Pienten havaintojen päivänkronikka

(Kuvakaappaus LinkedIn) Tälläinen ilmantui katsomaan profiiliani.

Ohhoh. Olenpa ollut suosittu viimepäivinä. Toivottavasti moni palkaton puolipäivätoiminen hakukoneennaputtaja ei synkästi pettynyt, kun yhteys itseni sekä kaiman; hänen, joka on maisteri ja ylijohtaja, välillä paljastuu täysin sattumanvaraiseksi sekä tahattomaksi. Säästäkää rahaa ja hankkikaa oma elämä!

Monihan teistä ei tätä varmaan tajua, mutta minä olen ollut netissä toistakymmentä vuotta; en aina omalla nimelläni ja hyvä jos muistan puoletkaan mitä tuli joskus tehtyä, sekä luultavasti en nyt allekirjoittaisi siitä enää puoliakaan. Inhimillinen matalamielisyys, pahat aikomukset ja etenkin oman elämän puute on tuttua juttua.

Kun et persoonallasi kykene takaamaan substanssia, jonka väität sinulla olevan; tottakai haluat olla anonyymi. Jos saisit nyrkinkantamalle erehdyttyäsi turpaasi niin että raikaa; luonnollisesti huutelet etäältä, juokset karkuun ja olet niin epäsuora kuin vain ällisi antaa myöden. Sellaistahan se on se vioittuneen persoonan elämä.

"Olen ollut netissä toistakymmentä vuotta; matalamielisyys, pahat aikomukset ja oman elämän puute on tuttua juttua."

Jotkut ovat kuin kävelevä rikkinäinen puhelin -leikki; kertovat nettihakujen tietoja ominaan tai pyrkivät stereofoniseen vaikutukseen panemalla huhun kulkemaan edeltä, johon pitäisi perille päästyään muka vastata kuin asialliseen asiaan. Mahtoi siis ottaa koville nähdä kaima sektoriministerin kyljessä pressissä valtakunnaverkossa.

Erehdyin myös keskustelemaan LinkedInissä Iisalmen puukotuksesta, mutta vain huomatakseni, että höhöhöö hyvä läppä ja silloin kun minä olivat tavanomaisimpia viisauksia. Kuinka ihmeessä joku viitsii myötäloukkaantua vartijoiden puolesta nollalla yrityksellä parantaa heidän asemaansa tai edes tietämättä kuinka moinen tehtäisiin?

Tämä humoristi rupesi ihan oikeasti selittämään hälytyslaitteettomuutta, koulutusta ja säätelyä kuin olisin satunnainen utelias somen kulkija. Ei tainnut tajuta alkuunkaan kenelle oikein puhui. Olisin toivonut blogilleni parempaa palautetta, mutta edellisen lisäksi sain sitä omassa aktiivisuusvirrassani nollan verran lisää.

(Kuva: Jari Kähkönen) Uusi Retkilaukku taisi mennä piloille koristelussa.

 

"Erehdyin keskustelemaan LinkedInissä Iisalmen puukotuksesta, mutta höhööö hyvä läppä ja silloin kun minä kukoistivat."

Heh. Välikevennyksenä nostan esiin tuon mokoman turvallisuus- ja tutkintateollisuuden liikkeenomistajan, joka näköjään tuli oitis norkkaamaan profiiliani premium-anonyyminä niinkuin on sattunut ennenkin. Ei ole aavistustakaan kuka on oikeasti; kovasti tykkäisin, jos pitäisi päänsä kiinni sekä pysyisi etäällä.

Hän näet voi hyvinkin olla joku ihquaito ystävä nuoruudenammatin ajoilta, jonka kohdalla päätyy vaan kysymään, että mihin sitä ihminen enää vihollista kaipaisikaan. Tai joku täysi nobody, jolle sukunimeni ehkä sanoo jotain epämääräisen kielteistä, mutta vaikkei olla koskaan tavattukaan niin silti se tietää minusta kaiken. Mielestään.

Tai sitten se on joku niistä monista poseeraajista, jotka nojaavat miekka hihassa putkan tiskiin maksaakseen vuokransa&ruokansa, mutta silti ollaan niin yrittäjää että. Tämä on näin: kaikki turva-alan suuryritykset ovat institutionaalisesti eikä henkilöllisesti omistettuja ja kaikki sen menestyjät ovat palkansaajina moisissa.

"Välikevennyksenä turvallisuus- ja tutkintateollisuuden liikkeenomistaja, joka kuulostaa koreammalta kuin onkaan."

Sitten vähän disainia. Minulla on useita vyö-, ranne- ja olkalaukkuja; niistä yhteen viimemainituista toteutin äsken pienen kiinnostavan projektin. Savotta on kyllä pitkän historian luotettava kotimainen laatuvalmistaja, mutta silti veska mitä informatiivisista syistä nyt kutsun Uudeksi Retkilaukuksi meni koristellen piloille.

Josko nimi on enne? Nimittäin se englanninkielinen Huono Vitsi, jonka joku Fredi Lilius(hakukoneen tietojen mukaan stand-up koomikko) on väitetysti ideoinut laukun päällis- eli sulkuläppään. Tilasin siis kaupasta kolme visiotani hyvin ilmaisevaa kangasmerkkiä ja ulkoistin ompelutyön toiselle palveluntoimittajalle.

Jossain vaiheessa ajattelin siihen myös yhtä isoa selkälippukokoista kangasmerkkiä, mutten valitettavasti saanut sellaista hankituksi asetetun aikataulun puitteissa. No, ihan hienohan se tuosta tuli näinensäkin; ajattelen minä nyt. Luonnollisesti jaoin vitsin myös Savotan kanssa, mutten vielä ole saanut heiltä mitään palautetta.

(Kuva: Jari Kähkönen) Tälläinen siitä olkalaukusta tuli tuunattuna.