Miksi avoin päättely on minun juttuni?

Tämän tekstin siemen kylvettiin, kun äsken pyysin ja sainkin kritiikkiä työstäni. On näet usein niin, että näissä hommissa sinua joko inhotaan ja halutaan lannistaa hiljaiseksi; tai hyvää tarkoittavat tutut lähtökohtaisesti kehuvat, koska sinä olet sinä. Missä olet oikeasti ja miten etenisit; kas siinä pulma.

En voi kieltää kritiikin ydintä; epäsuoruuttani. Vihaan saarnaamista, opettamista ja ideologioita. Olen menneessä ollut mukana viimemainituissa sekä tehnyt ensinmainitujakin enemmän kuin riittävästi; inholleni on itse elettyyn elämään perustuva vankka pohja. Siksi avoin päättely on minun juttuni.

Koululaiset taas eivät vielä tiedä paljon, ajattelukyky on kehittymätön ja sanomisentaitokin rajattu; siksi heille pitää jakaa yksinkertaistavia jokotai -tehtäviä. Päätetään mitä mieltä ollaan ja perustellaan; minua itseäni moinen johdattelu tosin tuppasi hymyilyttämään jo lukiolaisena. Useissa vertaisissani en juuri ajattelua tavannut.

Miksi sitten aikuiset ihmiset kehtaavat laittaa itse itselleen henkiset silmälaput? Se rupesi vuoroin raivostuttamaan ja vuoroin naurattamaan nuorena aikuisena, kun minulla oli elämänvaihe, jossa olin niin vartijaa ja sotilaspoliisimiestä kuin vain osasin. Emmehän eläneet missään diktatorisessa suljetussa yhteiskunnassa!

Olimme käyneet perus-, ammatti- ja yleissivistävän koulutuksen; tieto oli vapaasti saatavilla, osasimme hakea ja ymmärsimme sen. Säännöissä oli selvä perusta ja ne oli muotoiltu yksiselitteisiksi; vaikeuksien hetkelläkin keksi mitä teki, kun vähän järkeili. Voivoi, saatan nyt sanoa; niin tosissani minä todellakin uskoin sääntöihin.

Tämän tekstin siemen alkoi itää eilen, kun katselin Ruotsin TV 3:en Trolljägarna -ohjelmaa, jossa XL-mallia nettivainoajaa vastuutettiin tekemisistään. Voi kuinka monia ikäviä muistoja mieleeni palasikaan; ennen olin paljonkin tekemisissä kontrolloivien tukahduttajien kanssa. Fasistinen sisimpänsä heijastui kaikkeen mitä he tekivät.

Olin siis sokea sille kuinka yhteiskunta oikeasti toimii ja mitä ovat sen muodostavat ihmiset. En joko tajunnut tai myöntänyt sitä kuinka tarkoitus oli vain oppia järkeilemään jonkinverran, jotta hyväksyisi asiat sellaisenaan ja osaisi tehdä ne itsenäisesti. Vapaassa päättelyssä on vaaransa, koska lopputuloksesta ei ole takuita.

Nyt voin sanoa, että olin ollut jo kauan matkalla ulos ennenkuin vetelin vartijakorttini paloiksi kotitalous-Fiskarsseilla ja työnsin sotilaspassini silppuriin. Tajusin, että niin täydellisiä sääntöjä ei olekaan, jotta ne todellakin loisivat oikeudenmukaisuutta. Siinä tuppaa käymään päinvastoin, koska täydellinen ei ole maailmakaan, jossa eletään.

Ihmiset ovat jokseenkin tietämättömiä, ahdasmielisiä, olettavaisia ja torjuvia. Heidän pitää luullakseen saada heimoutua sekä sortaa lähtökohtiinsa sopimattomia tai erilaisia kanssaIHMISIÄÄN. On rajansa silläkin, että paljonko toisenlaisuutta sekä edes pohdiskelua asiaintilasta he kestävät rupeamatta tappelemaan.

Siksi ne yrittävät hallita ilmatilaa ja maisemaa ympärillään; mikäli on kyllin oppimaton ettei osaa hyödyntää jo keksittyä ideologiaa, sävelletään jotain esimerkiksi yhtenäisyydestä. Jotkut yrittävät hyötyä öykkäröintinsä kohteista; toiset taas ovat vain juuri niin epämukavuudensietokyvyttömiä kuin mille näyttävätkin.

Minulle tämä ei ollut koskaan ongelma. Pystyn myös vähällä vaivalla sivuuttamaan toisille niin tärkeän tarpeen kuulua joukkoon; en suostu pelleksi ja monotan kipeästi jokaista kuin minua siihen kannustaa. Sehän se hankalinta onkin; en ole sinun viihdyttäjäsi, joten lopulta et ikinä tiedä olenko tosissani vai pelleilenkö.

Voisin pysyä otsikossa, olla tiettyä mieltä sekä pitää merkkimäärän, jos haluaisin. Mutta koska ajassamme kirjoituspalkkion maksajia on vähän, ja moni lukijakaan ei enää tyydy passiivisena pysyttelemiseen; voin myös huoletta kirjoittaa vapaalla mitalla. Kun kaikki muutkin tekevät mitä itseään huvittaa!

Sivuutin tottelemisintoutuneet ja sun muut fasistit, mitkä sittemmin karistin kannoiltanikin; miksen pärjäisi myös olemattoman tietotasoisten, alhaisen kyllästymiskynnyksisten sekä heikkokäytöstapaisten kanssa? Heidän pitää oppia päästämään irti, koska oikeuksillaan ei ole mitään etusijaa.

Kaiken keskiössä on oikein ymmärretty vapaus. Jotkut yksinkertaisesti vastustavat kaikkea vapautta, toiset yrittävät panna muut perääntymään omastaan ja kolmansia ei kiinnosta kuin oma hyöty&huvi. Siispä, juuri siksi minun on kirjoitettava, koska se on paitsi välttämätöntä niin myöskin hauskaa.

Traagisinta olisi ollut jäädä roikkumaan sinne minne en kuulu enkä edes haluaisikaan kuulua, koska en uskalla tai kykene seuraamaan kutsumustani. Avoin päättely ei todellakaan ole kaikille; heikkohermoiset, lyhytvieteriset, turvallisuuskaipuiset, diktaattoriksi pyrkijät ja viihteen kaipaajat etsiköön itselleen omat juttunsa.

En nimittäin yhäkään ajatellut antaa paskiaisten voittaa.