Jokseenkin noin minulle sanottiin 1990-luvulla. Jos kuulisin sen nyt uudestaan, luultavasti vastaisin seuraavasti:”No, sitäkö varten kierroksia tehdään, että koko ajan vilkuilen ikkunoista pihalle, josko joku on jotain vailla?” Silloin en tainnut sanoa mitään; olin tosikko, ja minulla oli myös kuvitelma ammattiin liittyvästä käyttäytymisvelvoitteesta.
Kun olet vartija, saat tottua siihen että sinua nimitellään koiraksi päin naamaa työsi vuoksi; seuraavaksi sinun tosin odotetaan hylkäävän se ja vaikka ylittävän valtuutesikin, jos nimittelijä keksii niin vaatia. Että nasta homma, hyvä liksa sekä mukavat työkaverit; kumma kun se ei kelpaa kenellekään tai ainakaan kovin pitkäksi aikaa.
Vartijan työ on aina toimeksiantotyötä; hän ei ole työsuhteessa palvelun käytäjään tai vuokratyöntekijäkään. Lain mukaan näet vartijan valtuudet kuuluvat yksinomaan turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevalle; kaikilla muilla on pelkästään rikosoikeuden yleisten oppien vastuuvapaus- ja anteeksiantoperusteet.
Jos siis haluat ”mitä tahansa käsketkin” tekevän vartijan, sinun on perustettava oma turvallisuuslan yritys ja huolehdittava henkilökohtaisten työsopimusten kunnossa olemisesta. Oikein kekseliäät sekä vitsikkäät voivat myös hakea elinkeinoluvan, mutta väittää yrityksensä toimialaa muuksi kuin yksityisiksi turvallisuuspalveluiksi.
Mutta eiväthän ne sitä tee. Jos paikkansa hylännyt ja valtuutensa ylittänyt vartija potkitaan pyörätuolipotilaaksi, se oli oma vika. Jos päätyö unohtui ja aiheutui vahinko, syyllinen ei koskaan ole ainakaan onnettomuuksien kierteen aiheuttaja. Silkalla tuurilla sekä röyhkeydellä siellä vedetään päivästä toiseen; älä selittele, äläkä valehtele.
Niin sanotun yksityisen turvallisuuspalveluyrityksen tarkoitus on voitontavoittelu. Siksi sieltä annetaan ymmärtää, että kaikki käy. Tuon jälkeenkään vastuuttomille vastuuhenkilöille voi tuskin ehdottaa mitään niin älytöntä, jota he eivät hyväksy tai suorastaan vielä teeskentelisi innostunuttakin ehdottajan edessä.
Silloinkaan; jos älyttömyys on laiton, ei ole toimeksiantosopimuksessa, ei laskuteta, ei osata, ei ole välineitä eivätkä vakuutuksetkaan ole kunnossa. Ja jos kuka tahansa tämän näkevä täysijärkinen kieltää moisen ”auttamisen”, ”palvelemisen” tai...heh ”joustavuuden”; vaaditaan, että kieltä(yty)jää rangaistaan. Eikä aina turhaankaan.
Priorisointi; senkin osaa sanoa kuka tahansa suunsoittaja, joka vaihteen vuoksi teeskenteli kauppatieteellisesti oppinutta. Tuo oli ehkä alunperin jonkun pintapuolisesti tunnetun ja väärinkäsitetyn johtamisopin iskusanoja; sen mukaan rividuunarikin voi suorittaa omassa työssään kuin toimitusjohtaja konsanaan. Höpöhöpö.
Niinhän kierot ihmiset toimivat. Ensin sanotaan mukakäskevästi, että menepäs tekemään ja sitten selitetään ”mehän sovittiin”. Useimmat terveet, tasapainoiset sekä täysikasvuiset ihmiset lakkaavat uskomasta moista soopaa jo pikkulapsina. He käsittävät kyllä ihan täysin työn ilman palkkaa ja vastuuttoman hyppyyttämisenkin.
Keskeinen syy siivottomuuden jatkumiselle on, että oman elämän sankareiden täytyy ”päästä pois niistä hommista”; toimeksiantajan saada ilkkua ja hyppyyttää ”niitä hommia tekevää”, sekä kolmas pelkää puolestaan/odottaa ”jonkun muun” pelastavan. Kaikkien täytyy olla halukkaasti tai haluttomasti mukana; muuten tämä ei pyöri.
No, mitä sitten? En minä halua vartijoista tai vartijoille yhtään mitään. Eikä tämä liity koronatilanteeseenkaan; ehkä ohuesti huvituin kuin hetken aikaa yksityistä turva-alaakin pidettiin yhteiskunnallisesti merkittävänä toimintana. Itseasiassa, idea tähän tekstiin syntyi, kun katsoin maanantain MOT:n Olympiastadionin rakennustöistä.
Voin vain todeta, että solidaarisuus on vapaan ihmisen ominaisuus; näin opetti antiautoritaariksikin mainittu Frankfurtin koulukunnan filosofi Herbert Marcuse. Minulle solidaarisuus on esimerkiksi sitä ettei vaaranna, hyväksikäytä tai sorra toisia. Eikä katsele tumput suorana vieressä, jos sellaista tehdään kenellekään muullekaan.
Jos sinä et ole, et tahdo tulla tai vapautesi saatuasikaan et tietäisi mitä sillä tekisit; voit minun puolestani etsiä siedettävämpää pomottajaa ja inhimillisempää kusettajaa jostain toisaalta. Matkamusiikiksi ehdotan Sehr Schnellin Orjaa. Voit vaikka aloittaa etsimällä kyseisen kappaleen kuunneltavaksesi ihan itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.