Korona-ajan työvoimapolitiikan kolme hutia ja mistä ne johtuvat

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaivarin kartanon eli Työtuomioistuimen vanhan
virastotalon portintolppa joskus kauan sitten.

Luin täkäläisestä lehdestä, että valtion pitäisi kuulemma taata työvoimaa löytyvän tai muuten marjanviljelijä niittää kasvuston maahan. Voivoi. Ensimmäinen hutikutihan tulikin jo siinä; Suomi ei ole sosialistinen kansantasavalta, jossa on työpakko ja työvälitysmonopoli. Ihan siis vaan tiedoksi.

Apteekkimurrot – ajanilmiö vai vedenjakajako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausretkellä Länsi-Helsingissä kauan sitten; auringon-
lasku kevättalven illalla.

Kyllä koronakriisin vuoksi suljetut rajat näkyvät kohta huumemarkkinoillakin. Apteekkimurrot ovat näet tähän asti olleet ylikuumenemisilmiö; milloin työllistivät huumeriippuvaiset sotaveteraanit, toisinaan suitsittiin lääkäreiden reseptinkirjoitusta ja joskus huumeiden saatavuus oli vain yleensä heikko.

Ei tämä talo ole olemassa sinun kierroksiasi varten

Jokseenkin noin minulle sanottiin 1990-luvulla. Jos kuulisin sen nyt uudestaan, luultavasti vastaisin seuraavasti:”No, sitäkö varten kierroksia tehdään, että koko ajan vilkuilen ikkunoista pihalle, josko joku on jotain vailla?” Silloin en tainnut sanoa mitään; olin tosikko, ja minulla oli myös kuvitelma ammattiin liittyvästä käyttäytymisvelvoitteesta.

Sano se suoraan tai epäsuoraan, samapa tuo, kunhan ajattelet

Kysypä itseltäsi; montako minuuttia putkeen sinua kuunnellaan ilman aiheen vaihtamista, höhöhöö-luokan mukanokkelaa sanaleikkiä tai suorastaan paikaltapakenemista? Se kertoo paljon, mutta ei välttämättä imartele. Opitpahan katsomaan tarkemmin, että keille viitsit vast’edes ajatuksistasi kertoa.

Ala-arvoista

Ala-arvoista huomenta, hyvät lukijani, joita on nyt tavallista nollaa kävijää enemmän. Näinhän on ollut jo pitkään; syynkin tiedän kyllä, sillä en ole tiedonhankintakyvytön enkä liioin ympäröivästä maailmasta pihallakaan. Hieno havaita kuinka valtaosa teistä tajuaa erehdyksensä jo peräti noin yhdessä sekunnissa. Ja poistuu paikalta.

Miksi avoin päättely on minun juttuni?

Tämän tekstin siemen kylvettiin, kun äsken pyysin ja sainkin kritiikkiä työstäni. On näet usein niin, että näissä hommissa sinua joko inhotaan ja halutaan lannistaa hiljaiseksi; tai hyvää tarkoittavat tutut lähtökohtaisesti kehuvat, koska sinä olet sinä. Missä olet oikeasti ja miten etenisit; kas siinä pulma.

Minuuttien myytti

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei tämä ollut koskaan minun työsalkkuni.
Taisin ajatella tekeväni ruudusta joskus jotain portfolioon kuvaa-
maan ammatillista siirtymääni.

Joensuun Prismaan murtauduttiin aiemmin tässä kuussa. Tarkastelen nyt muutamia epäkohtia, jotka havaitsin kyllä tuoreeltaan; vaan mistä silloin vaikenin. Olenhan kynämies; en enää järkeile, etten saa arvostella, jos en ollut siellä itsekin eli "lampsinut mailia hänen maihareissaan". Saan jälkiviisastellakin.

Järjestyksenvalvonta Joensuun keskustassa

Olen kirjoittanut monesti Joensuun uuden kaupunkikeskustan turvallisuustilanteesta. Nyt aihe on noussut uudestaan ajankohtaiseksi, koska saan säännöllisesti lukea somesta purnauksia Korona-viruksen aikaan liittyvän varovaisuuden noudattamattajättämisestä; ne kohdistuvat niin nuoriin kuin vanhoihinkin.

Perussuomalaisuus – politiikkaa vai henkilökohtainen ongelma?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ilta-aikainen kuva noin vuoden takaisesta Joensuun keskus-
tasta; havainnollistakoon se tässä kuinka autiolta siellä pitäisi nyt näyttää. 

