Kontio-Ostari

(Kuva: Jari Kähkönen) Mestoilla Joensuussa.

Pielisjokiseudun päätoimittaja Suvi Palosaari kirjoitti männäviikon lehden pääkirjoituksessa, että kuntaan pitäisi saada asennemuutos, vertailla sen palveluelinkeinoja vastaaviin paikkoihin ja perustaa uusi ostoskeskus. Aloite ei ole puoliksikaan yhtä kelvoton kuin mille vaikuttaa.

Kirkonkylän nuorisotilan sulkeminen

(Kuva: Jari Kähkönen) No, sentään alaovessa on nyt jo tuo maalaus.

Vapaa-aikapäällikkö Sari Jormanaisen päätös Kontiolahden kirkonkylän nuorisotilan sulkemisesta ajalla 21.9. - 17.10.21 tuli eteeni Facebookin uutisvirrassa maanantai-iltapäivänä. Tämän syksyn tapahtumat huomioonottaen en voi vilpittömästi sanoa olevani sen paremmin pahoillani kuin yllättynytkään.

Siviilin tunteet, miltä jokin näyttää ja tarve saada huomiota

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kirjoitin ylläkäyvän otsikkoluonnoksen cahieri-Moleskineeni, kun hetkellinen kuvitelmani voimankäyttöä ja järjestyksenvalvontaa koskevasta keskustelusta ei-ammattilaisen kanssa päättyi. Hahahahaa. Luuleeko ne tosiaan, että on vartija, jos on jotain tiettyä mieltä tai vartijoidenkaan olevan yksimielisiä kaikesta? Voivoi.

Tyhmyys ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin äsken Raoul Palmgrenin Vankilapäiväkirjan; kiinnitin huomiota turhautumiseen, jota ilmeni niin Vihkoissa kuin 30-luvun kuvien aiotussa jatko-osassakin. Olisikohan vasemmistososialisteissakin ollut siis pääsääntöisesti vain kahdensortin intellektuaaleja; työväenihannoijia ja yläpuolelleen asettujia?

Joensuulaisnuorison räjäyttelyvillitys

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä voi olla yksi joensuisen nuorison Niistä Tavallisista Paikois-
ta, vaikka täällä ei vielä tiettävästi räjäytelläkään mitään.

Minusta on aika armotonta sekä edesvastuutonta jättää enemmistö nuorista räjähdyksen jälkeiseen säikähdykseen ja vähemmistö toipumaan vammoistaan; pitämättä heille puhuttelua itse tai huolehtimatta sen pitämisestä. Mistä tietämätön tietää tai älyämätön älyää, jos ei saa sanomista käyttäytymisestään? 

Herätys, Joensuu!

Tämä on kuvakaappaus, jos joku ei sitä jo ihan itse tajunnut.

Ollapa taas Vanhusbookin puskiksessa kuva ja postaus väitetystä kauppakeskus Metropolin katolle kiipeämisestä ynnä kivenheittelystä. No, sehän meni huuteluksi sekä hähähhääksi kuten aina; en ehtinyt ketjuun substantiaalisesti postata, joten jatkan juttua tässä. Otsikko on räväkästi herätys huutomerkin kera.

Voi Karjalan nuoria

Pitipä sattua. Keskiviikkona SVT:n Uppdrag granskning -toimitus Ruotsissa teki ohjelmaa mopopojista ja poliiseista; perjantaina taas joku Joensuun poliisiaseman heittopussi/rangaistuspartioon joutunut sometti Outokummun nuorten liikennekäyttäytymisestä. No, hyvä on; jatketaan sitten juttua aiheesta.

Te ette ole kansa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Me olemme kansa, karjuivat kohta entisen DDR:n kansalaiset täyttä kurkkua kadulla 80-luvun viimeisenä syksynä. Se oli hyvä oivallus; juuri näin tuleekin huutaa, jos peruuttaa sietämättömien oikeuden hallita epävapaudessa. Kysymys on minäkäsityksen muutoksesta, jonka myötä uusiksi menee paljon muutakin.

