtomallaan tavalla. Herätkää juntit todellisuuteen. Ei luulisi olevan mahdoton rasti heimolle, joka joutui mitään saadakseen veistämään kaiken itse puusta.

Ai niin. Mutta kun teidän kateutenne oli toiselta pois -sorttia, ja luulette sujuvan veistotaidon tekevän ylivaltaiseksi hallitsijaksi, joka voi kostaa omat vitutuksensa heikommikseen luulemilleen. Se siitä sekä teidän heh yhteisvastuustanne. Ollaan sitä taas niin isäntää porukkaa. Mikä luulet olevasi ketään nimittelemään? Katso peiliin.