Plus- vai miinusmerkkistä, siitä on kysymys Corona-viruksen aikanakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Katuvalokuvausharrastusta Helsingissä vuosia sitten.
Ruutu valikoitui tähän solidaarisuudesta kulttuuritoimijoille, jotka ovat jou-
tuneet ahtaalle nykyisessä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Suomi oli vakaa maa, jossa viranomaisiin luotettiin, turvallisuus ja oikeudenhoito olivat kunnossa; kaikki olivat osallisia, toimivia ja vielä suhteellisesti vauraitakin. Normaalit suhtautuivat toisenlaisiin lähinnä ihmetellen, säälien sekä joskus myös lievästi epäuskoisen vahingoniloisesti hihitellen. Sitten maailma muuttui.

Kansallisvaltio, hyvinvointivaltio, oikeusvaltio ja niin edelleen olivat näet aina inhmillisen havainnointikyvyn ylittäviä mielikuvitusasioita. Jos taas oli nähnyt niiden toimintaa läheltä, saattoi sarkastisesti todeta, että kaikki toimii sen paremmin kuin mitä tarkemmin varoo koskaan joutumasta noiden käsitteiden muodostaman järjestelmän asiakkaaksi.

Jälkiviisaudessa saattaa nyt kysyä, että kauanko luultiin ihmisen haluavan säilyä tietämättömänä, jos vain itsellä kaikki toimii? Ja loppujenkin tottelevan; mikäli heitä tosipaikan edeltä häpäistään nimittelemällä viranomaisvastaiseksi, sekä vaatien vastaamaan kyllä tai ei kysymykseen "väitettekö viranomaisten valehtelevan".

Nämä näet olivat sen vakauden, luottamuksen, turvallisuuden ja hyvinvoinnin ruma kääntöpuoli, jonka asioita seuranneet kyllä aina tunsivat. Kuinka vahva valtio sopeutti kansalaisen itseensä koukkimalla hänestä ulos senjasen viraston rooteliin kuuluvan ongelman, löi leiman otsaan ja lopulta sysäsi pois normaalien joukosta.

"Tämäkö loisi plus-merkkisiä kansalaisia? Päinvastoin!"

Kuinka kauan enimmät ihmisistä olisivat toimeliaita, kuluttavia, huvittelevia, harrastavia; omistamatta ajatuksenpuoltakaan noille marginalisoituneille onnettomille, jotka myös olisivat äänettömiä&näkymättömiä? Ei saata naama vakavana kirjoittaa, että tämä toimintatapa loisi yhteiskuntaan plus-merkkisenä lähteviä kansalaisia. Päinvastoin!

Sellaista luuleva on ilmeisesti joko oppimaton tai liian täynnä itseään, että ei tunne identiteettipolitiikan ja kulttuurisodan käsitteitä. Ensinmainittu on harhaluulo, jossa itsensäkaltaisia pidetään yhteiskunnan väärinkohdeltuna parhaimmistona. Toinen on väärinkohtelukuvitelman luuloteltua korjaamista tuhoisin seurauksin.

Väitän, että enin osa Suomen toimimattomuutta, kelvottomuutta tai vaarassaoloa messuavista miinusmerkkisistä on satunnaisesti radikalisoituneita. Eivät päässeet keskiluokkaan korkeakoulututkinnolla, jäivät yläluokan ulkopuolelle puuttuvan verkostoitumisen vuoksi ja joillain on luultavasti hätä elämän perusedellytyksistäkin.

"Väitän, että enimmät ovat satunnaisesti radikalisoituneita"

Osan vaikeuksien lähtösyy on omassa itsessä, mutta läheskään kaikki eivät silti ole vaarallisia poikkeuspersoonia. Moni vaikeudet laukaisseista teoista oli lähtöjään oma moka, mutta on räikeä vääryys syyttää niistä yksin heitä itseään. Radikalisoitumisen asteen oikea arviointi on pitkällinen prosessi; ainoa totuus on, että se vaihtelee.