Perussuomalaiset on populistinen koalitiopuolue. Sen reaalipoliitikot eivät usko itsekään suoltoonsa, metodipopulistit ovat olevinaan tosissaan, valtavirran populistit vaihtelevat hillumisen sekä arkiharmauden välillä, autoritaariset haluavat diktaattoriksi ja joidenkin ”politiikka” on vain häiriintyneisyyden oire.

Plus- vai miinusmerkkistä, siitä on kysymys Corona-viruksen aikanakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Katuvalokuvausharrastusta Helsingissä vuosia sitten.
Ruutu valikoitui tähän solidaarisuudesta kulttuuritoimijoille, jotka ovat jou-
tuneet ahtaalle nykyisessä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Suomi oli vakaa maa, jossa viranomaisiin luotettiin, turvallisuus ja oikeudenhoito olivat kunnossa; kaikki olivat osallisia, toimivia ja vielä suhteellisesti vauraitakin. Normaalit suhtautuivat toisenlaisiin lähinnä ihmetellen, säälien sekä joskus myös lievästi epäuskoisen vahingoniloisesti hihitellen. Sitten maailma muuttui.

Älä syytä Korona-virusta, kun vika on itsessäsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Käyttökauden vihreän pikkurepun tuunaaminen kantoviilek- 

keen tarviketaskuin oli minusta kiinnostavampaa kuin hallituksen tiedotustilaisuus.

Olen ohuesti huvittunut siitä kuinka kaikki ovat niin tietäviä ja huolissaan, kun koronaepidemia nyt johti valmiuslakien käyttöönottoon. Sanoisinkin näin, että suotta tautia syytät; olet mitä olet tai teet mitä teet siihen katsomatta. Ei mielivaltaisuutta, taitamattomuutta eikä ihmisten ylikävelyäkään ole juuri keksitty.

Kansalaispalvelus tyhjien toiveiden tynnyrinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Siitä, mitä on palveluksessa käyttänyt; saa tehdä itselleen
käsilaukun siviiliin päästessään.

Kansalaispalvelus – mitä viiksenkarvaa; armeija on sotimista varten, ei siksi että inttimuistoista tarinoiminen säilyisi suosittuna ajankuluna kansan kesken. Minä väitän, että puhe koko ikäluokan jakamasta kokemuksesta on yhtä täyttä feikkiä kuin tuore huoli nuorten syrjäytymisestäkin. Ei oo totta!

Sanohan, paljonko rakenteellista työttömyyttä ihanneyhteiskuntasi kestää?

Youtubesta löytyi tälläinen Mikko Perkoilan jo alunperin 1980-luvulla tekemä, sangen osuva laulu.

Minä opin muinoin, ettei rakennetyöttömyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan; se oli oikeastaan rakennemuutostyöttömyyttä, joka katosi aikanaan edistyksen edistyessä kyllin. Kaikkein useimmin käytetty esimerkki tästä oli maatalouden kuihtuminen ja teollisuuden kasvu 1960-1980-luvuilla.

Automarketin turvallisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) S-Marketin aukioloaikoja muutettiin, mutta
valaistuskeskuksen kello-ohjausta taas ei oltu muutettu ennen-
kuin vasta nyt. Tämä on vuosia vanha arkistokuva.

Yhteiskunta muuttuu ja se heijastuu turvallisuuteenkin. Ei 2020-luvun automarketin turvallisuutta voi hoitaa kuin 1980-luvun keskustatavarataloa. Onko oppimishalukkuus ja sitoutuneisuus kunnossa vieläkään? Ei enää, jos on saanut koskaan; saa mitätöivästi töksäyttää ”ei meille tälläistä, tämä häiritsee”.

Karhutiimi elämöi, nosti kämmentäns’ ja...heitti hästägin?

                        Video: Youtube/Ne Luumäet/Myymäläetsivä vauhdissa.

Anteeksi kansallisrunoilija Runeberg; en voinut mieltäni malttaa. Otsikko ostaa paikkansa, kun joku Karhutiimistä kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että hässäkkä näkyvä valvonta sucks; s-sana muuten tarkoittaa kiltistikin sanottuna pahalle haisemista. Onko keksitty uudelleen tuli vai pyörä? Ei. Myymäläetsivä!