Pääomaehtoisesssa talousjärjestelmässä voit olla vain sisällä tai ulkona

(Kuva: Jari Kähkönen)

Eilisen uutisen mukaan Helsinki on myymässä palveluyrityksensä, Palmian. Jargon kuuluu:”Konserniohjeen mukaisesti kaupungin omistajuudella on oltava strategiaan perustuva tarkoitus ja tavoite. Palmian osalta näin ei enää ole, vaan se toimii nykyisin kaupungin palveluntuottajana kilpailutusten perusteella.”

Taidatkos paremmin sanoakaan? Se edellinen tavanomainen viisaus aiheestahan kuului:”Ei ole ydintoimintaamme.” On pohjimmiltaan sejasama, että onko omistaja yksityinen tai julkinen; molempaa riivaa sama vaiva. Kaiken pitää olla tehokasta, tuottaa lisäarvoa tai olla voitollista – kuta enemmän – sen parempi.

Se on kovasti kiusallista työläisnäkökulmasta, koska sisällä vaivana on ylivaltainen idiootti, joka sekaantuu kaikkeen ja valitsee johtajiksi sekä pomoiksi kauko-ohjattuja ylhäältäpäinjohtajia. Että mitä te villapaidoilla, kun onhan teillä pikkutakit? Sikäli, jos vastaus ylipäätään tulee tai se olisi edes kerran jokin muukin kuin EI.

 "Yksityistä ja julkista omistajaa riivaa molempia sama vaiva; tehokkuuden, lisäarvon ja voitollisuuden vaatimus."

Ulkona ei ole paremmin. Voisi kyllä periaatteessa tehdä mitä huvittaa, mutta sen saa niin suunnitella, tehdä, maksaa kuin vastatakin itse. Palvelut ovat aina erinomaiset, vaikka rahkeet koko ajan vähenevät, kun jollain ilveellä pysyttiin viivan yläpuolella edellisessä mittauksessa. Yli- ja ilmaispalveluakin ilmenee.

Tämä ei ole Palmiasta, mutta kerrankin muuan vartiotoimistossa vuoroesimies kehtasi ehdottaa minulle, että pitäisi tehdä kopin pöytäkoneelle laskutuspohja; mikäli pyydetään, täytetään lappu ja lähetetään konttorille. Mutta ikinä kukaan niistä ei tullut väliin, tulkinnut sopimusta sekä kieltänyt tekemästä. Varsinaisia (t)yönjohtajia!

Ai miten niin? Siten niin, että tuli palvelupyyntö; soitin siitä hälytyskeskukseen, joka taas kertoi ettei tuota osoitetta löydy järjestelmästä ja siten ei pystytä laskuttamaan. Vastasimme siis pyyntöön, ettei pysty eikä kykene – tällöin asiakas passasi itse itseään ja hyvän palvelun saikin. Koko ajan joku yritti nakittaa eikä kaikelta aina vältytty.

"Yksikään (t)yönjohtaja ei tullut väliin, tulkinnut sopimusta ja kieltänyt tekemästä. Jotkut nakit oli siis lopulta vain tehtävä."

Asioilla on ikävä tapa kertautua niinkuin kaikki tahdissapysymättömän marssirivistön viimeisenä joskus lompsineet tietävät tai leikitään kuumalla perunalla varoittamatta seuraavaa etukäteen. Tavalla tai toisella kanssaihminen siis jätetään selviytymään ongelmatilanteesta miten vain parhaiten kykenee – melko reilua.

Voivoi. Näitä ihan tyhmiä hangoitteluja ja vastuunpakoiluja sitä joutui toisinaan selvittelemään enemmänkin, kun oli ensimmäinen tai ainoa vallan muoto, mikä oli saatavilla siihen kellonaikaan. Sisällä ja ulkonaolon ainoa ero oli siinä, että ellei päätös miellyttänyt saajaa niin tämä saattoi mennä valittelemaan jossain sijaitsevalle konttorille.

Väitän, että tässä kehikossa tasapainoa ei voi saavuttaa ja kaikki edistys perustuu aina joko ulkoiseen pakkoon tai sattumanvaraiseen tahattomuuteen. Olipa kapitalisti julkinen tai yksityinen; kumpikaan ei pysty käsittelemään alhaalta ylöspäin suuntautuvaa vaikuttamistyötä. Sellaisen yrittämisestä seuraa aina kosto.

 "Sisällä ja ulkonaolon ainoa ero oli, että päätökseen tyytymätön saattoi mennä valittelemaan jollekin konttorille."

Sävel on sama pohjoismaisesta kunta-alan tukipalvelusta Pohjois-Amerikan niin kutsuttuun erikoistuneeseen poliisilaitokseen asti – pieni ironia piilee siinä, että viimemainittukin on usein kunnan toimintaa, koska sikäläinen vallanjako-oppi. Ne saattoi olla pakko perustaa, mutta liian hyviksi päässeille tuli aina lopulta noutaja.

Tai muistellaanko Ruotsin valtion vartioimisliike ABABia? Näkökantti riippuu luonnollisesti siitä, että olitko siistien tilojen pukupelle vai pampusta saava marginaalieläjä Siinä Tavallisessa Paikassa, mutta saaga loppui yhden nimivaihdoksen jälkeen 30 vuodessa – kokkifirma ei ikinä ostanut tekniikkaa ja vartioinnin möi heti pois.

Työ ja pääoma ovat siis loputtomassa sekä sovittamattomassa keskinäisessä ristiriidassa; sikäli, kun joku höpsöliini todellakin kuulee asiasta nyt ensikertaa – minulta. Sellaisessa on aina joko sisällä tai ulkona – välimallit sortuvat, sillä toinen ei tukipalvelujasi puolestasi maksa eikä ylijäämä ole välttämättä minkään arvoista.