Vaikeasti kerrottavia tarinoita

(Kuva: Jari Kähkönen)

Inspiroiduin kolmiosaisesta Hassan Zubier-dokumentistä, jota YLE esitti tänä syksynä. Länsimainen sivistys toimii  niin, että luullaan jonkin oikeasti tietävän voivan heti vaivoitta opettaa asian toiselle. Näin luin Hobbesin Leviathanista. Avoimessa yhteiskunnassa Popper arvosteli ilmiötä järjen hirmuvallaksi.

Antaa neuvoja vaikkei uskalla nimeään sanoa

Kypsähdin kirjoittamaan, koska näen säännöllisesti blogissani kaikensortin VPN:nien, proxyjen tai tiesminkä taa piiloutuvia kävijöitä, jotka tulevat etusivulle kääntymään pariksi sekunniksi. Muistin näet sillä hetkellä mitä oli menneessä elämässä toimittaa yhden vastaavasti änkyrän kohderyhmän lehteä.

Niin nuoret esiintyvät kuin aikuiset vastaavat

(Kuva: Jari Kähkönen) Ostoskeskus se on tämäkin.

Aikuisyhteiskunta ei nuorista piittaa. Ensin heidän annetaan kokoontua keskenään, mutta loukkaannutaan, kun tästä ei yllätysyllätys seurannutkaan mitään hyvää. Perätään yhteiskunnan toimenpiteitä, poliisia ja rangaistuksia. Hoh-Hoijaa. Oulun seudulla käydään kuumana, mutta ei idässäkään hiljaista ole.

Kielipeli muuttuvasta maailmasta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kerro minulle kasvattajasi niin minä kerron mikä olet. Maakunnassa pysyneet perinteisten arvojen ihmiset kasvattavat ahdasmielisen juntin. Netti kasvattaa kehitysvammaisuuden, sosiopatian ja nepsyn väliä ajelehtivan huomionkipeän, sopeutumattoman sekä haastavasti käyttäytyvän suorasuun.

Seuraavaksi käännän selkäni – ei minulle tästä enää palkkaa makseta

(Kuva: Jari Kähkönen) Leipälaukku kaulassa ja lierihattu päässä kulkevalla
buutsimiehellä ilmenee ajoin ihan samanlaisia ajatuksia kuin töpselinok-
kaisella vertaisellaankin, koska hän on vain erilainen; ei varsinaisesti pa-
rempi ihminen. Uskotko sen?

Kerran; nimeämättömän valtion koulun yhden kurssin opiskelijoina, istuimme vertaisen kanssa laitoksen niin kutsutun ravintolan pöydässä ja pohdimme meitä osallistumatta kuuntelevien sihteereiden inhotukseksi vakaumuksia. Liikuimme hyvin yleisellä tasolla; miten vakaumus muodostuu, kriisiytyy ja myös muuttuu.

Kylähulluus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin, kukahan se kylähullu oikeasti olikaan? Tämä iänkaiken olemassaollut ja yhä ajankohtainen ilmiö taitaa kertoa jotain olennaista vaan ei mieltäylentävää ihmisyydestä. Myös Heikki Ylikankaan viisikohtainen kylähulluustyypittely on minusta osoittautunut ajan mittaan vajavaiseksi ja sitä tulisi täydentää.

Pienten havaintojen päivänkronikka

(Kuvakaappaus LinkedIn) Tälläinen ilmantui katsomaan profiiliani.

Ohhoh. Olenpa ollut suosittu viimepäivinä. Toivottavasti moni palkaton puolipäivätoiminen hakukoneennaputtaja ei synkästi pettynyt, kun yhteys itseni sekä kaiman; hänen, joka on maisteri ja ylijohtaja, välillä paljastuu täysin sattumanvaraiseksi sekä tahattomaksi. Säästäkää rahaa ja hankkikaa oma elämä!