Et sinä oikeasti tiedä kuinka reagoit – ennenkuin olet siinä paikassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Hieman tässä vedossa on kyllä ehehe -efektiä;
Iltsun teemalehti laitettuna aitoon kansanarmeijan upseerisalkkuun.

Katselin Vice -elokuvan, joka kertoi Amerikan politiikan huipulla pitkän uran tehneestä Dick Cheneystä. Siinä rouvansa opetti lapsilleen, että heti kun on valtaa niin joku yrittää viedä sen. Muistan myös kuinka Trumpin kaudella Lindsey Graham(r) sauhusi ”kauheista tyypeistä, joiden ei pidä ikinä saada valtaa.”

Pääomaehtoisessa yhteiskunnassa työläinen ei päätä mistään

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän jälkeen saatoin jo käyttääkin kyseistä karvalakkia.

Ei työelämässä enää pidetä ösähteleviä mulkkuja, jotka tarvitsevat sihteerin filtteriksi itsensä ja ihmisten välille, sekä hanslankarin käytännön töihin. Tämä oli ensiajatukseni Roope Lipastin Sihteerit, tulkaa takaisin! -kolumnista YLE:n netissä. Häkellyttävää, että vielä löytyi jostain tälläinenkin haikaava romantikko.

Seitsemän sekunnin muisti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Aleksis Salusjärvi kolumnoi YLE:n verkossa. Hän sanoi:”//Samaan aikaan esimerkiksi blogialustat ovat kuolemassa sukupuuttoon.//” Se on aika haastava lähtökohta. Mutta sitten, muistivihkooni tarttumatta, pohdin asiaa ja lauhduin – näitä samoja ilmiöitähän olen saanut kestää somessa jo vuosia.

Kilpaile sinä asenteellasi, jos et muuten pärjää

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuka taistelee vierelläsi ja kuka sinua vastaan? Kas siinäpä kysymys, kun eletään pääomaehtoisessa yhteiskunnassa, jossa ihmisiä kilpailutetaan toisiaan vastaan ja kaikkea pyritään aina tehostamaan, parantamaan sekä kehittämään.

Asenteesta palkataan, hehkutti Radio Suomen iltapäivälähetyksen juontaja Siru Päivinen maanantaina. Ihan totta? No, olihan teema olevinaan nuorten kesätyöt ja -yrittäjyys, mutta kyllä tuon journalismissa vuosikymmeniä ylioppilaspohjalta kelluneen kultaiseen sukupolveen kuuluvan tädin törinät olivat silti liikaa.

Poliisin arvostelemisen suhteeton vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsinginvaiheen kuvajournalistinen kokeilu, joka on tässä yhtä tuntemattomasta syystä kuin miksi se alunperin tehtiinkin.

Kiitos itsestäänselvyyksistä, Henri Rikander ja Mika Sutela. Onko maassa ketään, jonka mielipiteellä on merkitystä; kuka ei jo tiennyt poliisin päättävän itse ja vastaavan mitä huvittaa? Suorituksen voimankäyttöluonteella jaakailu on niinikään aika akateemista. Missä lienee poliisin arvostelemisen vaikeuden syy?

Oma tahto ja ajatukset

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otin mustakantiseen Moleskine Cahieriin viime keskiviikkona Maikkarin Rikospaikassa haastatellun Mika Törrön ajatuksen; meni kuntoutukseen täysin edellytyksettömästi, teki mitä ikinä siellä sanotaan. Ennen kaupunkiin muuttoaan hän muuten asui tässä samassa kylässä.

Puheeksiottaminen ei riitä

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Tiistaina YLE Radio Suomen iltapäivälähetyksen ohjelmoituna sisältönä oli Pohjois-Karjala Pride -tapahtuman häirintä, järjestäjänsä omaisuuden anastaminen ja täkäläisittäin sateenkaarielämää elävän yksilönkin kokemusten kaikkinainen ankeus. Tehoton esitys. Mihin tällä oikein pyrittiin?