Näin päästään tahattoman eskalaation käsitteen äärelle, jota tavallaan sivusinkin jo mainiten ihmisten lähtökohdan heikkoudet ja oman mokan; nyt niiden vuoksi seurasi jotain ennalta-arvaamattoman kohtuutonta pahaa. Terve, tasapainoinen ja vastuuntuntoinen ihminen välttää riskikäyttäytymistä juuri siksi ettei päätyisi tänne.

On erittäin todennäköistä, että jos riskitietoisuus puuttuu, rajalla on hypitty jo kauan ennen lopullista yliastumistakin. Niin, sitten todellinen kielteinen poikkeuspersoona pahat mielessään yllytti; joko omaeduntavoittelutarkoituksessa tai seurauksista piittaamatta, ja radikalisoitunut meni vielä tekemäänkin sen mitä yllytettiin.

"Normaalius on kokonaisuus, joka pitää ihmisen oikealla tiellä"

Normaalius on kokonaisuus, joka pitää ihmisen oikealla tiellä mahdollistamalla, turvaamalla, hillitsemällä ja ohjaamalla.  Samoin on poikkeavankin suhteen, mutta käänteisesti; mahdollisuuksia ei ole, turvallisuus häilyy, tolkuton mellastaminen antaa mielihyvää sekä harhaan ohjaudutaan niin vertaisten kuin johdonkin käden kautta.

Ihminen näet haluaa aina kuulua joukkoon, saada mielihyvää ja tuntea turvallisuutta; tämän tehdessään hänellä on tietoinen mielensä, mutta kerrankos sitä erehdytään. Kaikkien yhtäläinen ihmisarvo seka laillisuus- ja lainalaisuuperiaate ovat nekin abstraktioita, jotka eivät synny tai pysy päässä ilman määrätietoista työtä.

Niin, loppujenlopuksi vaaditaan siis ketjureaktiota: yksi laajasti leviävä perätön huhu, ihmisten paikalletulo joukolla ja joko väärä tai virheellisesti toteutettu reaktio viranomaisilta. Miksi luulet meidän aikamme videohäiriköiden kuvaavan aina tarkkaan, kun poliisi vie joko hänet tai kannattajansa putkaan? Juuri tästä syystä.

"Miksi luulet meidän aikamme videohäiriköiden kuvaavan?"

Maailman sivu mellakka on voinut syntyä, kun tosiasiassa poliisi antoi ensiapua, mutta joko ei osannut tai välittänyt kommunikoida paikalle kokoontuvan väkijoukon kanssa. Joskus kokoontuminen pitää myös älytä estää tai saada se hajaantumaan nopeasti; tehtävällä viipymisestäkin varoitellaan, ihan aiheellisesti.

Jos todet kenttäsiat puhuvat jäykkyydestä, perkelöitymisestä ja nussimiseksi menemisestä; mistä pitää tavallisen ihmisen puhua nyt Corona-viruksen aikaan? Ei välttämättä mistään tavallisuudesta poikkeavasta. On älyttävä, että ei enää ole yhtä tiettyä oikeaa elämäntapaa, jos sivumennensanoen oli koskaan ennenkään.

Työsuojelukurssilla opin, että työsuojeluedustajan tehtävän kaikkein tärkein asia oli miettiä, että lähteekö työyhteisön jäsen yhteiskuntaan plus- vai miinusmerkkisenä. Näin olisi mielestäni toimittava nytkin. Suomalaisten yhteistä onnea romuttavat hakevat ja tekevät pelkkää miinusta; älä sinä ainakaan enää ole heidän joukossaan.

Olla normaali ei ole ihan yhtä eikä aina kymmentäkään asiaa; se on laaja vaihteluväli eli enemmistö. Enemmistö, joka haluaa paitsi itsensä sekä rakkaimpiensa selvityvän, mutta että koko Suomelle kansoineenkaan ei tapahtuisi mitään kovin pahaa.