Poliisin arvostelemisen suhteeton vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsinginvaiheen kuvajournalistinen kokeilu, joka on tässä yhtä tuntemattomasta syystä kuin miksi se alunperin tehtiinkin.

Kiitos itsestäänselvyyksistä, Henri Rikander ja Mika Sutela. Onko maassa ketään, jonka mielipiteellä on merkitystä; kuka ei jo tiennyt poliisin päättävän itse ja vastaavan mitä huvittaa? Suorituksen voimankäyttöluonteella jaakailu on niinikään aika akateemista. Missä lienee poliisin arvostelemisen vaikeuden syy?

Tällä kertaa ei pääse moittimaan jutun tehnyttä Terhi Romoa, joka haastattelun loppupuolella kyllä kysyi kynnyksestä ryhtyä kansankielisesti takaa-ajoksi kutsuttuun toimenpiteeseen, mutta vastaus nyt vain oli mitä oli. Vai ihan yhteiskunnallinen keskustelu ja pitäisi harkita tavoittamista tutkinnallisin keinoin?

Itsenäisyys, riippumattomuus ja monipuolisuuskin sijansa saakoon; toimenpiteen turvallisuus kaikille on tärkeä asia, oikeutensa ne on suorittajallakin sekä ei totisesti poliisin ole toiminnan hyväksyttävyyttä tärkeämpää asiaa. Mutta miksi poliisin vallankäyttö pitää esittää normaalistavasti ja väistämättömänä välttämättömyytenä?

"Poliisi päättää itse seuraako, luopuuko tai puskeeko ja vastaa tekemisistään jälkeenpäin mitä vastaa."  

Sitä se nimittäin ei ole. Turvallisuusalojen pukineesi materiaali, väri ja osaisuus ovat yhdentekevät; sinä tiedät, että tehtäväsi on mennä suoraan päin sinne mistä toiset juoksevat karkuun. Sinulle työturvallisuus on normaalia toimintaa oloissa, joissa muut ammattilaiset eivät saa edes käydä; etkä saa siitä olosuhdekorvausta tai -lisää.

Rikander ilmensi haastattelussa putkinäköisen teknokraatti-opettaja-lakinörtin maailmankuvaa; osoittaen siten joko vakavaa vajavaisuutta oman orientaatioperustansa ymmärryksessä tai niin hersyvää huumorintajua etten minä sitä enää ymmärrä. Tottakai ajoneuvoseurantoja ja pakkopysäytyksiä tulee vähentää.

Joka ainoa sulan veden aika vähintään yksi onneton ihmisen erauspentu ampaisee autolla ajasta ikuisuuteen lopputuloksella, joka tunnetaan julkisesti. Jos tulee siviilivainaa, joka kaiken hyvän lisäksi oli vielä vertaistensa suosiossa eläjänä; käydään jonkunsortin olikotämäihanvälttämätöntä -keskustelu.

"Poliisin vallankäyttö ei ole väistämätön normaali. Päinvastoin. Tehtävä on mennä sinne mistä toiset jo juoksevat karkuun."  

Keskustelu, joka ei kuitenkaan ikinä johda mihinkään. Näin siksi, että poliisillamme on ruma tapa tehdä mitä huvittaa, selittää kulkiessaan ja väistää kaikki mahdolliset jälkiseuraamukset. Ne Rikanderin mainitsemat toisen jutun sakot ojaanajosta saattavat siis peräti olla olkiukko, jolla ehkäistä keskustelu kaikesta olennaisesta.

Ei poliisi halua tehdä tiliä siitä, että ottaako se voimankäyttövälineet pois mittareita suorittamattomalta tai estääkö epäturvallista kuljettajaa ajamasta poliisiautolla. Katsokaa nyt sitäkin Helsingin suoritusta, jonka video pyöri koko ajan jutun taustalla; kuinka vaikeaa on saada kysytyksi "miksette piikkimatottaneet"?

Tai että kuka tätä oikein johtaa; sen muistivat kummakyllä kysyä myös kirjoittavat tohtorit pyrkiessään viemään ajoneuvoseurantaa voimakeinojen käytön suuntaan. Onko peräti käynyt niin, että poliisissa ole opittu mitään uutta koko asiasta sitten 1990-luvun puolivälin, kun seurannan kohteen käyttäytymistä alettiin dokumentoida? 

"Keskustelu ei ikinä johda mihinkään, koska poliisi tekee mitä huvittaa, selittää kulkiessaan ja väistää jälkiseuraamukset."

Joopajoo. Mikähän mediokraatti(amk) -tasoinen vuorotuhooja veisti tämänkin nettijutun otsikon? Ollaan vähän niinkuin kysyvinään, sotketaan kysymyksenasetteluun asiantuntijahaastateltavan itseohjautuvuuskynnys ja sitten lämmitellään kolmatta kuukautta vanhaa kohuntapaista siitä videosta.

Kun nolo totuus taitaa yhäkin olla, että väitetty korkeakoulutasoinen poliisikoulutuskaan ei kykene ratkaisemaan virallisen ja autonomisen poliisin välistä kädenvääntöä lopullisesti. Tai mitenlienee; onko jokainen tutkinnon suorittanut todellakin pystyvä hälytysajo- ja ajoneuvoseurantakuljettaja? En usko.

Niin kutsuttu poliisin johtamisjärjestelmä taitaa sekin pääosin olla pelkkää sanamagiaa vailla sisältöä lainkaan. Päivystävä yleisjohtaja voisi jo nyt koska tahansa kysyä partiolta perustetta ajoneuvoseurannan käynnistämiseen, vaatia tekemään riskiarvion tai määrätä keskeyttämäänkin toimenpiteen. Jos haluaisi. Niinkuin tohtorit peräävät. 

"Mikä lienee poliisin kuljettajakoulutuksen todellinen taso ja mihin on johtamisjärjestelmästä käytännössä?"

Mutta eiköhän tämä ole tyypillinen poliisijärkeily, jossa kaikki kentällä tapahtuva muka myös jää kentälle. Kuinka humalainen mielenterveyspotilas lukitaan miehittämättömän putkan selliin, kun hänen lastaan viedään vastaanottokotiin. Eikä mitään etävalvontaa tule muuten vielä vuosikymmeniin – edes puheisiin.

Ja kuinka yhteistoiminta-alueen sen lohkon ainoa partio ei vain vie humalaista nyrkkisankaria pois olemasta töissäpärjäämättömän järjestysmiehen vaivoina, vaikka nyt jo tieskö monetta paikkokeikkaa pukkaa; se ei näet vain jaksa tai sitoudu tehtäväänsä. Miksi? Koska käytännössä poliisin vastuu tekemisistään on mitä on.

Kiitos kuitenkin MTV:n uutistoimitukselle mielenkiintoisen aiheen ylösnostosta. Rajansa on toki silläkin, että mihin Se Ja Sen pituus riitti eilisenä uutispäivänä. Olisiko muuten kehittämishanke mitään; edes koettaisitte löytää jostain poliisiin kriittisesti suhtautuvan käytännössä asioita tuntevan haastateltavan, joka olisi ainakin arvostelevinaan sitä?