On päätettävä, että mistä yhteiskunnassamme on kysymys

Niin suuresti kuin se minua vaivaakin; joudun tunnustamaan tuntevani myötätuntoa tämän kertomuksen ihmisiä kohtaan. Mutta onko kaikki vain pelkkää aikuisten leikkiä, jossa tunnustusyhteiskunnassa eniten ääntä pitävät saavat myös eniten huomiota ja vähintäänkin kuvitelman määräysvallasta?

Hoitaja on töissä; hänen on oltava työkykyinen ja ellei täysin terve niin vähintään hoitotasapainossa, elämänhallintainen sekä tartuttamatta muita. Hän ei sitäpaitsi ole missä tahansa työssä vaan yhteiskunnan toimivuudelle kriittisessä toiminnossa ja/tai usein lähikontaktissa joihinkuihin kuin eivät voi valita, suojautua eikä paetakaan.

Mutta seuraako tästä, että hoitaja voidaan määrätä ottamaan rokotus tai kertomaan sairaudestaan työnantajalle? Kyllä tässä on ihan selvä itsemääräysoikeuden ja yksityisyyden loukkaus. Se on merkittävää, koska onhan Suomi entinen ylhäältäpäinjohdettu yhteiskunta, minkä nationalistinen yhtenäiskulttuuri on romuna.

"Hoitajien itsemääräysoikeuden ja yksityisyyden loukkaus on merkittävää Suomessa maan historian vuoksi."  

Mutta kyllä YLE:n jutusta löytyi myös aivan silkkaa huuhaata. Katsokaa nyt tätäkin lainausta:"– // olen saanut kymmeniä viestejä rytmihäiriöistä, sydänlihastulehduksista jopa kuolemantapauksista. //" Tälläisiä temppuja ne niin kutsutut kriitikot yleensäottaen harrastavat; he näet kylvävät ympärilleen pelkoa sekä epäilyä.

Todempi nimitys olisi vastustajat, todellisuudenkieltäjät ja disinformaatikot; mikä kukin on, määräytyy motiivien sekä menetelmien perusteella. Ensinmainittu on kapinallinen usein kapinan itsensä tähden, sitäseuraava taas sai jostain vakaumuskriisin ja kolmas joko ajaa omia kieroja päämääriään tai tekee itsensä tarpeelliseksi tukemalla edellisiä.

Opportunismia ihmisessä riittää. Paljonko hoitajan minäkuvassa sekä ihmiskäsityksessä on koulussa ja töissä tuputettua tietouskoa, kuuliaisuutta, hierarkkisuutta tai suoranaista putkiaivoisuutta? Onpa kiehtova ajatus, että niillä liioittelusta seuraisi kade fantasia päästä kerrankin itse siksi, joka määrää eikä vain tottele.

"Niin sanotut kriitikot kylvävät pelkoa ja epäilyä. Oikea nimitys olisikin vastustaja, todellisuudenkieltäjä tai disinformaatikko."  

Toinen vaihtoehto voisi olla, että tuli tehtyä pers'tuntumaratkaisu väärään suuntaan etenemisestä, minkä mielekkyyttä nyt ylläpidetään selitellen, uhmaillen ynnä heimoutuen. Siinäpä on orientaatio-ongelmaa kerrakseen, jos eilisen uutispäivän toive koronarajoitusten purkamisen edeltä häämöttävästä epidemian lopusta toteutuu.

Vaikeinta ihmiselle on nimittäin myöntää oma väärässäolonsa. Juuri siksi aidosti moniäänisen, -ilmeisen ja -kulttuurisen yhteiskunnan rikkauksia ovat kunkin mahdollisuus määritellä – tai jopa keksiä itse itsensä uudelleen – sekä etenkin elää omavalintaisella tavalla. Näin minä näen tämänkin heimoutumisjutun.

Suomi joutikin muuttua. Täällä oli lähimenneessä ihan liikaa kuria kurin vuoksi ”koska minä sanon niin” -hengessä, mikä ei edes loppujenlopuksi taannut totisimmille torvensoittajilleenkaan oman orientaation mukaista hallitsijakumppania, puolta valtakuntaa ja elämistä onnellisena elämänsä loppuun asti. Ei sinnepäinkään.

"Hoitajat saattoivat myös lähteä väärään suuntaan pers'tuntumalla ja keskittyivät ylläpitämään ratkaisunsa mielekkyyttä."

Sitä minä tässä vaan bloggaan, että kun ei se tiettyihin jaettuihin yhteisiin arvoihin perustunut maailma täysin kelvoton ollut, vaikka toteutus paikoin pätkikin pahemman kerran. Tämä heimoutumisilmiö, josta YLE:n Satu Miettinen teki jutun on vähintään haitallista hengenpimeyttä ellei suorastaan vaarallistakin sellaista.

Kuinka paljon hyvää saadaan, kun sitä harjoittavia tehdään näkyviksi ja heille annetaan puheenvuoro? Voi ajatella jyrkkyyden loiventuvan, uhman lauhtuvan sekä järkiintymistäkin ilmenevän, jos riskeistä ja poikkeuksellisuudesta ei tehdä numeroa. Kun erilaisuudesta huolimatta kokee silti kuuluvansa samaan kansaan.

Niin ikään; onhan täysin sallittua hakea valittamalla muutosta viranomaisen päätökseen mitä ei voi hyväksyä, vaikuttaa politiikan suuntaan äänestämällä ja perätä markkinoilta kehittyneempiä tuotteita tuomalla esiin olemassaolevien epäkohtia. Kuinka muutenkaan mikään asia voisi paremmakseen tulla? Tyhjällä tyhjän saa.

"Paljonko hyvää saadaan tekemällä hengenpimeyttä harjoittavia näkyviksi ja antamalla heille puheenvuoro?"  

Tai sitten se vain normaalistaa valtavirrasta haitallisuutensa vuoksi poikkeavaa ajattelua ja toimintatapoja, imartelee vioittuneita persoonallisuuksia jatkamaan niitä sekä pahimpana kaikesta epävakauttaa maamme. Kuinka paljon erilaisuutta yksi yhteiskunta oikein kestää muuttumatta toimimattomaksi?

Pitää päättää, että eletäänkö ylhäältäpäinjohdetussa yhtenäiskulttuurissa vai sulatusuunissa. Ollaanko oman onnensa seppiä vai hyvinvointi-, oikeus- ja sivistysvaltion kansalaisia? Kaikkea ei voi saada eivätkä liiallisesti keskenään ristiriidassa olevat tekijät voi muodostaa yhdessä jaettua kokonaisuutta.

Minä? Kolme rokotusta on otettu; muuta ikävää en havainnoinut kuin omaan makuuni varhaisen herätyksen ja sen kuinka kakkosrokotuksesta palatessa syystuuli puhalsi koivunlehden päin naamaa. Ensinmainitun päätin kestää vaikken tykännytkään; viimemainitusta taas en osaa syyttää ketään enkä liioin liittääkään sitä mihinkään.