Puheeksiottaminen ei riitä

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Tiistaina YLE Radio Suomen iltapäivälähetyksen ohjelmoituna sisältönä oli Pohjois-Karjala Pride -tapahtuman häirintä, järjestäjänsä omaisuuden anastaminen ja täkäläisittäin sateenkaarielämää elävän yksilönkin kokemusten kaikkinainen ankeus. Tehoton esitys. Mihin tällä oikein pyrittiin?

Lähetys oli valmisteltu nolon huonosti; juontaja Tapio Räihä sai Whatsapp-sanomista terminologisesta osaamattomuudestaan jo ennenkuin audion esitys oli edes alkanutkaan. Valitettavasti huono alku ei parantunut erinomaiseksi tai edes hyväksyttäväksikään, kun armoton ohjelmakello eteenpäin juoksi.

Nii-in; mitä on tämänsortin substanssiasiaosaaminen? Se on olevinaan tärkein YLE:n lähetysjuontajalta vaadittavista ominaisuuksista, mutta tosipaikassa ei näemmä tiedetä edes yleisötilaisuuden jäävän varmasti järjestämättä ilman turvallisuussuunnitelmaa ja yleisen kokouksenkin kanssa olevan vähän niin sun näin.

"Radio Suomen iltapäivälähetyksessä oltiin käsittelevinään Pride-häirintää, anastuksia ja paikallisen sateenkaarielämän ankeutta."

No, toisaalta, ei maakuntamme Priden turvallisuusvastaavakaan kyllä mikään huippu ole; muuten on tuskin selitettävissä onnistunut autolla liian kovaa ja liian läheltä ajaminen tai kananmunien heittelykään seurauksitta. Hän ei vaikuta tietävän edes, mikä se sellainen onkaan kuin uhkakuva – saati, mitä tehdään sellainen tunnistaessaan.

Kerta voi periaatteessa mennä läpi vahinkona – kokemattomuuksissaan – tällöinkin vaaditaan, että opiksiottamisesta kommunikoidaan oikein; sikäli, kun moisesta puhuminen sopii viestintästrategiaan ylipäätään. Ainoa viesti pitäisi olla, että teko estetään, tekijät tunnistetaan ja saatetaan edesvastuuseen. Piste.

Jos asiasta keskustellaan pidemmin; pitäisi korostaa riittävää määrää koulutettuja, varustettuja sekä oikeisiin paikkoihin sijoitettuja järjestyksenvalvojia – edes suunsoittajat eivät enää tule liian lähelle – uhkahenkilöistä puhumattakaan. Toinen; miltei yhtä tärkeä pointti on liikennejärjestelyt sekä liikenteenohjaus – pysy ajoesteen takana, kiitos.

"Toisaalta, ei maakuntamme Pridenkaan turvallisuusvastaava kyllä mikään huippu ole; muu tuskin selittää näitä ilmiöitä."

Mitä taas tulee jokavuotiseen sateenkaarilippujen varasteluun; on kiusallisen ilmeistä, että tästä ei enää ilman vartiointia selvitä. Haluaisin tosiaan tietää – mihin perustuu editoriaalinen stänssi, jossa näitä asioita käsitellään radiojutussa toteavaan sävyyn nollalla parannusehdotuksella? Enempää en siis vartioinnista nyt tarinoi minäkään.

Johan sateenkaariyhteisönuoren kasvuvuosien ja elämänvalintojen erittelyssäkin piti tulla selväksi, mikä on Pohjois-Karjala sekä mitä ovat sen asukkaat. Maakuntahan on metsänkeskisistä eli syrjä- ja kaupungintapaisista eli tuppukylistä muodostuva yksi iso kaappiputinistinen teemapuisto, jossa asuu jokseenkin totaalisia juntteja.

Sellaisissa toiminta on aina parhaimmillaankin hellyttävän amatöörimäistä ja kotikutoista; kerrankin ”vanhan normaalin” aikaan kävelin vahingossa tilaisuudessa – mikä ei muuten sitten ollut Pohjois-Karjala Pride – pahki yhden järjestäjän kanssa, joka kantoi tapahtuman pääsylippukassaa mukanaan. Huhhuh. Onneksi mitään ei sattunut.

"Mitä tulee sateenkaarilippujen varasteluun; on kiusallisen ilmeistä, että tästä ei enää ilman vartiointia selvitä."

Suurempaa erehdystä ei voi tehdäkään kuin luulla, että asian puheeksiottaminen riittää, koska reunaehtojen tähden junteilta puuttuu käsitys kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta ja tapahtumajärjestäjiltä taas turvallisuustietoisuutta. Näin voi ehkä ajatella Joensuun ruutukaavalla sijaitsevalla valistuneiden ihmisen pienellä saarekkeella.

Tavat alkavat siistiytyä vasta, jos röyhkeydenilmaukset estetään tai kun ne johtavat seurauksiin. Omasta aloitteestaan se heimo ei mitään tee, jossa joko katsotaan etteivät itse tai kukaan heille rakaskaan ei voisi kuulua seksuaalivähemmistöön. Käsitys ”normaliteetistä” on siis yhtäaikaa naurettavasti kapea ja väärä.

Sitä minä tässä bloggaan, että kuinka paljon toheloutta, poiskatsomista, toimimattomuutta ja silkkaa syrjintää sekä ennakkoluuloja niistä käytännössä kärsivien oikein odotetaan sietävän? Ei inhimillisen kasvun voida odottaa hoitavan kaikkea; julkisella vallalla sekä palvelun- ja tapahtumanjärjestäjälläkin on vastuunsa.

Edit 5.2.22 kello 14.29:

Pääasiassa samat asiat kuin audiossa uudestaan netitse (YLE)

Kaupunki tuomitsee (YLE)

Ylläolevassa YLE:n jutussa mainitaan lomakkeesta, jolla ilmoittaa turvattomuuden kokemuksestaan; sen linkillä päätyy kuitenkin vain sotkuisennäköiselle alasivulle Joensuun kaupungin verkko-osoitteen alla. Voinen siis olettaa, että etsitty lomake on tämä.