Olkoon opiksi "sankarimyyjille" ja heidän puolustelijoilleen

(Kuvan lähde: MTV-palvelu/oletettavasti Länsi-Uudenmaan poliisi/mahdollinen kameravalvonnan omistaja)

Siinä. Tämä olkoon opiksi kaikille sankarimyyjille ja heidän puolustelijoilleen, joita aina sillointällöin tavataan, jos mediajulkisuudessa nousee pinnalle juttuja esimerkiksi näpistyksistä. Sikäli, kun aatteelliselta paatokseltaan katsovat oppia tarvitsevansa; tai, jos enää inhimillisesti ottaen siihen kykenevätkään.

On päätettävä, että mistä yhteiskunnassamme on kysymys

Niin suuresti kuin se minua vaivaakin; joudun tunnustamaan tuntevani myötätuntoa tämän kertomuksen ihmisiä kohtaan. Mutta onko kaikki vain pelkkää aikuisten leikkiä, jossa tunnustusyhteiskunnassa eniten ääntä pitävät saavat myös eniten huomiota ja vähintäänkin kuvitelman määräysvallasta?

Poliisiselitystä ja ihan silkkaa copagandaa

Selityksenhän te tiedättekin jo. Postmodernin diskurssikritiikin, jolla alisteisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevat kamppailevat oikeudenmukaisuuden puolesta torjuen valta-aseman tai hyväosaisuuden suojasta lauotut ahdasmielisyydet ja alistavuudet. Vaan mitä lienee copaganda?

Haijahaijahaijaijaa, ei enää kättä päälle eikä käteen rahaakaan

Mikkeli ei ole vain ”ihan päämaja” kaupunki; se on tämän uutisen perusteella arvioituna suorastaan yksityisten turvallisuuspalveluiden uskottavuuskriisin keihäänkärki. Kuinka voi olla olemassa yleisölle avoinna oleva kauppa, jossa ei saa maksaa käteisellä? Voihan se. Näemmä.

Pääomaehtoisesssa talousjärjestelmässä voit olla vain sisällä tai ulkona

(Kuva: Jari Kähkönen)

Eilisen uutisen mukaan Helsinki on myymässä palveluyrityksensä, Palmian. Jargon kuuluu:”Konserniohjeen mukaisesti kaupungin omistajuudella on oltava strategiaan perustuva tarkoitus ja tavoite. Palmian osalta näin ei enää ole, vaan se toimii nykyisin kaupungin palveluntuottajana kilpailutusten perusteella.”

Aina ne testaavat, antavat palautetta ja yrittävät panna matalaksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luulisi terveen ja tasapainoisen aikuisen ymmärtävän ihmissuhteiden vastavuoroisuutta. Kuinka sinut vastaanotetaan riippuu pitkälti tiedoistasi, taidoistasi, kyvyistäsi, ominaisuuksistasi sekä mahdollisesta yhteisestä historiasta. Kukaan ei tee puolestasi yli 50% kokonaisuudesta – usko huviksesi.

Älä vaan sano, ettei medialla ole valtaa – pokerini pettäisi

(Kuva: Jari Kähkönen)

No, onneksi olkoon. Ne sitten kiistivät olemattoman asian ja lupasivat olla tekemättä sen mitä ei ollut päätetty tehdäkään. Parasta kaikessa on, että nyt kukaan ei hauku sinua valeuutisiksi tai syytä populistisesta tempusta; ovat joko onnessaan luullessaan voittaneensa tai tietävät kyllä vaan hillitsevät itsensä.

Ovatko kulttuuri- tai sanasodassa kaikki viestimiehiä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuuri- ja/tai sanasodan viestimiehen reppuko?

Muistan somettaneeni kulttuurisodan viestimiehen tempaisseen taisteluliivistään hämäyksen, jonka heitti keskusteluun hyydyttääkseen sen. Ja nauraneeni kuinka kuusikymppinen vanhankansan OTK teki einarit yhdelle ammattiviestijälle; toisen tämä taas sai ensin astumaan liukumiinaan ja sitten putoamaan pää edellä ojaan.