Tämä on vain pelin henki – raha ratkaisee

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa Kontiolahden Koulukeskuksen tupakkapaikka.

Otsikko jäljentyi jo hyvä tovi sitten mustien Snigelin A 7:n kansien välissä tuolloin olleeseen avolehtiöön, kun tuli oltua kirjanesittelytilaisuudessa kylämme kirjastossa. Kirjailijan kollegalla oli yhtenä hetkenä ollut kustannussopimus kirjasta vain painamista vailla, mutta toisena ei enää ollutkaan yhtään mitään.

Ajatus palautui mieleen, kun sain Elisalta viestin, että aikovat vast’edes laskuttaa myös sähköpostitse toimitettavan PDF-laskun lähettämisestä. No, käänsin ne tulemaan OmaElisaan, mutta siitä voi saada vain tekstiviesti- vaan ei sähköposti-ilmoitusta eikä palvelu ole parantumassa. Haluatko silti ostaa tietoturvapaketin? En todellakaan. 

Olikohan sekin ehkä kallista, kun yhteisvastuuviikon nuorten väkivalta -tilaisuutta ei näkynyt sen paremmin kunnan kuin seurakunnankaan nettisivujen tapahtumakalentereissa? Se oli kyllä sentään ollut Kirkkotien kalenterissa ja samalla sivulla oli ollut joku leipäsen tapainen sekä kokoinen ”ilmoitus” asiasta.

"Raha ratkaisee. Kustannussopimukset katoavat, laskun maksu maksaa ja seurakunnan toiminnasta ei voi ilmoittaa."

Seurakuntatalolla oli samaan aikaan lasten kirkkomuskari, joten paikkana oli valitettavasti niin kutsutun Koulukeskuksen Ohto-tiesmikä. Ovet olivat taas vaihteeksi auki miten sattuu; kerran uksi jopa vedettiin nenämme edestä kiinni, koska rehtorin määräyksestä kahvittajien piti kysyä joltain lupa laskea yleisö sisään.

Pokka petti tuolloin melko täysin. Pohdiskelin tahallisena provokaationa ääneen muualle boomerille, että josko hän pitäisi ovenkahvasta niin pitkäänköhän tulisi linkkuveitsellä pakottaa huullosta, jotta käyttölukon telki antaa perään. Vai olisiko yksinkertaisinta vetää kyynärpäällä ruutuun, toivoen sen olevan maitolasia.

No, priorisointia on sekin, että valitaan älypuhelimin käytettävät korttilukot, muttei kulunvalvontajärjestelmää, jota voisi ohjata. Diakonissa taivasteli asiaa ääneen, joten huomautin, että asiallisesti ja ammatillisesti se kuuluisikin kyllä kulunvalvonnan pääkäyttäjän tehtäviin. Sekä valothan ne sammuivat niskaan koko ajan, kuten aina.

"Taas vaihteeksi Koulukeskuksen ulko-ovet olivat auki mitensattuu ja valot aulassa sammuivat niskaan koko ajan."

Seuraavaksi kävin ihan kummallisen keskustelun pastorin kanssa seniltaisesta kantamuksestani. No, nytpä tietää hänkin, mikä on maailmalla muotia oleva crossbody-laukku ja turvallisuusviranomaistenkin käyttävän toisinaan tarpeisiinsa sovellettuja sellaisia kenttävalvonnassa. Melko ilmeistä vittuilua, pakko sanoa.

Ei tosin ihme, että pistin silmään, koska näennäisestä julkisuudesta sekä avoimuudesta huolimatta tilaisuuteen ei oikeasti odotettu suuren yleisön edustajia. Se oli silkka eläkevirkojen pakkopulla ajankohtaisesta teemasta; rippikoululaiset taas olivat paikalla keräämässä vaadittuja pisteitä seurakunnan toimintaan tutustumisesta.

Puhujista rikosylikonstaapeli oli läsnä työesteen vuoksi vain kamerattomalla etäyhteydellä puhuen; kasvatusohjaaja ja kokemusasiantuntija taas istuivat pöydän takana Ohton etualalla. Takapenkin pojat eivät malttaneet olla hiljaa, kun viimemainittu puhui, joten niin ensinmainitun kuin pastorinkin piti tsempata heitä. Aika noloa.

"Takapenkin pojat eivät malttaneet olla hiljaa, joten niin kasvatusohjaajan kuin pastorinkin piti tsempata heitä useasti."

Opin itsekin jotain. Haistatteleva nuori on kuulemma haavoittunut lapsi, jota pitäisi auttaa eikä hänestä saisi tehdä oletuksia. Nuorten ongelmien aiheuttajana ei liioin ole yhtä yksittäistä syytä. Jokaisessa apuinstanssissa on myös jono; nuoret eivät pääse sen paremmin tutkimuksiin, hoitoon kuin sijoitukseenkaan kuin vasta aikojen päästä.

Tosiaan, Koulukeskuksessa työskentelee nykyään määräaikaisella projektirahoituksella kasvatusohjaaja, mutta Joensuun Ankkuri-ryhmä taas on käytännössä taantunut muutaman poliisin tutkintaryhmäksi, jolla on kahden vuoden juttujono. Koulukäyntejä tai jalkautumisia ei tällä hetkellä tehdä lainkaan.

Tilaisuudessa ei tehnyt mieli keskustella tai kysyä mitään, koska puoliperseisten järjestelyjen vuoksi niin nuoret kuin aikuisetkin jännittivät toisiaan liikaa tohtiakseen ilmaista itseään luottamuksellisesti. Muuttuiko mikään? Tuskin. Vastakaan en anna pakottaa itseäni yksinäisten, perseilevien tai puolihullujen junttikakaroiden kaveriksi.