Ala-arvoista

Ala-arvoista huomenta, hyvät lukijani, joita on nyt tavallista nollaa kävijää enemmän. Näinhän on ollut jo pitkään; syynkin tiedän kyllä, sillä en ole tiedonhankintakyvytön enkä liioin ympäröivästä maailmasta pihallakaan. Hieno havaita kuinka valtaosa teistä tajuaa erehdyksensä jo peräti noin yhdessä sekunnissa. Ja poistuu paikalta.

Onneksi olin valinnut bloginäkymän, jossa jokaisen avatun sivun oikeassa laidassa on tekijätiedot; minä olen minä itse, ja kaikille tärkeille ihmisilleni kerroin tietoni asiasta jo viikkoja sitten. En sano kuka tai mitä, koska sellainen olisi minusta ala-arvoista ja ammattikynämiehelle sopimatonta toimintaa kts. otsikko.

Minä tiedän, että miksi kukin luulee tämän asian itselleen kuuluvan; tunnen kyllä suomalaiseni niin monivuotisen työ- kuin elämänkokemuksenkin perusteella. Eikä tietotekniikkakaan ihan vieras asia ole. Jokatapauksessa; erehdyksensä tajuttuaan kukin voi tässäkin tapauksessa kääntyä ympäri ja surffailla matkaansa.

En aluksi olisi viitsinyt kirjoittaa tätä tekstiä lainkaan, koska minusta tuntui, että aiheeseen ei löydy hyväksyttävää tulokulmaa. Asiahan on täysin yksityinen, koska puhuteltu ei todellakaan kuulu valtionjohtoon tai vastaa muustakaan yhteiskunnallisesti merkittävästä toiminnosta. Sitten vilkaisin muuatta Facebookin puskaradiopalstaa.

Nekin ovat ilmiö, jota ammattikynämies voi kyllä ohimennen seurata, mutta mille hänen ei pidä ikinä itse alentua kirjoittamaan. Joku oli tarvinnut ei-oikealle-nimelleen-tehdyn Facebook-profiilin voidakseen jakaa jo tunteja valtakunnanverkossa juosseen ammattiliiton johtajan julkisen kannanoton ajankohtaiseen asiaan.

Jakajaa syyteltiin huutelusta ja vaadittiin nimeä+tunnistuskelpoista kuvaa julki; tietenkin vedottiin myös "yrittäjän vapauteen”, mitä ikinä sekin sitten oikein tarkoitti.
Hohhoijaa. Jos keskustelunavaus oli selkärangaton, taso ei ainakaan saaduista vastauksista kohonnut. Mokomatkin nettikytät ja sananvapausprefektit!

Siitä tuli mieleen kauppareissuni eilisiltana. S-Marketissa eivät enää hyllyt ammottaneet tyhjyyttään, vaikka siellätäällä oli yhä aukkopaikkoja hamstrauksen jäljiltä. Ihmiset pyörivät sekä hyörivät ostoksia tehdessään täysin entiseen tapaaan; turvaväleistä viis tai vähän allekin, mikäli vain kultakin taipui.

Kassoille oli asennettu yhdistetty Hönkä-, Hiki- ja Pierusuojapleksi eli HHP. Työ oli ollut niin hoppuhomma sekä hirviä ruljanssi, että jopa porakoneenterän jättämät muovilastutkin olivat osin siivoamatta pois. Leukailin, että viimeksi kun itse työskentelin pleksin takaa niin siinä oli sentään 9-millin kuulat kestävä projektiilisuoja.

Yhteiskuntatieteellisesti tämä kertoo tunnustus- ja riskiyhteiskuntateorioiden rajusta kamppailusta siinä kumpi kahdesta muuttuu valtavirraksi tai suorastaan hallitsee tulevien aikojen tieteellistä ajattelua. Ehkäpä niiden yhteensovittamisesta syntyy sittenkin vain eräitä hyllymetrejä tieteellistä kirjallisuutta?

Taitaa siis olla niinkuin ruotsalainen osaa jo sanoa ”sinun maailmankuvastasi” tai ”sinun todellisuudenkuvailustasi”; moniäänisyyttä tarvitaan, jotta mielipiteiden sekä tosiasioiden hyödytön vastakkainasettelu lopulta väistyy. Molemmilla on yhtä suuri arvo, vaikka ne erillisiä asioita ovatkin; kas siinäpä opiksi itsekullekin.

No, ei lyhytsanaisuuskaan aina huono asia ole; näin opin tällä viikolla saamastani palautteesta. Ala-arvoista jatkoa, hyvät lukijani, koettakaapa tehdä tästä päivästä edellistä parempi! Aloittakaa oman käyttäytymisenne korjaamisesta. Eläkää omaa elämäänne. Jättäkää nuuskimatta. Lakatkaa vainoamasta toisia mielipiteen vuoksi.