Kansalaispalvelus tyhjien toiveiden tynnyrinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Siitä, mitä on palveluksessa käyttänyt; saa tehdä itselleen
käsilaukun siviiliin päästessään.

Kansalaispalvelus – mitä viiksenkarvaa; armeija on sotimista varten, ei siksi että inttimuistoista tarinoiminen säilyisi suosittuna ajankuluna kansan kesken. Minä väitän, että puhe koko ikäluokan jakamasta kokemuksesta on yhtä täyttä feikkiä kuin tuore huoli nuorten syrjäytymisestäkin. Ei oo totta!

Ovatko siis suurten ikäluokkien harvat yhä julkisessa elämässä olevat ja täysin oikeustoimikelpoiset yksilöt alkaneet pakkoauttaa lastensa lapsia? Nostetaan oppivelvollisuusikärajaa; kyllä, vaikkei ole opiskelupaikkoja, tiloja, palveluita, opetusta tai aavistustakaan siitä mille alalle pakotetut saattaisivat jopa soveltua.

Samaan syssyyn runoiltiin koko ikäluokan kutsunnat; näin voidaan tarkistaa oltavan varmasti sillä polulla kuin pitääkin, sitten vaan palvelukseenastumismääräys käteeen ja ulos täältä. Kas kun ei laiteta nuorten ajokortteja määräaikaisiksi; jos et suorita, niin et ajakaan. Tai jopa leikata oppivelvollisuuspinnareiden sosiaalietuuksia!

Tämä on samaa pakkoauttamista, jonka suurten ikäluokkien vanhimmat edustajat tuomitsivat sanamagiana ja hoitoideologiana ollessaan teinikapinallisia; sitten he romuttivat ne, alettuaan nuoriksi vallanpitäjiksi. Nyt, 1990-luvun militarismispiikin ajan entisissä varusmiehissä on heille tuki sekä turva, kun itsensä uusiksi loivat!

"Jo suuret ikäluokat tuomitsivat tälläisen pakkoauttamisen"

Armeija käyttää ja heittää loppuunkuluneen materiaalin pois. Pakolla. Se ei tarvitse ketään ja suostuu edes ottamaan enää vastaankin vain harvat. Näin on siksi, että vuosia kestävä rintamalinjojen juoksuhautasota keskellä korpea, jota käydään laajan reservin massa-armeijalla, on ollut jo kauan täysin vanhentunut ajatus.

No, paras pelotehan on se, jonka toimivuutta ei ikinä testata. Ja sen taas muodostaa palvelus, joka on ainakin pinnallisesti laajojen kansalaispiirien omakseen ottama, arvostettu sekä minkä ikäluokka toisensa jälkeen suorittaa innolla. On huokea ylläpitää, notkea käyttää ja tuottaa kriisiaikaan valmiin reservin. Mitä näistä armeija oikeasti on?

Mitääntarkoittamattoman kansalaispalveluksen ja koko ikäluokkien kutsuntojen haikaaminen on siis yksinkertaisesti perverssiä. Jos toinen maailmansota kummittelee näin pahasti sitä elämättömien ihmisten mielissä, he tarvitsevat psykoterapiaa; sellaisten ei ainakaan tule päästä päättämään meidän kaikkien yhteisistä asioista.

"Kansalaispalvelus ja koko ikäluokan kutsunnat ovat perverssi ajatus"

Oli aika, kun sanottiin vitsillä jonkun palvelevan mopoautokomppanian twitterjoukkueessa, jos tarkoitettiin ilmeisen kunnotonta, epäpätevää ja huonosti motivoitua varusmiestä. Nyt vitsi käy toteen, koska kysymys yleisen asevelvollisuuden olemisesta tai olemattomuudesta on liian pelottava lausuttavaksi ääneen.

Että yleinen asevelvollisuus sen olla pitää; ei se tosin ole oikeasti ollut niin aselvelvollisuus kuin yleinenkään enää vuosikymmeniin, voi veikkonen. Siksi kurotetaan taas kerran tyhjien toiveiden tynnyriin, mutta nyt harojan sormenpäät yltivät jo aivan pohjapeltiin asti. Jospa kokeiltaisiin lisätä vapaaehtoisuutta?

Naurettavuus tiivistyy siihen, että ollaan muka niin isänmaallisia ja innokkaita palvelemaan. Mutta silti luuloteltu maanpuolustusjärjestelmä ei toimi ilman kuvitelmaa, itsestäänselvyytenä pitämistä, kirjoittamattomia sääntöjä sekä ennenkaikkea koko ajan pahaenteisesti ylläleijuvaa epämääräistä pakon käyttämisen vihjausta.

"Ei ole ollut enää aikoihin niin asevelvollisuus kuin yleinenkään"

Isänmaa ja kansallisvaltio ovat mielikuvituksen käyttöä vaativia suureita, joita on vaikea tavoittaa käytännössä. Mutta niin on sekin, kun päättää onko joensuulaisen ravintolan tupakkapaikalta satunnaisille kadullakulkijoille huuteleva mies rehti todenpuhuja, sosiaalisesti epäpätevä vai pelkkä henkisesti tasapainoton ulkoisesti oireilija.

Ihmekö siis, kun useimmat vain sivuuttavat ne mitään sanomatta tai edes päin katsomatta; yhtyväthän molemmissa niin sietämätön käytös kuin täydellisen käsittämättömät puheetkin?